Lue keskustelun säännöt.
muilla samanlaisia anoppeja???
16.07.2014 |
En ymmärrä anoppiani. Ostimme jokin aika sitten oman talon mieheni kanssa ja meillä on pieni ihana lapsi:) mutta anoppini käytös kummastuttaa. Hän on kiikuttanut minulle kaikki poikansa muistot! Vauvakirjat, neuvolakortit, valokuvat, askartelut, kirjat ala ja yläasteen+lukio, piirustukset, videot, työtodistukset, lelut (myös rikkinäiset) sukset, monot luistimet, vaatteet vauva iästä tähän päivään mukaanlukien äitiyspakkauskin! Miksi hän minulle nämä kaikki kiikutti? Miksei hän halua itse säilyttää oman lapsen valokuvia tai mitään häneen liittyvää?? Poika (mieheni) on kyllä kovin rakas hänelle, ja on aina hänen puolellaan joka asiassa joten en ymmärrä miksi hän minulle rehaa poikansa muistot? Aivan kuin minä olisin hänen poikansa äiti. Itse en kyllä antaisi oman lapseni muistoja pois vaan säilyttäisin itselläni. Poikamme varmasti ihmettelee mummulassa (anoppilassa) vieraillessaan, että missäs isin kuvat on tai ylipäätään kaikki mikä muistuttaisi hänestä? Omasta mielestäni on ollut mukava katsoa omien isovanhempien luona äidistäni ja isästäni kuvia tai jotain mikä nyt on heidän lapsuudenkodissa ollut heidän. Ja muutenkin tämä mieheni muistojen tavaramäärä vie niin mahdottomasti tilaa rikkinäisine polkutraktoreineen etten varmaan oman lapseni muistoja saa mihinkään mahtumaan! Ja mielummin nyt niitä säilytän kun mieheni kaikkia lapsuus muistoja! Toki nyt jotain säilytetään, mutta miehenikin ihmettelee tätä äitinsä käytöstä.. Muutenkin anoppi on vaikeasti lähestyttävä, jäykkä ihminen ja ottaa nokkiinsa pienestäkin asiasta. En siis tästä asiasta ole hänelle puhunut. Ihmettelen vain...
Kommentit (24)
Sitten on niitä ketjuja, joissa itketään, ettei anoppi anna miehen lapsuuden leluja ja muistoja miehen kotiin. Tai vingutaan, että lelut on annettu miehen siskon kotiin. Tuntuu, ettei teille mikään passaa. Aina vaan vingutaan.
Eikö ole helpointa lajitella tavarat, säästää ehjät, rikkinäiset roskiin ja turhat kierrätykseen. Valokuvat muutamassa kansiossa on helppo varastoida. Mitä vinkumista tuossa on? Ihanaa, että voitte ottaa jotakin käyttöön oman lapsennekin kanssa miehen tavaroista. Nyt miehesi voi päättää, mitä haluaa säilyttää ja minkä hävittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa ajattelee, että ne ovat lapsenne saatavilla helpommin kuin ovat teidän hallussanne.
Miehenikin ihmettelee äitinsä käytöstä - eikö osaa itse kysyä äidiltään syytä?
Anoppi on muutenkin hankalasti lähestyttävä - niinhän ne kaikki palsta-anopit ovat.
Poikansa kotiin tuonut pojan tavarat. Poika nyt käy tavaransa läpi, että mitä haluaa säilyttää. Toisaalta jännähän noita on käydä läpi. Itse en ole nähnyt vauvakuviakaan miehestäni, nyyh. On kai noi lapsuus- ja vauvamuistot joskus siirrettävä asianomaiselle itselleen.
Toi perintönä teidän pojalle?! Kaunis ele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 08:32"]
Anoppi on muutenkin hankalasti lähestyttävä - niinhän ne kaikki palsta-anopit ovat.
[/quote]
No, jos anopilta pystyy kysymään asiasta, niin silloinhan palstalle ei tarvitse asiaa ihmetellä, kun anopilta saa vastauksen suoraan.
