Lue keskustelun säännöt.
80 ja 90-luvun lapset, oletteko kasvaneet aikusiksi?
16.07.2014 |
Omat ja kavereideni vanhemmat, sekä muut aikuiset kasikytluvun lopulla ja ysikytluvulla olivat aikuisia, myös meidän lasten näkökulmasta. Aikuisten suhteet olivat muodollisia, tavattiin aina jonkun kotona, kahvit keitettiin ja ne juotiin pöydän ääressä. Puheenaiheet koskivat lapsia ja töitä, eivätkä koskaan lipsuneet kovin henkilökohtaiselle tasolle. Nykyajan aikuiset keitää kahvit tai ovat keittämättä, aikuiset eivät istu pöydässä vaan röhnöttävät millon missäkin, puheeanaiheita ei kovin paljoa sensuroida lastenkaan aikana ja asioihin otetaan voimakkaastikkin kantaa, välittämättä vastapuolen mahdollisesta loukkantumisesta.
Lapsuudessani vanhemmat vahtivat yhdessä tai joku aikunen vahti lasten leikkejä. Lasten leikkeihin ei otettu osaa, mutta mahdolliseen huonoonkäytökseen otettiin kantaa. Nykyään aikuiset osallistuvat lasten leikkeihin, vaikka hiekkalaatikolla olisi seuraakin. Vanhemmat myös itse keinuvat ja hyödyntävät leikkipuistojen laitteita kun lapset touhuavat omiaan. Vieraiden muksujen käytökseen ei puututa.Monesti myös pienetkin lapset leikkivät keskenän ilman valvovaa aikuista.
Lapsuuden perheretket kohditsuivat paikkoihin, jotka olivat suunnattu lapsille. Nykyään lapset laitetaan hoitoon kun aikuiset lähtevät keskenään tai retket kohdistuvat enemmälti paikkohin, joissa aikuiset vihtyvät, mutta lapsia ei juurikaan ole otettu huomioon.
Lapsuudessani oli harvinaista, että lapslla olisi juurikaan ollut "omaa rahaa" perheen taloudellisesta tlanteesta riippumatta. Tarpeelliset hanknnat hoidettiin usein mukisematta ja lapsen oli sen lisäksi mahdollista saada tai "tienata" pikkuisia summia sillon tällöin. Karkkipäivät oli useilla melko normaalikäytäntö.
Nykyään köyhienkin perheiden lapsilla saattaa olla käytössään useita kymmeniä euroja, joden käyttöä ei ole rajattu. Karkkipäivä alkaa olla harvinaisuus ja usein herkkuja saa lähes päivittäin.
Lapsuudessani ruokailtiin harvoja pokkeustapauksia lukuunottamatta ruokapöydässä. Nykyään ruokaillaan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta jossakin muualla kun pöydän äärellä.
Lapsuudessani aikuisilla oli auktoritteettia. Ketä tahansa aikuista toteltiin ainakin siihen asti, että silmä jälleen vältti. Nykyään lapset eivät miellä aikuisia aikuisiksi, lapset puhuvat aikuisillekkin kuin kavereilleen, vieraillekkin aikuisille saatetaan kiukutella, olla uskomatta jne.
Tässä nyt joitakin esimerkkejä luetellakseni, varmastikkin näitä on vielä paljon lisää . Aikuiset eivät tietenkään ennen, sen enempää kuin nykyäänkään ole täysin homogeenisiä, vaan yksilöllisiä eroja toki on aina ollut. Olen vaan tässä katsellut perheitä joiden vanhemmat ovat parikymppisistä reiluihin kolmekymppisiin ja välillä on hankala erottaa perheen lapsia aikuisista.
Kommentit (11)
En miellä itseäni vielä aikuiseksi, mutta täysi-ikäiseksi kyllä. T. -95
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aikuinen, vm -90 asiallinen yhden leikki-ikäisen äiti. Auktoriteettia on, rajoja ja rakkautta. Perheaikaa pidän arvossa. Minä olen aikuinen ja määrään, lapsemme kunnioittaa meitä ja muita. Osaan kyllä pitää hauskaakin, lapsen kanssa nimittäin :)
Olen syntynyt 1985 ja allekirjoitan kuvauksesi. Vanhemmuus oli tosiaan erilaista ennen ja minusta myös parempaa. En haluaisi olla 2010-luvulla sen enempää lapsi kuin vanhempikaan. Kaverivanhemmuus ja ylisuojeltu lapsuus ovat molemmat vastenmielisiä ilmiöitä.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 13:30"]en, vuosmallia-84.
