Tiedättekö, miksi ihminen usein löytää "sen oikean" kun vähiten sitä osaa odottaa?

Kun ei janoinen/nälkäinen niin silloin on parempi flaksi.

"Hungry don't get fed."

Ylipäänsä ei voi tietää, missä tapaa vapaita tai itsestä mahdollisesti kiinnostuneita ihmisiä.

Itse olen huomannut, että sen väärän löytää silloin, kun elämäntilanne on huono ja mieli on epätasapainossa.

Joo toi on totta! Kaikki baareissa ja tinderissä tositarkoituksella juoksevat tuttavani ovat kaikki jotenkin säälittäviä.

Ap on oikeassa.

Kun haku ei ole päällä, silloin ihminen on normaali oma itsenä.

Ja on helpompi tutustua sellaiseen ihmiseen, joka ei esitä mitään, ei yritä liikaa tulla hyväskytyksi, eikä vaadi toiselta osapuolelta ylivertaisi asioita.

Mutta tuohan vaatii sen, että on yksinkin onnellinen. Ja mihin siinä sitten edes tarvitsee toista ihmistä?

Siis ymmärrän kyllä sen että ihmiset kiinnostuvat onnellisista ihmisistä mieluummin kuin katkerista. Mutta onhan se tavallaan vähän vääryys..

Toisaalta en minä itsekään haluaisi jotain katkeraa naisvihaajaa, en vaikka ymmärränkin sen (katkeruuden/surullisuuden) johtuvan siitä yksinäisyyden tuskasta. Onhan se sama minullakin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut, että sen väärän löytää silloin, kun elämäntilanne on huono ja mieli on epätasapainossa.

No silloin on ne heikkoja ihmisiä etsivät saalistajat kimpussa. Sen takia ihmiset esittää vahvempaa kuin on. Ainakin naisilla se on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Mutta tuohan vaatii sen, että on yksinkin onnellinen. Ja mihin siinä sitten edes tarvitsee toista ihmistä?

Siis ymmärrän kyllä sen että ihmiset kiinnostuvat onnellisista ihmisistä mieluummin kuin katkerista. Mutta onhan se tavallaan vähän vääryys..

Toisaalta en minä itsekään haluaisi jotain katkeraa naisvihaajaa, en vaikka ymmärränkin sen (katkeruuden/surullisuuden) johtuvan siitä yksinäisyyden tuskasta. Onhan se sama minullakin.

Kyllä normaalin ihmisen pitäisi osata olla onnellinen sinkkunakin. "Et voi rakastaa ketään muuta ennen kuin rakastat itseäsi". Et voi olettaa, että jonkun toisen tehtävä on tehdä sinut onnelliseksi, toki hän voi tehdä sinusta vieläkin onnellisemman, mutta lähtökohtaisesti ei pidä vaatia, että joku toinen henkilö olisi vastuussa sinun onnelllisuudestasi.

Etsimättä tarkoituksella on vähän paha löytää, kun ei kotoa kukaan tule hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta tuohan vaatii sen, että on yksinkin onnellinen. Ja mihin siinä sitten edes tarvitsee toista ihmistä?

Siis ymmärrän kyllä sen että ihmiset kiinnostuvat onnellisista ihmisistä mieluummin kuin katkerista. Mutta onhan se tavallaan vähän vääryys..

Toisaalta en minä itsekään haluaisi jotain katkeraa naisvihaajaa, en vaikka ymmärränkin sen (katkeruuden/surullisuuden) johtuvan siitä yksinäisyyden tuskasta. Onhan se sama minullakin.

Kyllä normaalin ihmisen pitäisi osata olla onnellinen sinkkunakin. "Et voi rakastaa ketään muuta ennen kuin rakastat itseäsi". Et voi olettaa, että jonkun toisen tehtävä on tehdä sinut onnelliseksi, toki hän voi tehdä sinusta vieläkin onnellisemman, mutta lähtökohtaisesti ei pidä vaatia, että joku toinen henkilö olisi vastuussa sinun onnelllisuudestasi.

Eikä toista ihmistä pidä "tarvita".

Vierailija kirjoitti:

Etsimättä tarkoituksella on vähän paha löytää, kun ei kotoa kukaan tule hakemaan.

Joo no ei kotoa tietenkään, mutta paikoista, joissa itse viihdyt ilman että olet iskemismielellä liikkeellä. Esim. joku harrastus.

joo, ilmankos olen ollut sinkku 10 vuotta.

Alku kannattaaa ollla onnellinen ja sittte ratkoa niiitä huoltajuuskiiistoja oikeudessa jälkikäteeeen.

No käykö muka niin? Onko tästä jotain todisteita? Enpä usko. Ihmiset löytävät ”oikeita” ihmisiä niin monenlaisissa elämäntilanteissa.

Itse ainakin olin rento ja mukava kun kuvittelin tulevan mieheni olevan varattu. En uskonut hänestä olevan haittaa siksi. Nimenomaan en halunnut parisuhteeseen joten yleensä muuten olin tyly ja vmäinen heti kun oli pienintäkään vastaa viehättää ketään miestä.

Vierailija kirjoitti:

No käykö muka niin? Onko tästä jotain todisteita? Enpä usko. Ihmiset löytävät ”oikeita” ihmisiä niin monenlaisissa elämäntilanteissa.

Minä ainakin olen kuullut vaikka kuinka monta kertaa, että joku löysi sen oikean juuri kun oli päättänyt että ei mitään parisuhdetta enää ikinä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No käykö muka niin? Onko tästä jotain todisteita? Enpä usko. Ihmiset löytävät ”oikeita” ihmisiä niin monenlaisissa elämäntilanteissa.

Minä ainakin olen kuullut vaikka kuinka monta kertaa, että joku löysi sen oikean juuri kun oli päättänyt että ei mitään parisuhdetta enää ikinä jne.

No kuinka moni on löytänyt yrittämällä hampaat irvessä tinderissä? Varmaan yhtä moni.

Tämän vuoksi ihmiset myös usein pettävät. Koska ihmisellä ei ole 'haku päällä' silloin, kun hän on suhteessa jonkun ihan ok:n kanssa. Silloin on helppo olla rento oma itsensä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ja sit mennään.

Vierailija kirjoitti:

Etsimättä tarkoituksella on vähän paha löytää, kun ei kotoa kukaan tule hakemaan.

Niinpä. En ole pariin vuoteen etsimällä etsinyt ketään vaan elellyt elämääni periaatteella tulee vastaan jos on tullakseen. Ei ole tullut, eikä liene suuri ihme, sillä vietän valtaosan ajastani kotona. Käyn vain kaupassa ja töissä, joskus lenkillä, ja noissa ei synny juttua kenenkään kanssa. On kyllä tapahtunut että kauppareissulla tuntematon mies tuli pokaamaan, mutta ei onnistunut herättämään kiinnostusta. Kiinnostuksen pitää olla molemminpuolinen.

Minä olen luotaantyöntävä vaikka olisin missä mielentilassa tahansa, joten pitää vaan hyväksyä tilanne, ettei se parisuhde ole mua varten.