Lue keskustelun säännöt.
Koska helpottaa?? Vauva 3,5 kk
15.07.2014 |
ja olen koko ajan väsynyt, en saa mitään aikaiseksi. Kaikki mitä haluaisin tehdä jää koko ajan tekemättä. Koska tulee nytkähdys helpompaan päin? Kiitos jo etukäteen jos joku ystävällinen kanssaihmisen jaksaa lukea tämän ja sanoa jotain rohkaisevaa/rauhoittavaa.
Kommentit (55)
Ensinnäkin onnittelut tuoreelle äidille! Neuvoksi sanoisin, että nyt kannattaa lopettaa helpotuksen odottaminen ja keskittyä tähän hetkeen. Siihen äitiys opettaa varmasti. Se on varmasti vaikeaa jos on tottunut tekemään asioita rauhassa kuten kuvailit. Ne ajat ovat ohi. Äidit kokevat jokaisen vaiheen eri tavalla. Joillekin vauvavaihe on se kaikkein vaikein ja sen jälkeen helpottaa. Itselleni vauva-aika oli helppoa ja ihanaa, mutta vuodet taaperoiden ja leikki-ikäisten äitinä vaikeita. Nyt koululaisten kanssa on jo kivaa ja tehdään kaikenlaista yhdessä. Erilaisia vaiheita tulee ja menee, ja kaikki kokevat ne eri tavalla. Äitiys ei ole kilpailu eikä kukaan rakasta jokaista vaihetta.
Jos siis halusit kysyä: koska helpottaa? Ei tuohon ole mitään vastausta. Älä siis odota sitä vaan keskity tähän päivään ja hetkeen. Nauti vauvastasi nyt kun hän on aivan pieni. Tämä vaihe ei koskaan enää palaa ja vauva-aikana aika kiitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun tarvitse saada mitään aikaiseksi, nyt on aika keskittyä vauvaan ja relata muuten.
Kaikki haluamani ei siis ole mitään ammattitaitoani tm. edistävää, vaan ihan pieniä puuhia joita tekee muuten mieli tehdä. Koska helpottaa?
AP
Sanoisin nyt 10 kk ikäisen vauvan äitinä, että on helpottanut, mutta vauva työllistää ihan eri tavalla. Meillä helpotti liikkeellelähtö, jolloin vauva alkoi viihtyä vihdoin lattialla eikä tarvinnut kanniskella ja viihdyttää koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samanlaisia kausia, en tiedä miten lapset tähän vaikuttaa, mutta joskus voi pari kuukautta vierehtää niin ettei mikään kiinnosta.
Joskus auttaa kun päättää että tänään saan aikaiseksi ja tekee, usein se aloittaminen on vaikeinta, mutta tosiaan ei sinun tarvitse jaksaa nyt mitään, ota rennosti jos siltä tuntuu. Tietokone on kyllä sellainen vitsaus että ei jaksais muuta kun näpytellä ja niin taas päivä vierähtää, ilma että on saanut mitään aikaan..
Meilläkin helpotti kun vauva oppi ryömimään ja viihtyi itekseen..
Olen ammatiltani tutkija ja tunnistan koko ajan itsestäni sellaisen sisäisen levottomuuden, koska haluaisin paneutua minua kiinnostaviin juttuihin kaikessa rauhassa. Eli tehdä sitä missä olen hyvä.
Mutta lisäksi haluaisin aivan tavallisia asioita, kaikenlaista pientä, kuten käydä hierojalla, järjestää vaatekaapit, lukea lehtipino läpi. Luulen, että temperamenttini on tässä se suurin haaste. Vai tunnistaako kukaan tällaisia tarpeita? Koska on mahdollista tehdä näitä asioita ilman jatkuvaa ahdistusta? Se ahdistus, se on juuri se pahin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapset 2,5v ja 5kk. Isompi nukkuu hyvin mutta muuten työllistää uhmaiän tempauksillaan, vauva ei oo koskaan nukkunut putkeen 3h enempää, joskus öisin herää tunnin välein. Itsekin olen välillä niin väsynyt että meinaan nukahtaa pystyyn ja ainoa oma aika on hetkittäin kun voi koneella hoitaa asioita tms. eli todella paljon on jäänyt sivuun nyt jo muutaman vuoden ajan, kun ei lähistöllä hoitoapuakaan ole.
Itsekin todella odotan että vauva alkaisi nukkumaan yöt, kestäisin aikaiset aamuherätykset ja päivän viihdyttelyt kun vaan sais yöt nukkua...
