Vinkkejä, miten saada 16v tyttö liikkumaan? Olen äitinä toivoton.

Mitäs jos sä pyrkisit tekemään lapses kanssa jotain siinä sivussa...

Mitä liikuntaa sä itse harrastat? Pyllisteletkö puutarhassa? Onko tuunaaminen sun juttu? Mökille uimaan? Heittelette frisbeetä, palloa, potkitte palloa ihan omissa oloissa. Hyppynarua?

Polttopallokin on ihan kiva pihaleikki aikuistenkin kesken. Myös mölkky, neluri... jos teillä olisi porukka, jonka kanssa puuhastella.

Mitä vähemmän harrastaa ja liikkuu lapsena/teininä, sitä epätodennäköisempää on aloittaa liikkuminen aikuisena.

Vuosikin on pitkä aika tuossa iässä, ja kehityksessä.

Hänhän on teini.

Anna hänen olla, kyllä hän siitä aikuistuu.

Kaikkein ärsyttävintä on ylihuolehtivainen äiti joka haluaa että tytär tekee just sitä mitä minäkin.

Ja ei kaikki ole niin liikunnallisia, varsinkaan teini-iässä.

Lopeta hössötys..

Moni nuori pärjää vähäisellä liikunnalla ihan hyvin muutaman vuoden. Enemmän olisin huolissani tuosta voimakkaasta väsymyksestä, se ei kuulosta normaalilta. Varmasti alkaa kiinnostua liikunnasta kunhan vointi muuten korjaantuu. Uudestaan siis lääkäriin, vaadi ainakin se ferritiini tai käykää yksityisellä puolella labrassa ilman lääkärin lähetettä.

Onko allergioita/allergialääkitystä tai muita lääkkeitä käytössä, jotka voisivat väsymystä aiheuttaa? Onko väsymys alkanut yhtäkkiä vai vähitellen? Onko koulunkäynti liian raskasta, voisiko sitä jotenkin helpottaa? Onko väsymys yhtä voimakasta myös lomalla?

Itse pidin aikoinani koulusta "päänsärky"-päiviä silloin tällöin, koska yksinkertaisesti tarvitsin lepopäivän, kun opiskelu kävi liian raskaaksi (olin siis muuten hyvin tunnollinen "kympin tyttö"). Kärsin muutenkin kroonisesta väsymyksestä, johon ei selitystä löytynyt. Vuosia myöhemmin selvisi sitten kilpirauhasen vajaatoiminta ja raudanpuute. Varmasti oli raudat alhaiset jo teini-iässä, mutta kun aina vaan hemoglobiini mitattiin niin asia jätettiin siihen, koska hemppa normaali.

Älä ainakaan painosta liikkumaan, se ei auta.

Ap. Tyttö pärjää hyvin koulussa. Ei ole hikipinko, eikä stressaa. Harrastuksia ei ole, vaan viettää vapaa-aikansa kavereitten luona tai makaamalla sängyssään ja tuijottamalla kännykkää.

Uskon, että liikkumattomuus ja jatkuva kännykällä olo ovat tehneet tytöstä väsyneen ja flegmaattisen. Kun yleiskunto alkaisi paranemaan, niin ruokahalu kasvaisi, hän piristyisi ja jaksaisi arkea paremmin, sekä nukkuisi paremmin. Mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Tämä on ihan yksi noidankehä. 😔

Vierailija kirjoitti:

Ap. Olen vienyt hänet lääkäriin, eikä löytynyt hoidettavaa vikaa.

Olen kertonut, että kun aloittaisi jostain, niin alkuun on varmasti raskasta, mutta jo parin viikon päästä tuntuu paremmalta. Ei ole auttanut.

Koulussa nukahteli tunneilla, kun on vaan niin väsynyt. Ei jaksa tehdä mitään, kun vaan väsyttää. Tummat silmänaluset ja koko olemus nuupahtanut.

Minun mielestä tuossa iässä 1-2 vuoden totaalinen liikkumattomuus ei todellakaan ole lyhyt aika tai vähättelyn aihe.

Nukkuuko varmasti tarpeeksi? Jonkin virusinfektion jälkitilakin voi aiheuttaa väsymystä, esim. mononukleoosi. Minusta pelkkä liikkumattomuus ei aiheuta tuollaista.

Ap. Ei taida nukkua tarpeeksi tai nukkuu, jos lasketaan koko vuorokauden unet yhteen. Nukkuu melkein päivittäin päiväunia.

