Huudetaanko ja riidelläänkö teillä usein?
Lapset ovat alakouluikäisiä ja minusta tuntuu, että minulla menee hermo päivittäin.
Lapset riitelee keskenään, mitään eivät suostu tekemään vaikka monta kertaa käskee ja sittenkin vain viivytellään, maristaan ja nokka kiinni koneella, kännykässä.
Kaikki asiat puhumisen sijaan tulee valituksena, kiukutteluna, marinana, vinkumisena, tai kiusantekona.
Minulta palaa pinna mnta kertaa päivässä ja huudan ja kiroilenkin. Sitten saat lapset siivoamaan huoneensa tms. jota olen jo sata kertaa sievästi pyytänyt ja järkevästi perustellut jne.
Mies suuttuu kun minä olen pahalla päällä ja sitten riidellään mekin keskenään.
Ihan kaaottista.
Onko muilla samaa?
Kommentit (52)
Odottakaa, että lapset kasvaa. Meillä ei riidellä enää ikinä. Lapset 15 ja 17 vuotta.
Minä asun yksin, joten en paljon huutele, mutta soittaessani kaverille, jolla on kaksi lasta, niin puhelut hänen kanssaan ovat suurimmaksi osaksi sitä, että hän huutaa ja komentaa lapsiaan. En voi pitää koskaan luuria korvalla, vaan täytyy olla kaiuttimella pöydällä, muuten en koskaan voi tietää milloin rääkäisee suoraan korvaani. Heillä on vielä koirakin ja lasten kavereita joka päivä, ihan hullunmyllyltä kuulostaa.
Minun lasteni uusperheessä on tuollaista. Siis heillä molemmilla on omia lapsia sekä yksi yhteinen. Kukaan neljästä aikaisemmasta laspesta ei haluaisi asua edes vuoroviikoin siinä huushollissa. Vanhemmat aidosti ihmettelevät, miksi ei….
Täällä vähän sama paitsi että meillä asuu 18v.
Äsken meni totaalisesti hermo tohon lapseen kun luurit korvilla pelaa vaikka piti lähteä isänsä kanssa ulos ja 4kertaa pyydetty nätisti. Nakkasin oven auki sen huoneeseen ja annoin tulla täyslaidallisen.
Kaksi viikkoa olen pyytänyt imuroimaan huoneensa ja pyyhkimään lattian…imuri ja moppi edelleen aulassa. Lakanatkin edelleen vaihtamatta, pyysin pari viikkoa sitten tuomaan ne pesuun. Näistäkin ja monesta muustakin sai kuulla huutoa äsken.
Nyt nappasin pelikoneen pois.
Kun meille tuli koira, ei olla senjälkeen huudettu, eikä pahemmin kiroiltukaan.
Huomattiin, että koiramme ei pidä semmoisesta elämästä.
Ei ikinä. Erimielisyydet hoidetaan nätisti keskustelemalla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä vähän sama paitsi että meillä asuu 18v.
Äsken meni totaalisesti hermo tohon lapseen kun luurit korvilla pelaa vaikka piti lähteä isänsä kanssa ulos ja 4kertaa pyydetty nätisti. Nakkasin oven auki sen huoneeseen ja annoin tulla täyslaidallisen.
Kaksi viikkoa olen pyytänyt imuroimaan huoneensa ja pyyhkimään lattian…imuri ja moppi edelleen aulassa. Lakanatkin edelleen vaihtamatta, pyysin pari viikkoa sitten tuomaan ne pesuun. Näistäkin ja monesta muustakin sai kuulla huutoa äsken.
Nyt nappasin pelikoneen pois.
Huono äiti.
Meillä 3v ja 5v. Aika paljon nuoremmista kyse, mutta kyllä täällä riidellään lasten kesken ja välillä meno yltyy melkoiseksi ja joudun itsekkin isommin sanomaan, että he edes kuulevat minua.
Äidillä vsihdevuodet ja teinityttärellä kuukautiset... huutoa piisaa.
Ei koskaan huudeta. Joskus pitää vähän tiukemmin sanoa. Lapset 18v ja 15v. Lapsetkaan ei huuda.
Meillä ei ole tuollaista. Lapsille sanotaan asia kerran ja sitten toimitaan, riitelemättä. Ei meillä pyydellä ja anella ja käsketä moneen kertaan, joten ei ole tarvetta huutaa ja olla kiukkuisia. Lapset tietävät, että asiat tapahtuvat kertasanomisella, jos joutuu uudestaan sanomaan, niin olen jo vierellä ja taluttamassa kohti tekemistä.
Ei se huuto auta, siihenki turtuu eikä enää hetkauta ketään. Mene metsään huutamaan. Keskenkasvuisten tapa kommunikoida, kun ei osata keskustella rakentavasti. Aikuistukaa.
Ihan normaalilta kuulostaa tuttavapiirissäni. Mutta kun mietin omaa lapsuuttani, niin ei silloin vanhemmat huutaneet, ei minun, eikä kavereiden. Mistähän se johtuu?
Toki silloin 80-luvulla kaikki oli rennompaa ja vapaampaa, lapset touhusi ulkona keskenään ja kävivät syömässä välillä ja illaksi kotiin. Vanhemmillakaan ei tainnut olla samanlaisia paineita kuin nykyisin.
Ja ennenkaikkea ei ollut noita viheliäisiä aikaa vieviä kännyköitä, pelikoneita, tietsikoita, suoratoistoja jne.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole tuollaista. Lapsille sanotaan asia kerran ja sitten toimitaan, riitelemättä. Ei meillä pyydellä ja anella ja käsketä moneen kertaan, joten ei ole tarvetta huutaa ja olla kiukkuisia. Lapset tietävät, että asiat tapahtuvat kertasanomisella, jos joutuu uudestaan sanomaan, niin olen jo vierellä ja taluttamassa kohti tekemistä.
Siis kertoisitko tarkemmin, miten tämä oikein tapahtuu?
MItä teet, kun lapsi vaan tuijottaa kännykkää ja hokee "joo-joo".
Ja sanoo kymmenennen kerran ”Kohta”?
Ei suostu syömään ruokaa ja lämmittää 10 minuutin kuluttua salaa nuudeleita?
Tai kun teini ei siivoa viikkoihin huonettaan?
Kiitos jo etukäteen!
Nimim. Väsynyt äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole tuollaista. Lapsille sanotaan asia kerran ja sitten toimitaan, riitelemättä. Ei meillä pyydellä ja anella ja käsketä moneen kertaan, joten ei ole tarvetta huutaa ja olla kiukkuisia. Lapset tietävät, että asiat tapahtuvat kertasanomisella, jos joutuu uudestaan sanomaan, niin olen jo vierellä ja taluttamassa kohti tekemistä.
Siis kertoisitko tarkemmin, miten tämä oikein tapahtuu?
MItä teet, kun lapsi vaan tuijottaa kännykkää ja hokee "joo-joo".
Aloitin ihan synnärillä eli alusta asti pidin lupaukseni. Lapset ovat oppineet siihen, että sanon vain kerran. Nyt 8v ja 11v lapset tietävät, että pidän sanani, hyvässä ja pahassa.
Vauva perheessä. Vaimo kiroilee ja huutaa pienimmistäkin asioista. Kuulemma minun asiani ei ole huomautella vielä näin lähellä raskauden jälkeen että mitä saa sanoa ja miten puhua.
Vauvan ensimmäistä sanaa jännällä odotellessa...