Etäisten kummien kutsuminen rippijuhliin?

Ainakaan itse en haluaisi olla "velvollisuudesta kutsuttu", vaan siksi, että minut halutaan vieraaksi.

Mitäs tekisitte, mikäli ne etäiset kummit sitten tulisivat? Pitäisittekö jonkinlaisen esittelykierroksen? Vai toivoisitteko, ettei tulisi, vaan lähettäisi vain lahjan / rahaa?

Kai ne on joskus lähieisä olleet jos kerran kummeiksi pyydetty? Ehkä nyt olisi hyvä syy yrittää elvyttää ystävyyssuhdetta? Vai eikö kiinnosta yhtään enää?

Tuntuu olevan yleistä, että kummeiksi on haalittu suunnilleen "ketä vain". Parhaassa tapauksessa kummilapsen äiti on sitä mieltä, että "kummin tehtävä on muistaa lasta". Se muistaminen sitten tarkoittaa vain lapsen lahjomista, vaikkei enää mitään yhteydenpitoa olisi.

Joillekin vanhemmille on tuntunut olevan tarkoituksellista pyytää kummiksi joku mahdollisimman kaukana asuva henkilö, jonka ei voi olettaa tulevan synttäreille. Mahdollisesti häntä ei kutsutakaan, kun voi ajatella, että "eipä se kuitenkaan tulisi". Sitten kuitenkin päivitellään, että kummilta ei tullut lahjaa.  

Elämäntilanteet muuttuu. Tässä ei nyt tosiaan ole kyse siitä että oltaisiin pyydetty "ketä vaan", näin nyt vain on 15 vuodessa käynyt. Lähisuku on sen verran laaja, että hyvä kun mahdutaan meille muutenkaan (pidetään juhlat kotona), ja jos nämä kaukaiset kummit perheineen saapuu niin ollaan suoraan sanoen helisemässä. Lisäksi pelkään että tulevat vain velvollisuudesta vastentahtoisesti, sekään ei ole kivaa. Mietin vain että kuinka paljon loukkaantuvat jos ei kutsutakaan. Haluaisin että rippijuhlaan tulee vain lapselle läheiset ja tutut ihmiset. Ja se on hänenkin toiveensa. -ap

No ap, jos ette ole tekemisissä, mistäs ne siitä rippijuhlasta edes mitään tietää?

Osaahan ne laskea...? Varmaan tulee jossain vaiheessa mieleen, että lapsi on ollut rippi-iässä. Ja kuten sanottua, me aikuiset ollaan tekemisissä mutta hyvin harvakseltaan, lähinnä yhteisten tuttujen kautta. Ollaan niin etäännytty että tuntuisi omituiselta kutsua heitä tänne meille kotiin. -ap

Älä kutsu. Kutsu rippijuhliin vain läheiset ihmiset ja ne, ketkä haluat kutsua. Rippikirkossa saattaa olla kummille tehtävä, itse seisoin alttarilla ja sanoin kummityttöni nimen, kun pappi kiersi siunaamassa jokaista erikseen. Mutta luulisi, että sen voisi hätätapauksessa tehdä joku muukin kuin virallinen kummi. 

Ilman muuta pitää kutsua. Nimenomaan tuo ripillepääsy on se juhlahetki, mihin kulminoituu kummien tehtävä kristillisessä kasvatuksessa.

Kutsu niin saat sieltä edes lahjarahat kiristettyä.

Mun rippijuhliin ei kutsuttu ja hyvä niin

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 18:28"]Älä kutsu. Kutsu rippijuhliin vain läheiset ihmiset ja ne, ketkä haluat kutsua. Rippikirkossa saattaa olla kummille tehtävä, itse seisoin alttarilla ja sanoin kummityttöni nimen, kun pappi kiersi siunaamassa jokaista erikseen. Mutta luulisi, että sen voisi hätätapauksessa tehdä joku muukin kuin virallinen kummi. 

[/quote]

Minut siunasi toinen veljeni kun kummi ei päässyt

Siis sylikummi on läheinen ystäväni ja meidän arjessa mukana, hän ilman muuta tulee. Toinenkin kummi tulee (lapsen setä). Olisi tietty pitänyt olla selkeämpi, eli lapsella oli 4 kummia ja näistä kahdesta etäisestä nyt on kyse. Ilmeisesti ihan ok, jos ei kutsuta, vaan vain nämä kaksi läheistä kummia perheineen? -ap

Me kutsuimme, yllätykseksemme he tulivatkin paikalle, ja itse asiassa kaikilla oli oikein mukavaa.

Miksette ole pitäneet lapsen kummeihin tällä välin yhteyttä? Minulla on yksi kummilapsi, jonka synttäreillekään ei ole kutsuttu. Lapsen äiti pitikin yhteyttä lähinnä synttäreiden ja joulun tienoilla, joten lahjatoiveet sai annettua. Vuosia lähettelin lahjoja ennen kuin lopetin.

Oudolta tuntuisi, mikäli tulisi kutsu rippijuhliinkaan. Toisaalta jo se oli outoa, että minua kummiksi pyydettiin, kun oli ollut jo vuosia hiljaiseloa. Luulinkin, että lukioajan tuttu olisi halunnut jotenkin itsekin vahvistaa kaukaista kaveruuttamme. Näin ei ollut.

Minusta kummit kuuluu kutsua, oltiin sitten tekemisissä tai ei. Rippijuhlan jälkeen voi sitten lopullisesti unohtaa kummiudet. Meillä oli tänä kesänä tyttären rippijuhla, miehen sisko ja tämän mies ovat kummeja. He erosivat nelisen vuotta sitten eikä olla miehestä sen koommin kuultu, mutta laitoin kutsun menemään kun olin saanut osoitteen selville.

No, hän ei ilmoittanut esteestä eikä ilmestynyt paikalle eikä lähettänyt edes korttia. Ihan sama meille, tulipa velvollisuus tehtyä. Tiedän hänen äitinsä, on sellainen todella tarkka ihminen ja hän olisi varmasti syytellyt meitä myöhemmin, kun ei edes kummisetää rippijuhlaan kutsuttu. Nyt on ainakin omatuntomme puhdas tältä osin. 

Kutsuisin.