Kuulostat välittävältä ja järkevältä vanhemmalta. Tsemppiä, ei varmasti ole helppoa.

Tietenkin auttaa, jos saisit tytölle monipuolisemman ruokavalion ja kannattaa se ferritiinikin mittauttaa. Rauta ei aina imeydy ja sitä pitäisi syödä aika pitkään, että sillä on vaikutusta. Vitamiineissakin on eroa ja asiantuntijat osannevat suosittaa sopivimpia. Lisäksi aina on mahdollista, että tytöllä on jokin ruoka-aineallergia tms. joka vaikuttaa ruokien imeytymiseen. 

Voit tienkin myös jutella tyttösi kanssa myös yöunen ja liikunnan tärkeydestä, jotka auttavat jaksamaan. Jos tyttöäsi kiinnostaa mikä tahansa jossa ohessa tulee vähän edes liikuntaa, niin kannusta. Jos edes vähän saisit hänelle ymmärrystä, että näistä on apua. Vaikka viesti ei aina mene perille, niin se voi jäädä sinne takaraivoon hautumaan, erityisesti jos keskustelu ei tunnu painostavalta vaan on tarpeeksi positiiviseen sävyyn käyty.

Itselläni nuorin lapsista tyttö, jolla on ollut virta välillä vähissä. Aikanaan sai jonkun flunssataudin, jonka jälkeen jäi ongelmia (alkuun pyörrytti ja sitten myös väsytti, sekä oli pientä lämpöä) ja usein tuli koulusta huonovointisena takaisin. Kotona lepäily auttoi, mutta oli aika veto pois. Samaan aikaan koulu missä kävi oli homekoulu ja väistötiloihin siirtyminen edessä. Käytin lääkäreissä, eikä mitään löytynyt. Yksi lastenlääkäri sitten mietti että kuulosti ihan mykoplasmalta, mutta arvojen tultua oli sitä mieltä ettei ollut. Tästä sitten päädyin tuon alan asiantuntijalääkärille, joka oli urheilulääkäri ja totesi että arvot ovat vaikeasti tulkittavissa, mutta oli ollut aikaisempi mykoplasma ja vielä keuhkoklamydia. Ongelmia oli hengitysteissä edelleen ja uskomatonta kyllä kun tyttö sai astmaankin käytettyä lääkettä, niin olo parani päivässä. Muistan kuinka onnellinen olinkaan, kun oli taas oma itsensä. 

Myöhemmin tytöllä helposti tuli tiettyyn vuoden aikaan (syksy/talvi) samoja oireita ja taas samalla lääkityksellä helpotti. Tyttö kävi astmatesteissäkin useampaan otteeseen, mutta mitään astmaan liittyvää ei löytynyt. Välissä vaihtui kyllä lääkärikin toiseen urheilulääkäriin, joka totesi tytöllä myös anemian. Kumpikin näistä lääkäreistä laittoi tytön rauta- ja vitamiinikuurille, sekä muutenkin oli puhetta paljon ruokavaliosta. Mitään muuta ihmeempää ei kuitenkaan löytynyt.

Vähitellen kasvun myötä nuo ihmeelliset oireet vähenivät ja lääkitystä ei ole vähään aikaan tarvittu. Mutta sitten tulivat vatsavaivat ja niitä on selvitelty lääkäreissä. Mitään ei taaskaan löytynyt, ei allergioita eikä suolistosairauksiin liittyvää. Mutta apua on tuonut ravitsemusterapeutin ohjeilla tiettyjen ruoka-aineiden pois jättäminen ruokavaliosta. Nyt syö esimerkiksi gluteenittomasti, vaikka keliakiaa ei ollutkaan. 

Meilläkin tyttö on laiha ja nukkuu paljon. Jaksaa kuitenkin ja virtaa riittää ajoittain, mutta sitten kyllä väsähtääkin. Ongelma ei ole liikkuminen, sillä harrastaa kilpaurheilua. Pahimpina aikoina sekin oli aika vähissä, mutta nyt ei ole ollut pidempään aikaan ongelmia. Laji ei kuitenkaan ole mikä pitkäkestoista jaksamista vaativa, vaan enemmän tekniikkaa ja voimaa.

Toisaalta tyttö meillä myös rakastaa eläimiä ja esimerkiksi meidän koirien kanssa liikkuu myös mielellään ja tekisi pitkiä kävelylenkkejä. Juoksuttaa mielellään myös koiria juoksemalla itse spurtteja vierellä. Eli hänen kohdallaan ainakin koirat (ja myös hevoset) saisivat hänet liikkumaan, jos ei muuten tykkäisikään liikunnasta. 

