Lue keskustelun säännöt.
Taivuta verbi kirkua preesensissä kaikissa persoonissa. Ei saa googlettaa
Kommentit (32)
Minä kirun
Sinä kirut
Hän kirkuu
Me kirumme
Te kirutte
He kirkuvat
Muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirun
Kirut
Kirkuu
Kirumme
Kirutte
Kirkuvat
Kirutaan
kirun
kirut
kirkuu
kirumme
kirutte
kirkuvat
kirutaan
Tällaisissa sanoissa k-tippuu monesti pois kokonaan taivutuksissa.
Kirkun
Kirjut
Kirkuu
Kirkumme
Kirkutte
Kirkuvat
Kirkutaan
Kirkun
Kirkut
Kirkuu
Kirkumme
Kirkutte
Kirkuvat
Kirkutaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen oikeastaan huomaa. iten teennäsitä olisi sanoa ”kirkutaan”…
Vierailija kirjoitti:
kirun
kirut
kirkuu
kirumme
kirutte
kirkuvat
kirutaanTällaisissa sanoissa k-tippuu monesti pois kokonaan taivutuksissa.
Sano joku toinen esimerkki? Kun näytät asiasta tietävän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kirun
Sinä kirut
Hän kirkuu
Me kirumme
Te kirutte
He kirkuvatMuuta?
Kirutaan (passiivi)
Tästä vältetään muita kuin 3. pers. muotoja.
Eikä sanota: älä kiru vaan lopeta kirkuminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää kirkusin
Sää kirkusit
Hän kirkus
Minua kiinnostaisi tietää, miten paljon tällaisia sanoja käytetään ainoana verbinä tai yhdessä toisen verbin kanssa?
Kuulostaa kielessä jotenkin jäkevämmältä ”olisin kirkunut silloin” kuin ”kiruin silloin”. Uskoisin, ihan mutu-tuntumalta, että ihmiset automaattisesti yhdistää toisen verbin tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirun
kirut
kirkuu
kirumme
kirutte
kirkuvat
kirutaanTällaisissa sanoissa k-tippuu monesti pois kokonaan taivutuksissa.
Sano joku toinen esimerkki? Kun näytät asiasta tietävän
Esim. parkua.
En taivuta ja saan googlettaa. Tervetuloa todellisuuteen. Sori siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää, miten paljon tällaisia sanoja käytetään ainoana verbinä tai yhdessä toisen verbin kanssa?
Kuulostaa kielessä jotenkin jäkevämmältä ”olisin kirkunut silloin” kuin ”kiruin silloin”. Uskoisin, ihan mutu-tuntumalta, että ihmiset automaattisesti yhdistää toisen verbin tuohon.
Niin mä varmaan tekisin, koska ”minä kiruin” kuulostaa jotenkin tosi oudolta vaikka onkin kieliopillisesti oikein. En tiedä mistä johtuu, kun taas esimerkiksi ”minä paruin” ei kuitenkaan särähdä korvaan samalla tavalla.
Meirän nurkilla kirutaan vaan jos eheroin taharoin jätetähän kitumahan.
Vierailija kirjoitti:
Mää kirkusin
Sää kirkusit
Hän kirkus
Mee kirkuttii
Tee kirkusit
Ja
Hekin vielä kirkusiva
👍
Kyllä siellä on j- välissä, eli kirjun jne.
Vierailija kirjoitti:
Meirän nurkilla kirutaan vaan jos eheroin taharoin jätetähän kitumahan.
Tää oli harvinaisen hyvä pohjalaisen vitsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirun
kirut
kirkuu
kirumme
kirutte
kirkuvat
kirutaanTällaisissa sanoissa k-tippuu monesti pois kokonaan taivutuksissa.
Sano joku toinen esimerkki? Kun näytät asiasta tietävän
Esim. parkua.
Kaksoiskonsonantit ”kukkua”… Kukin, kukut… koot tippuu pois keskeltä…
Minä kirun, sinä kirut, hän kirkuu, me kirumme, te kirutte, he kirkuvat.