6, minua kiinnostaa, sepä se ongelma.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli hyvin "läheisriippuvainen" esikoinen. Helpotti joskus reilun vuoden iässä, kun jäi jo mielellään hoitoon ja alkoi nukkuakin paremmin yönsä. Aloittaja, tarkkaile masennuksen merkkejä jos tuntuu, ettet saa rentouduttua... Onhan sulla mies, mummoja, kummeja tms. jotka myös hoitaa lasta? Ei se imetyskään oo varsinaisesti mikään avainasia tässä, vaikka nekin hormonit toki vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11, hyvin sanottu, en pysty rentoutumaan. En tiedä miksi. Naurettavat asiat harmittavat tai itkettävät. Mies hoitaa paljon vauvaa myös ja tekee paljon kotitöitä. Hän on sanonut että helpotus koittaa, kun imetys päättyy, eikä minun tarvitse olla "kuulolla", vaan voin olla pidempiä aikoja omissa menoissa. Miksi arvelet että imetyksen päättyminen ei kuitenkaan olisi avain?
AP
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 18:14"]Olen ammatiltani tutkija ja tunnistan koko ajan itsestäni sellaisen sisäisen levottomuuden, koska haluaisin paneutua minua kiinnostaviin juttuihin kaikessa rauhassa. Eli tehdä sitä missä olen hyvä.
Mutta lisäksi haluaisin aivan tavallisia asioita, kaikenlaista pientä, kuten käydä hierojalla, järjestää vaatekaapit, lukea lehtipino läpi. Luulen, että temperamenttini on tässä se suurin haaste. Vai tunnistaako kukaan tällaisia tarpeita? Koska on mahdollista tehdä näitä asioita ilman jatkuvaa ahdistusta? Se ahdistus, se on juuri se pahin.
AP
[/quote] joskus on ehkä hyvä olla kyvytön tekemään mitään. Olen itse suorittaja ja oli vaikeaa opetella siihen, että ehtii sitä myöhemminkin. Hyvää kesää sinulle ja vauvallesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 17:59"]
Sanoisin nyt 10 kk ikäisen vauvan äitinä, että on helpottanut, mutta vauva työllistää ihan eri tavalla. Meillä helpotti liikkeellelähtö, jolloin vauva alkoi viihtyä vihdoin lattialla eikä tarvinnut kanniskella ja viihdyttää koko ajan.
[/quote]
Meillä vauva kyllä viihtyy lattialla yksinkin, mutta tarttuu ihan kaikkeen käsilläolevaan, joka nyt vauvan opittua nousemaan ylös sisältää myös esim. noin alle metrin korkeudella olevien lipastojen ja olohuoneen kahvipöydän päällysien tavaroihin. Keittiössä yritetään avata laatikkoja, jne. Ja tänään löydettiin sitten muuten kukkamulta ja kaadettiin sellainen melkein tyhjä kahvikuppi, jonka olin jättänyt typerästi olohuoneen pöydälle vahtimatta puoleksi minuutiksi...
Joten ei, meillä ei ole mitään omaa aikaa 20-30 sekuntia kauempaa ollessamme yksin vauvan kanssa, ja kovasti kaipaan juuri noita aikoja, jolloin vauva oli 3,5-4 kk vanha, hänet sai sitteriin ja sitterin pöydälle edes hetkeksi.
Ja anteeksi AP, jos tämä ei ole rohkaisevaa tekstiä, mutta myös sukulaiset ja ystävät ovat yleisesti sanoneet, ettei tilanne todellakaan helpota lapsen lähtiessä liikkeellä, vaan että vaikeinta on nimenomaan taaperoaikana. Oma elämä täytyy vain järjestää niin, että jos jotain tekemistä on, se tehdään vauvan nukkuessa tai jonkun muun vahtiessa häntä, ja kaikki ylimääräinen siis karsitaan.
Tuo rentoutumishuomio osui nappiinsa. Osa ongelmaa on, että kun mies on vauvan kanssa menossa, että saan omaa aikaa, tuijotan ahdistuneena kelloa. Tätä voi olla vaikea ymmärtää ehkä jos ei ole kokenut samaa?
AP
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 18:14"]
Olen ammatiltani tutkija ja tunnistan koko ajan itsestäni sellaisen sisäisen levottomuuden, koska haluaisin paneutua minua kiinnostaviin juttuihin kaikessa rauhassa. Eli tehdä sitä missä olen hyvä.
Mutta lisäksi haluaisin aivan tavallisia asioita, kaikenlaista pientä, kuten käydä hierojalla, järjestää vaatekaapit, lukea lehtipino läpi. Luulen, että temperamenttini on tässä se suurin haaste. Vai tunnistaako kukaan tällaisia tarpeita? Koska on mahdollista tehdä näitä asioita ilman jatkuvaa ahdistusta? Se ahdistus, se on juuri se pahin.