Nukkuuko se tarpeeksi? Jos on muuten terve niin unenpuutteelta kuulostaa

Ap. Tyttö on sanonut, että jos meillä olisi koira, niin silloin hän kävisi lenkillä koiran kanssa, mutta voiko koiran ottaa vain tällä perusteella etenkin, kun lemmikki ei muuten sovi elämäntilanteeseen.

Terveydenhoitajakin jutteli pyynnöstäni tytön kanssa ja isovanhempiakin on valjastettu keskustelemaan ja tsemppaamaan. Olen jo alkanut miettiä, että hommaanko hänelle pt:n, jonkun mukavan, hyvännäköisen nuoren miehen, jolle haluaisi näyttää parastaan.

Syömishäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Ap. Tyttö on sanonut, että jos meillä olisi koira, niin silloin hän kävisi lenkillä koiran kanssa, mutta voiko koiran ottaa vain tällä perusteella etenkin, kun lemmikki ei muuten sovi elämäntilanteeseen.

Terveydenhoitajakin jutteli pyynnöstäni tytön kanssa ja isovanhempiakin on valjastettu keskustelemaan ja tsemppaamaan. Olen jo alkanut miettiä, että hommaanko hänelle pt:n, jonkun mukavan, hyvännäköisen nuoren miehen, jolle haluaisi näyttää parastaan.

Älä nyt sentään. Ei kaikkien teinityttöjen elämän pääasia ole miesten huomio.

Tyypillinen nuori, joka vaan kerää pari vuotta voimia aikuisuutta varten. Kyllä hän alkaa siitä liikkumaan, kun tulee uusia mielenkiinnon aiheita ja vuosia lisää.

Miksi sinä olet ostanut sille mauton?

Laita se myyntiin. Ei tartte olla Einstein tajuatakseen että jos ostaa omalle lapselle mauton niin se lakkaa harrastamasta kävelyä.

Ap on hyvä esimerkki tyhmästä vanhemmasta.

Ostit hänelle mopoauton ja sitten valitat kun ei liiku. Jännä juttu. 

En minäkään tuossa iässä liikkunut yhtään. Lapsena olin kova juoksentelemaan ympäri metsiä, mutta yläasteikäisenä se loppui, enkä liikkunut muuten kuin koulun liikuntatunneilla, ja niilläkin vain ehdottoman minimin. Hoikka kyllä olin, suorastaan laiha, mutta kunto oli täysin nollassa koko teini-iän ja vielä melko pitkään sen jälkeenkin. Vasta noin 25-vuotiaana liikunnan tärkeys meni perille ja aloitin säännöllisen lenkkeilyn. 

Mietitte yhdessä jotain kivaa harrastusta. Kuntosalillla monenlaisia ohjattuja tunteja 👍

Vierailija kirjoitti:

Ostit hänelle mopoauton ja sitten valitat kun ei liiku. Jännä juttu. 

Tämä. Nykyään vanhemmat ostaa penskoille kaiken maailman mopoautot ja sähköpotkulaudat ja sitten ihmettelevät kun liikunta loppuu tykkänään. 

Meidän teini ei liikkunut. Kun kysyin syytä hän sanoi ettei halua kenenkään näkevän kun hän liikkuu. Olisiko tästä apua teille? Onko teillä mahdollista liikkua metsissä tai käydä punttisalilla jossa ei ole muita kellonajasta johtuen? Tykkäisikö teini käydä tallilla?

Olen/olin samanlainen. 

Olen aina vihannut liikkumista ja liikkunut kun on ollut pakko. Kävely vielä menettelee mutta kaikki "raskas" tekeminen alkaa pyörryttää, keuhkoihin sattuu ja suussa maistuu veri. Olen hyvin kalpea ja mulla on kanssa mustat silmänympärykset. Oon käynyt lääkärissä ja kaikki arvot ok, hemoglobiinikin on huippuhyvä. Syön mielestäni terveellisesti ja olen hoikka. Verenpaine jotain 126/85.

Joskus yritin käydä juoksemassa mutta se rasitus tuntuu vaan niin pahalta, etten koskaan jaksa muutamaa viikkoa kauempaa tsempata.

Terveyden takia yritän edes kävellä, mieluiten viettäisin vapaa-aikani sängyssä :D

N30