Lue keskustelun säännöt.
Millä ihmeellä täyttää surun murtamat päivät?
24.08.2006 |
Elämässäni on tapahtunut jotain kauheaa..... en aio täällä sitä kertoa mitä, mutta joka tapauksessa järkyttävää. Tulevaisuudesta ei ole tietoa ja seuraav puoli vuotta tulisis jaksaa, vaikka asian lopputuloksesta ei ole tietoa. Minut ohjattiin kriisityöntekijän luo, jossa kävinkin. Koin sen ihan hyväksi asiaksi. Kriisityöntekijä antoi minulle saatekirjeen, jonka näyttämällä pääsisin halutessani psykiatriselle osastolle lyhyeen osastohoitoon, shokin ja järkytyksen vuoksi. Kerrottuani tästä saatekirjeestä vanhemmilleni yms. ovat kaikki olleet sitä mieltä, että mihinkään psykiatriselle osastolle en saisi mennä, sillä heidän mukaansa sieltä ei niin vaan sitten pois pääsekkään ja lisäksi saisin ikuisen leiman papereihin, että olen ollut " hullujenhuoneella" . No, en sitten mennyt, vaikka kriisityöntekijä niin suosittelikin... mutta voin toki halutessani mennä heti kun siltä tuntuu, myöhemminkin. Mutta enkö oikeasti pääse sieltä sitten heti sitten pois kun haluan?
Nyt sitten seuraavat puoli vuotta pitäisi 6 päivää viikossa täyttää jollakin, mutta millä? Itsestäni parasta olisi jos joku nukuttaisi minut 6 päiväksi viikossa ja olisin hereillä sitten sen yhden, milloin voin olla onnellinen... mutta koska toki tiedän ettei se ole mahdollista, niin mitä ihmettä?
Töitä on jäljellä enään kuukausi, mutta sen aion olla sairaslomalla, enkä tosiaan kykenisikään olemaan töissä. Siitä ei vaan tulisi mitään...
Kiitos kun jaksoit lukea, vaikka sekavaa teksti onkin....
Kommentit (37)
että ap on esim. raiskattu, ja 6kk kuluttua kun lapsi syntyy, selviää, onko se hänen miehensä vai raiskaajan?
enkö?
mitä niin pahaa siinäkin nyt taas oli että se arvaus piti poistaa?
taitaa valvojaa ottaa kupoliin ihan kaikki, kun muutkin ovat ihmetelleet valvojan touhua tänään..
hohhoijjaaa. poista tämäkin, niin helpottaa elämääsi, kun pääset pätemään, pörriäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai onko tämä " vain" oma juttusi?
juttuun liittyy lapsia. Yhtä lailla joudun nyt miettimään, mitä kauheaa lapset nyt kokevat tai mitä kauheaa he ehkä vielä joutuvat kokemaan.
ap
ja sunnuntaisin ap saa puhelimessa puhua lapsensa kanssa..?
Anteeksi ap, mutta ihmisen luontainen uteliaisuus saa arvailemaan... Voimia!!
klo7 herätys ja aamiainen
8 - 10 Hesarin tarkka läpilukeminen
10 - 11 ruuan laitto
11 - 12 syö ja siivoa keittiö
12 - 13 lenkille
13 - 14 päivälepo
14 päiväkahvi
14.30 - 16 pyykkihuolto ja kodin siivousta
16 - 17 ruuan laitto
17 syö ja siivoa keittiö
18 - 20 harrastus
20 - 22 tv
22 nukkumaan, eikä kukuta öitä.
Pidä kiinni rutiineista. Opettele laittamaan uusia ruokia - siitä taidosta voi olla iloa myöhemmin. Etsi joka päivälle johonkin kohtaan jokin harrastus. Siitä kertyy paljon, mutta niistä tulee päiville sisältöä. Ja mieluiten jotain ihmisten ilmoilla ja mahdollisimman usein yhdessä ystävän kanssa. Harrastus voi olla treffit ystävän kanssa vaikka joka tiistaille, jolloin kahvittelette hänen luonaan, käytte lenkillä tai pelaatte vaikka Afrikan tähteä. Mene jumppaan ja tanssitunnille. Opiskele uusi kieli tai ala keräämään postimerkkejä. Siis ihan tavallisia juttuja, joihin sitoudut. Tai sitten jotain eksoottista, mitä et ole aiemmin rohjennut. Surun keskellä tuntuu varmasti pahalta tehdä jotain, mistä itse pitää. Mutta harrasta vaikka hampaat irvessä ja käytä tämä odotusaika hyödyksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tosiaan itse tuntuu siltä että sieltä voisi mahdollisesti saada apua. Sillä mitä sukulaisesi ajattelee ei ole mitään väliä. On kyse sun omasta elämästä ja tulevaisuudestakin.
Ota kaikki apu sielta mistä saat ja muista että ihminen saa olla heikkokin, ei aina joka hetkessä tarvitse olla vahva.
Lähtetän myös lämpimiä ajatuksia sinne missä olet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt jos sitä tarvit. Psykiatria ei ole peikko vaan osa erikoissairaanhoitoa.
tulee ihan hirveitä juttuja mieleen... Koita kestää!!!!!
Toivottavasti elämäsi näyttää valoisammalta pian!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta voi sitten olla tottakin?