AP
[/quote]
Ah, sellainen lisäys, että tuohon omaan puuhasteluun saatat saada vähän lisäaikaa vauvan alkaessa syödä kiinteitä ja nukkumaan pitkiä pätkiä. Meillä onneksi vauva nukahtaa 19-20 välillä, ja nukkuu tuon jälkeen hyvin noin puoleenyöhön, jolloin syö, ja nukkuu taas 06-07 aamulla. Tuossa voikin jo saada tehtyä jotain pidempää keskittymistä vaativaa. Itse olen esimerkiksi saanut aloitettua uudestaan kirjoitusharrastuksen, joka on ollut henkisesti kaikki mehut vievät työn takia pimennossa monta vuotta.
- 14 -
Esikoista imetin vuoden ikäiseksi, 4kk iässä alkoi soseiden maistelu, mutta tosi takkuisesti. Nykyäänkin on aika hankala syömään. Aion tätä toista imettää varmaan 10kk-1v ikään, mutta 4kk iässä alotettiin myös soseet ja niitä saattaa nyt mennä jopa 3 pilttipurkillista päivässä, ei vaikutusta nukkumiseen. Pian ajattelin kokeilla iltapuuroa syöttää jos se auttaisi.
Pystyisin helposti nukkumaan vauvan inahteluista huolimatta mutta kun hän alkaa huutaa täysillä jos ei reagoi ajoissa, siitä ei siis ole kyse että kyttäisin puoliunessa jokaista ääntä vaan se että jos en herää niin vauva huutaisi täysillä sängyssään.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 18:14"]Olen ammatiltani tutkija ja tunnistan koko ajan itsestäni sellaisen sisäisen levottomuuden, koska haluaisin paneutua minua kiinnostaviin juttuihin kaikessa rauhassa. Eli tehdä sitä missä olen hyvä.
Mutta lisäksi haluaisin aivan tavallisia asioita, kaikenlaista pientä, kuten käydä hierojalla, järjestää vaatekaapit, lukea lehtipino läpi. Luulen, että temperamenttini on tässä se suurin haaste. Vai tunnistaako kukaan tällaisia tarpeita? Koska on mahdollista tehdä näitä asioita ilman jatkuvaa ahdistusta? Se ahdistus, se on juuri se pahin.
AP
[/quote]
Moi ap! Olen tuo nro 2 ja itsekin tutkija. Sinun kannattaa ehkä suunnitella varhaista työelämään palaamista. Tuskin muuten pääset tuosta ahdistuksesta. Voisiko isä jäädä kotiin muutamaksi kuukaudeksi esim kun vauva on puoli vuotta? Kotiäitiys ei todellakaan sovi kaikille.
Itse olen edelleen kotona osittain olosuhteiden pakosta kun sopiva päivähoitopaikka saatiin vasta syksyksi. Lapsi pian puolitoista. Itse osasin ottaa vauvan kanssa rennosti mutta viimeiset puoli vuotta olen jo todella odottanut töihin paluuta.
Sikäli elämä tulee helpottamaan että aikaa esim lukemiselle löytyy kun lapsen rytmit asettuvat. Mutta tavallaan tilanne pahenee taaperon kanssa kun aletaan käydä kerhoissa ja leikkipuistoissa. Voi sitä älyllisen elämän puutetta mikä on välillä tullut vastaan. Eräs vanhempi kerhonvetäjärouva esimerkiksi puhuu aikuisille ihmisille kuin kehitysvammaisille. Lapsen kanssa viihdyn, hän on älykäs ja huumorintajuinen mutta välillä toisten äitien kanssa ottaa koville. Miksei voida puhua jostain järkevästä? Osa haluaa aina vain jauhaa kakasta ja refluksista. Nämä äidit sitten dominoivat keskustelua.
Ota ahdistuksesi vakavasti. Siitä olisi ehkä hyvä puhua jossain muualla kuin neuvolassa. Voitko päästä äitiysloman aikana esim työpsykologille? Jaksamisia ap!
Minulle raskainta aikaa oli juuri se kun vauva kaipasi vaan hoivaa. Isomman taaperon kanssa toki on omat kotkotuksensa, mutta en koe sitä niin raskaana, kun kuitenkin lapsi on jo muutakin kuin vain avuton, jatkuvaa hoivaa kaipaava möykky.
Kodin voi järjestää niin, ettei lapsen ole mahdollista vetää viherkasveja ruukuistaan tai kirjoja hyllyistä. Sotkua pitää osata toki sietää, mutta ah, ihanaa, kun lapsi osaa itse leikkiä itse turvallisessa kodissa. Saan lukea lehden rauhassa.