Masentuneille ei saisi suositella lenkille lähtöä, mutta..

Ihana kuulla.

Hyvä. En jaksa uskoa että pieni lenkki päivittäin haittaisi millään tavalla, hienoa että jaksat.

Japanilainen sanonta: jos mieli on rasittunut, rasita ruumista.

Jos ruumis on rasittunut rasita mieltä.

Siinä teille hikilenkkiä

Joopa. Itse kaksi vaikeaa masennusta kokeneena koen, että silloin ei lenkille pääse. Ahdistaa, pelottaa. Ei vaan onnistu. Syöminen oksettaa, mikään ei kiinnosta, lukemiseen ei jaksa keskittyä. Laihtuu, kuihtuu, murehtii...

Hoitojen/lääkkeiden jälkeen, kun alkoi joskus hymy nousta kasvoille alkoi ulkoilukin pikkuhilja innostaa. Terveenä on vaikea kuvailla sitä karseaa oloa. Muut ei voi tietää, kuin saman kokeneet.

Tsemppiä sulle!😊😊😊

Miten niin ei saisi? Näin masentuneena voin kertoa että kaikki, aivan kaikki sitä ovat suositelleet naapurin Penasta sairaalan ylilääkäriin. Välillä jaksan, välillä en. Masennusta se ei ole parantanut.

Okei, kiva juttu. Itse harrastin kilpaurheilua ja ohjasin treenejä masennusjakson aikana. Ei auttanut masennukseen, sitä kun ei urheilulla paranneta.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei saisi? Näin masentuneena voin kertoa että kaikki, aivan kaikki sitä ovat suositelleet naapurin Penasta sairaalan ylilääkäriin. Välillä jaksan, välillä en. Masennusta se ei ole parantanut.

No jos on niin masentunut että ei kykene ulkoilemaan tm, niin se lenkille kehoittelu voi vaan pahentaa tilannetta. Tai jos sitä lenkkiä tarjotaan ainoaksi vaihtoehdoksi.

Mutta se on kyllä totta, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Jos kroppa ja kunto on kohdallaan, mielikin kestää paremmin. Noin yleensä. 

Se on se endorfiini-pommi, mikä iskee aivoihin kun käy pitkästä aikaa kunnon lenkillä ja elimistö reagoi. Mahtava tunne! 

Liikunta on hyväksi mielelle. Tietysti masennus voi olla niin paha, ettei ulos lähteminen yksinkertaisesti ole mahdollista, mutta silloin kannattaa vain odottaa sitä parempaa hetkeä, ja lähteä heti, kun sellainen tulee. Jo kevyt, lyhytkin kävely aluksi riittää, ei tarvitse heti läkähdyttää itseään nääntymisen partaalle. Siitä voi hiljalleen "nostaa annosta", jos siltä tuntuu, mutta siis jo pieni kävelylenkki voi tehdä ihmeitä, vaikkei se itse sairautta paranna. Mutta auttaa paremmin jaksamaan sen kanssa.

Itse olen huomannut että liikunta jotenkin yksinkertaistaa ajatuksenkulkua ja tunteita, sillä tavalla positiivisesti. Tiedättekö sen tunteen kun olette menossa mäkeä ylös, hengästyttää, lihakset alkaa mennä hapoille, päässä on vain ajatus että tuonne mäelle, vielä vähän.. eihän siinä mieti mitään muuta kuin sitä hetkeä. Ja kun sinne mäelle pääsee, helpottaa ja tulee hyvänolon tunne. Elämä on tavallaan yksinkertaista, ei ole kuin se mäki ja lenkki, ei tarvitse miettiä mitään sen kummempaa. Ja lopulta vartalo vapauttaa mielihyvähormoneja ikään kuin palkinnoksi.

Netti sen sijaan pahentaa masennsta, se on itseni kohdalla ihan selvä. Aina kun voin huonosti, sorrun tänne ja olo pahenee. Niin kuin nytkin.