Mä kirjotin tänne kans kerran kun oli tosi paha olla, ja ystäviäkin halusin " säästää" , paatokselta. Sitäkin kirjotusta sanottiin provoksi, tai jotkut siis...
ja koska sitä syytä en tule täällä kertomaan, on kenenkään sitä aivan turha täällä arvaillakkaan. Koska henkilöt joille asiasta voi puhua, on oikeasti tosi vähissä, on tällaiset keskustelupaikat (netin) kultaakin kalliimpia.
Työterveydestä täytyisia alkaa varaileman nyt aikaa ja jatkaa sairaslomaa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antaa olla, vaikka provosta ei kyse ollutkaan : ( Ehkä kukin alkaa ajattelemaan näitä provo-epäilyjä kun omalle kohdalle tapahtuu jotain kauheaa... oikeasti, ihmiselle voi sattua ihan mitä vaan ja koska vaan.
Kiitos kuitenkin teille jotka minua uskoitte ja autoitte.
ap
Jos ne ovat elämäsi viimeiset, miksi tuhlata yhtäkään hetkeä, vaan nauti joka sekunnista, elä ja koe ja ihmettele maailmaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja paranemista, kannattaa yrittää ajatella positiivisesti, vaikkei se nyt tunnukaan siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska vanhempiesi käsitys sairaaloista on kotoisin 1600-luvulta? Anteeksi että sanon heistä rumasti, mutta kuulostaa vähän siltä kuin heiltä puuttuisi suhteellisuudentaju tässä asiassa.
Vastaavassa tilanteessa vuosia sitten olleena voin kertoa, että a) pöpilässä ei pidetä tervettä ihmistä tuntiakaan liikaa, koska se on yhteiskunnalle kallista ja b) potilastiedot luovutetaan vain sulle itsellesi henkilötodistusta vastaan. Ei esim. työvoimavirkailijalle, joka liittää ne työnhakutietoihisi.
Eihän se ollut maailman hauskin paikka, kun itse olin vain masentunut, siis suhteellisen selväjärkinen (tajusin, missä olin jne.) ja suurin osa muista potilaista ns. oikeasti pihalla. Mutta apua sain enkä tiedä, miten olisin selvinnyt ilman. Tai oikeastaan tiedän, eikä se ole hauska ajatus.
Mene IHMEESSÄ sinne osastolle, kun kerran pääset. Myöhemmin voit sitten valintasi mukaan kertoa tai olla kertomatta ihmisille, miten selvisit vaikeasta kaudesta. Sivistynyt väki ei leimaa yhden sairaalakäynnin perusteella.
a.
Jos kyseessä on lapsi jota saa nähdä kerran viikossa (niinkuin väkisinkin tulee mieleen) ja tulossa on joku kamala syyni jossa vatvotaan kuka lapsen saa niin ymmärrä sen huolen ettei halua papereita mielenterveysongelmista mutta jos apua tarvii niin silloin sitä tarvii ja on tärkeää että hoidat itsesi vahvaksi ja hyvään kuntoon tulevaisuutta varten.
Pysy kiireisenä ja suunnittele tulevaa ja koita elää toivosta. 6kk menee pian ohi, usko pois ja toivottavasti kaikki kääntyy sen jälkeen paremmin.
Voimia, jos olen oikeassa arvauksieni kanssa niin sekin voi auttaa että ajattelet tekeväsi ja jaksavasi lapsen takia. Omista se tuleva 6kk vaikka siihen että opettelet erilaisia taitoja tulevia parempia aikoja varten.
Mieti itse haluatko sinä sairaalaan vai et. Vanhemmillasi ei ole siihen asiaan mitään sananvaltaa. Myöskään mahdollisessa huoltajuustaistelussa -jos tässä siitä on kysymys- potilastiedot ovat salaisia eikä sairaalassaoloa pidetä negatiivisena asiana mikäli hoidettava ei sairasta esim. skitsofreniaa tai ole muuten psykoottinen josta tilanteessasi tuskin on kysymys. Niin kauan kun sairaalassa olon tarve johtuu kriisitilanteen luomasta pahoinvoinnista se ei vaikuta yhtään mihinkään.
Mielisairaalan potilastiedot ovat yhtä salaisia kuin mitkä tahansa muutkin potilastiedot, niitä ei anneta kenellekään ilman sinun suostumustasi koska sinua ei ole määrätty pakkohoitoon. Mikäli olisi, sinulle olisi kirjoitettu M1 lähete ja sinut olisi viety suoraan ambulanssilla saatettuna osastolle, eli hoitosi on vapaaehtoista. Jos menet osastolle siellä sinulle tehdään hoitosuunnitelma johon saat myös itse vaikuttaa. Pääset myös periaatteessa koska tahansa lähtemään pois, tietysti extempore keskellä yötä ei ehkä ole ihan fiksu ratkaisu. Saat ulkoilla, pitää kännykkäsi ja osallistua kaikkiin sairaalan tarjoamiin toimintoihin voimiesi mukaan. Yleensä sairaaloissa on esimerkiksi uintimahdollisuus kerran viikossa, samoin punttisali, erilaisia toiminta- ja käsityöryhmiä, ulkoiluryhmiä jne.
Mitä sitten teetkin toivon sinulle kovasti voimia jaksaa epävarmuuden ajan yli.
Tosiaan, sure asiaa niin paljon kuin tarvitset, ja käytä sitä lähetettä jos tuntuu ettet jaksa yksin. Ehkä hetken päästä pystyt jo ajattelemaan pienen hetken päivästä muitakin asioita, sitten hieman isomman hetken, jne.
~* enkeleitä Sinulle *~