[/quote]
Täällä sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen syntynyt -89, mutta muistan silti lama-ajoista jotain. Ei ollut herkkua se! Omassa perheessä onneksi molemmilla vanhemmilla oli töitä, mutta tiukkaa taisi olla rahasta. Koulujen säästöt sitten näkyi meidän elämässä, emme saaneet läheskään joka vuosi ilmaisia kyniä, vihkoja, kouluterveydenhuolto oli luokatotman huonoa jne. No eipä vahvasti mene nykyajan Suomella, että enpä tiedä oliko sittenkään niin huono idea syntyä kasarin lopulla ;)
Tosiaankin silloin kultaisella ysärillä me lapset toteltiin paljon paremmin aikuisia. Tottakai oli häirikköjä samalla tavalla, mutta esimerkiksi koulussa opettajan sana merkkasi edes jotain. Auktoriteettejä uskottiin ja lähes kaikki opettajaa ja vanhempia kohtaan olevat "haista vittu"-lapset olivat oikeasti erityislapsia monine ongelmineen. Nykyään tuo taitaa olla ihan arkipäivää.
En tiedä, olenko aikuinen. Asun yksin, ei ole lapsia tulossa ainakaan viiteen vuoteen, käyn töissä ja opiskelen. Kai mä sitten olen aikuinen :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 15:12"]
AP:lla aika kultaa muistot.
[/quote]
Joo, no en mä oikeasti romantisoi lapsuutta sen kummemmin, vaan kyllähän siihenkin aikaan omat ongelmansa olivat. Kuitenkin toki se lapsuus on vakuttanut mun kuvaani "aikuisuudesta" ja nykynen kuva taas aikuisista vastaa aika huonosti tätä lapsena saatua kuvaa.
En tiedä, aikuiset tänäpäivänä on jotenkin käytökseltään ja olemukseltaan nuorekkaamman oloisia, peräti teinimäisiä iästä tai lapsista/lapsettomuudesta huolimatta.
Mutta puolensa ja puolensa varmastikkin kaikessa.
-ap
En tunnista itseäni tai läheisiäni suurimmasta osasta ap:n "nykyaikuisia" kuvaavista kohdista, paria poikkeusta lukuunottamatta: puheenaiheet toisten aikuisten koskevat muutakin kuin lapsia ja työtä (en ole pelkkä äiti tai työntekijä, vaan minulla on myös omia harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, joista tykkään puhua; toki puheenaiheet pidetään lastenkin korville sopivina silloin kun he ovat paikalla), ja nautin itsekin joskus lasten jutuista, kuten keinumisesta tai vesipyssyllä ampumisesta :-) Niin muuten tekivät omatkin vanhempani silloin kun olin pieni, ja se oli kivaa.
Perheretket suunnitellaan niin että lapsilla on mukavaa, on karkkipäivä, vanhempia pitää kunnioittaa ja ruoka syödään pöydän ääressä. Mielestäni olemme miehen kanssa saaneet omilta vanhemmiltamme hyvät eväät tukemaan myös omaa vanhemmuuttamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 16:29"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 15:12"]
AP:lla aika kultaa muistot.
[/quote]
Joo, no en mä oikeasti romantisoi lapsuutta sen kummemmin, vaan kyllähän siihenkin aikaan omat ongelmansa olivat. Kuitenkin toki se lapsuus on vakuttanut mun kuvaani "aikuisuudesta" ja nykynen kuva taas aikuisista vastaa aika huonosti tätä lapsena saatua kuvaa.
En tiedä, aikuiset tänäpäivänä on jotenkin käytökseltään ja olemukseltaan nuorekkaamman oloisia, peräti teinimäisiä iästä tai lapsista/lapsettomuudesta huolimatta.
Mutta puolensa ja puolensa varmastikkin kaikessa.
-ap
[/quote]
Ongelmia taisi juu olla, 80- ja 90-luvuilla itsemurhat olivat huipussaan.
En.
t. -97