Kannattaako liittoa jatkaa ? Näkökulmia kaivataan...

Tuollainen parisuhde on pelkkä kiviriippa. Ei ole seksiä, rakkautta, läheisyyttä, toisen kunnioittamista. 

Ehkä kannattaa kertoa miehellesi, että harkitset eroa, mikäli tilanne ei muutu. Tai sittten, jos rakkautta ja motivaatiota suhteen jatkamiselle ei enää ole, kannattaa vain alkaa järjestellä eroa. 

Jos lähdet nyt, voit vielä löytää hyvän uuden miehen. Kymmenen vuoden kuluttua se on jo vähän epätodennäköisempää. 

Miten tilanne on päässyt noin pitkälle ja pahaksi?

17 vuotta samaa. Aika epätodennäköistä että yhtäkkiä muuttuis?

Kannattaa ehdottaa ensin pariterapiaa miehelle, aivan kuin viimeisenä oljenkortena. Jos ei ole suostuvainen tai terapiasta ei ole mitään hyötyä, sitten voit hyvillä mielin lähteä liitosta. Eihän tuossa ole mitään järkeä! Jos kerran olette jo asioista monesti keskustelleet eikä muutosta ole tapahtunut, tuskin mikään tulee muuttumaan. Ainut tietysti mitä voit muuttaa on oma asennoitumisesi asioihin. Että hyväksyt liittosi sellaisena kuin se on. Mutta jos suhde vie voimavaroja enemmän kuin antaa niitä, ei kukaan jaksa sellaista loputtomiin. Onko mies tyytyväinen liittoonne? Miten hän määräilee ja missä asioissa kävelee yli?

Jos miestä ei kiinnosta parisuhdeterapia niin eipä paljon vaihtoehtoja ole. Noin huonoon suhteeseen ei kannata tyytyä. Aikuisten tietysti täytyy ottaa huomioon myös lapset, mutta useimmiten lapset sopeutuvat kunhan niistä ei tehdä pelinappuloita ja pidetään oikeasti huolta. 

Olet vielä sen verran nuori, että sinulla on hyvät mahdollisuudet löytää 'uusi onni'. 10 vuoden päästä voi olla jo vaikeaa, sillä silloin vapaat hyvät miehet ovat harvinaisia (jos jätetään itseäsi huomattavasti nuoremmat miehet pois laskuista). Oman kokemukseni mukaan yli 50 v vapaat miehet ovat alkoholisteja, mielenterveysongelmaisia, narsisteja tai muuten luonnehäiriöisiä. No, tietystihän sitä voi aina alkaa toiseksi naiseksi ja yrittää saada sitä kautta itselleen miehen, mutta itselleni ei tulisi mieleenkään ryhtyä sotkuisiin suhdekuvioihin.

Parisuhteeseen kuuluu hellyys ja läheisyys sekä toisen arvostaminen - siis rakastaminen. Rakkaus/rakastaminen on ennen kaikkea tekoja ja jos ei niitä ole arjessa niin on turha väittää että olisi sellaista tunnetta ollenkaan.

Kiitos vastauksista. Tilanne on auennut minulle pikku hiljaa. Aluksi suhde tuntui hyvältä, sitten alkoi tulla ikäviä asioita, tai aloin niitä huomata. Määräilyä ja ylikävelyä on kaikenlaisissa asioissa, tuntuu että miehellä on joku pakonomainen tarve saada päättää tai olla oikeassa. Sellaistakin on, että minä ehdotan jotain, ei kelpaa. Myöhemmin hän ehdottaa juuri samaa ja sitten minun on siihen suostuttava. Mies on niin keskittynyt itseensä, että hän tuskin miettii liittomme tilaa, mutta tuskinpa on kovin onnellinen. Sekin tässä mietityttää, että jos eroon, jatkuuko määräily- ja manipulointiyritykset....miten hän suhtautuu jos minulla on joskus uusi puoliso? Ap

Eroa. Ja jätä se mies taaksesi! Niinkuin muutkin sanoivat, sulla on vielä aikaa löytää itseäsi arvostava mies, mutta sun pitää tarttua toimeen nyt heti! Miehelläsi on varmasti narsistin piirteitä, niinkuin munkin isällä, samalta kuulostaa... Toi ei tosta parane.

T 18v jonka äiti vihdoin ja viimein jätti isäni ja nyt 3 vuotta myöhemmin ollut pian kaksi vuotta yhdessä maailman mukavimman ja kilteimmän miehen kanssa :) vihasin nähdä äitiä onnettomana, isäni oli jo imenyt hänen itsetuntonsakin nolliin mutta onneks ei ollut liian myöhäistä muuttaa suuntaa. :)

Mieti nyt tarkkaan. Lapsesi ovat vielä alaikäisiä, elämä on loppujen lopuksi helppoa. Mitä haluat tilalle? Ehkä hetken huumaa ja sitten tappelua uusperheessä, lasten häiriintymistä ja vuosia myöhemmin olet tilanteessa, jossa jäljellä ikäisistäsi miehistä on juopot ja pummit, kun parhaat saa nuorempia.

Ajattele isovanhemmuutta. Sitä et voi jakaa kuin miehesi kanssa. Minusta ainoa järkevä asia on yrittää vielä tuossa suhteessa. Terapiaa ja aikaa.

Sitä paitsi mä luen tosta sun kirjoituksesta kaikuja kriiseilevästä naisesta, joka alkaa yhtäkkiä vuosien jälkeen havaita miehessä tunnekylmyyttä jne. Tulee mieleen, että haluat erota ja vain syy on nyt hakusessa. Haluat erota, koska elämä on tylsää.

Ihan omasta kokemusesta ja lähipiirin kokemuksesta olen havainnut, että suurin osa naiset "tunnekylmä mies" -eroista on puhtaasti naisten päässä kehittämisä teorioita. Olen itsekin eronnut, onneksi lapsettomasta avioliitosta, noilla perusteilla. Todellisuudessa muodostin hyvästä miehestä pelsepuupin  mielessän erovimmassani. Pohjimmainen syy oli seikkailunhalu ja vaihtelunhalu, itsekkyys. Se meni kyllä lapsettomana, mutta kannattaa olla rehellinen edes itselleen, jos lapsetkin tuohon sotkee.