Eiköhän ne polkuauto jne. ole miehesi omaisuutta eikä äitinsä. Hän on aikansa säilyttänyt lapsensa tavaroita ja nyt päätti, että jos ei poika niitä tajua hakea pois niin hän tuo ne teille.
Ne ei muuten ole muistoja vaan muistoesineitä jne. Muistot on mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jopa onkin outoa käytöstä niin.. Toi pojalleen tämän tavaroita, ajatella.
Jospa anoppi tosiaan haaveilee muuttamisesta pienempään asuntoon tai sitten on jo vuosia haaveillut että kun saisi tilaa omille tavaroille eikä tarvitsisi noita lasten tavaroita säilyttää loputtomiin. Varmaan hän on jättänyt itselleen muutaman tärkeän muiston ja toi loput teille jotta miehesi voi itse päättää mitä pitää säilyttää ja mitä voi heittää menemään.
Hämmästyttävän monet aikuiset pitävät vanhempiensa kotia säilytyspaikkana tavaroille joita ei ensimmäisessä muutossa viitsinyt ottaa mukaan. Eri asia jos asuvat vaikka jossain sukutilalla jossa oikeasti tilaa tavaroille mutta kun oletetaan että se oma huone säilyy siellä kerrostalo-osakkeessakin ja akkarit saa olla hyllyssä kakskymmentä vuotta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä annoin kaiken vauvatavaran ja lelut esikoisen mukaan kun muutti omilleen.
Siinä on vahdinvaihto eli sinä vastaat nyt miehesi palvomisesta ja kotimuseosta! Anoppi on tyytyväinen kun pääsee rojuista eroon, minäkin olisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös mun äiti toi mun lapsuuden valokuvat, vauva-ajan neuvolakortei ja leluja kun meille syntyi esikoinen. Samoin miehen äiti toi miehen lapsuuden valokuvat ja kouluaineet silloin. En tiedä, mistä johtuu, mutta tuo näyttää olevan tapana. Enkä näe siinä tavassa mitään vikaa.
Meille anoppi toi myös muistotavaraa, kun esikoinen syntyi. Lähinnä tuli mieleen, että halusi ne pois nurkista mutta ei oikein raaski poiskaan heittää. Osa otettiin vastaan ja näistä jotain mies halusi säästää muistoksi tai otettiin omalle lapselle käyttöön, loput heitettiin pois. Anopissa on vähän hamsterin vikaa, joten sitä "muisto"tavaraa oli paljon. Osan kohdalla sanottiin ihan suoraan, että ei huolita, heitä vain roskiin tai säilytä itselläsi, mutta älä rahtaa meille.
Ehkä anoppi ajatteli, että nyt kun teillä on oma talo teillä on myös säilytystilaa. Jos mies ei muistoesineistä välitä, ei teillä ole mitään velvollisuutta niitä säilytellä. Mutta se on kyllä outoa, jos anoppi ei jätä mitään itselleen, esim. valokuvia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma meillä, tämä siksi että suunnittelevat muuttoa pienempään asuntoon. Mutta tuntuu vähän epäreilulta, että minun ja mieheni pitää päättää mitkä muistot säilytetään ja mitkä ei. Esim valokuvat ja neuvolakortit otan mielelläni mutta hammasrautojen ja kaikkien miehen elämän aikana saamien onnittelukorttien säilyttäminen ei houkuttele. Ja olen siis useamman kerran sanonut ahdistuvani liiasta tavaramäärästä.
Kuulostat kyllä miehesi äidiltä ja nyt kyselet mitä sinun pitäisi tehdä MIEHESI lapsuuden aikaisille tavaroille, mitä anoppi on tuonut kotiiSI, ihan niin kuin se ei olisi myös miehesi koti.
Eikös tuollaiset asiat kuulu MIEHESI päätettäväksi, mitä säilyttää ja mitä heittää roskiin, vai oletko perheesi pomo ja nyt kyselet mielipidettä mitä tavaroille pitäisi tehdä, eikä miehelläsi ole siihen mitään sanomista, kun mamma on näin päättänyt, vaikka ongelma luulisi olevan miehen, eikä suinkaan sinun.
Mummo sitten raivasi vintin ja kellarin, että sai lisää säilytystilaa omille romuilleen.
Käykää tavarat läpi ja säilyttäkää sen arvoiset tavarat, muut kaatopaikalle tai kierrätykseen.
Oudointa tässä asiassa mielestäni on Se, että anoppini säilyttää kyllä tyttärensä tavaroja muttei poikansa tavaroja. Ja kun sitä tavaraa on ihan oikeasti niin paljon! Itselläni on 5 sisarta eikä äitini todellakaan ole säilyttänyt jokaisen lapsen kohdalla kahta jätelävallista tavaraa..!! Ja tavarat olemme käyneet mieheni kanssa läpi, mutta anoppi kaivaa roskiksesta nämä takaisin! Mitään ei saisi heittää menemään! Enkä todellakaan halua että lapsemme leikkii puoliksi hiiren syömillä tavaroilla.. Anoppini hamstraa muutenkin tätä roinaa ja omistaakin 4 eri taloutta ja markkia tälle roinalleen ja aina vaan hankkii lisää. On puhunut jopa erilaisten varastojen vuokraamisesta kun edelliset paikat jo niin täynnä. Hän on kiikuttanut meille suuren määrän homeisia polttopuitakin koska ovat pojan pilkkomia.. Miksei herrantähden ole polttanut niitä??!!! Itselläni ei ole aikaa ruveta hänen hamstraus ongelmaansa selvittämään,vaikka olen yrittänyt josta seurauksena mykkäkoulua, itkua, minun syyttelyä ja lisää tavaraa! Ja mieheni on vuosia sitten jo muuttanut silloisesta kodistaan ja käynyt läpi tavaransa ja heittänyt turhat pois. Itsekkin hän on yllättynyt tästä että äitinsä onkin nämä vienyt uudestaan säilytykseen ja hakenut jopa jäteasemalta ja kirpputorilta tavarat takaisin!!!! Itse säilyttäisin juurikin nämä vauva , valokuvat, askartelut ja joitain leluja lapselleni ja antaisin sitten vanhana ne hänelle. En nyt aivan kiviä maasta rupeaisi repimään ja tuomaan lapselleni koska hän on tällä kivellä joskus istunut!!! Mutta hienoa jos tähän ketjuun vastanneilla ihmisillä on niin paljon tilaa tälläiselle tavaramäärälle joka lapsuudesta jäänyt! Itse haluan kyllä pitää paikat järjestyksessä enkä jättää lapsilleni romua lajiteltavaksi.....
Meillä oon ollut sellainen tapa, että muuttaessa pois kotoa on joko otettu mukaan koko "menneisyys" tai sitten heitetty osa pois. Vanhemmat säästävät niitä muistoja lapsia varten, ei itseään.
Parempi näin kuin vanhempien kuollessa alkaa käymään läpi hirveää romuvuorta. Omat lapseni ovat ottaneet vanhoja lelujani leikkeihinsäkin. Suurimman osan heitin pois, mutta pienen laatikokllisen säästim muistoja, sellaisia jotka merkitsevät.
Omilta lapsiltani olen säästänyt vähän liikaakin, osa varmasti kelpaa joskus heidän lapsilleen, mutta itse saavat päättää aikuisena mitä heittävät pois.
Toisin sanoen, anoppisi toimi aivan oikein, koska ne ovat miehesi tavaroita ja teillä on nyt niille tilaa. Miehesi homma on käydä ne läpi ja säilyttää/heittää pois mitä haluaa.
yksinkertainen vastaus anoppi on sairas, sairaus on psykologinen
No siinähän sitten ihmettelet, jos et osaa kysyä.
Anoppi taitaa suunnitella muuttoa.