Mitä tehdä kun oma lapsuudenperhe aiheuttaa huonon olon henkisesti?

Ei ole pakko olla niiden kanssa tekemisissä. Suosittelen myös terapiaa jos voit pahoin.

Ota etäisyyttä, asu erillään. Voit katsoa muuta seuraa ajan kanssa, ellei ole jo. Aina on jotain kivaa tekemistä ja harrastetta.

En tiedä. Sanoa että ei ole kivaa kun katsotte tuolleen.

En tiedä itsekään, sama ongelma ollut aina. No eivät kyllä pidä edes itsekään yhteyttä paitsi yksi sisarus, aina vaan jos tulee ero tms, ja tarvitaan kuuntelijaa, seuraneitiä, apua jne. Älä ainakaan puhu asiasta hyvästä perheestä oleville. Tätä ei tunnuta uskovan kavereiden tai edes terveydenhuollon parissa, mitne kamalia ja julmia voi omat sisarukset ja vanhammat olla ja just yhtä kohtaan. Halveksittu, mitätöity ja ihan suoraan vih attu kin..

Lässytellään vaan, että hyvää ne vaan sulle haluaa, oma perheesi sentään,vaikka itse olet ihan kyllä nähnyt ja kokenut aina, että eivät todellakaan halua. Mutta kun kulissit on muille muuta ja se teatteri uskotaan, niin ei auta kuin yksin kärsiä .Tai tuo terapia voisi olla hyvä, onnellinen, jos sulla on rahaa kokeilla sitä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä itsekään, sama ongelma ollut aina. No eivät kyllä pidä edes itsekään yhteyttä paitsi yksi sisarus, aina vaan jos tulee ero tms, ja tarvitaan kuuntelijaa, seuraneitiä, apua jne. Älä ainakaan puhu asiasta hyvästä perheestä oleville. Tätä ei tunnuta uskovan kavereiden tai edes terveydenhuollon parissa, mitne kamalia ja julmia voi omat sisarukset ja vanhammat olla ja just yhtä kohtaan. Halveksittu, mitätöity ja ihan suoraan vih attu kin..

Lässytellään vaan, että hyvää ne vaan sulle haluaa, oma perheesi sentään,vaikka itse olet ihan kyllä nähnyt ja kokenut aina, että eivät todellakaan halua. Mutta kun kulissit on muille muuta ja se teatteri uskotaan, niin ei auta kuin yksin kärsiä .Tai tuo terapia voisi olla hyvä, onnellinen, jos sulla on rahaa kokeilla sitä.

Ei ole rahaa terapioihin. Oon se musta lammas perheessä. Harmittaa!!! Ennen ei ollut näin. Tai no ehkä oli mutten tiedostanut tätä suosikki inhokki asetelmaa. Vasta vanhemmiten tajunnut että en ole kauhean pidetty ihminen perheenikään keskuudessa. Välttelen kun voin mutta joskus pöllähtävät ilmoittamatta paikalle ja katsovat nenän vartta pitkin. Kaikki meillä huonompaa. Tekevät numeron omasta paremmuudesta.

Oon kyllä mt hoitajalle sanonut tästä ja on uskonut mua koska mulla on hyvä hoitaja.

Ap

Et ole yksin. Meitä on paljon, joilla ongelmaa lapsuudenperheen kanssa. Mulla kaikki kohta kuolleet, mutta haluaisin tietää mysteerin salaisuuden. Teillä ei sitten kuitenkaan ollut tapana hakata sua puolikuoliaaksi parin perheenjäsenen toimesta ja kaikki miespuoliset käyneet käsiksi... ei kuitenkaan seksuaalista hyväksikäyttöä.

En minäkään tajunnut kuin aikusiena, että syy miksi ahdistun ja jopa vi ha an perhettäni, on se syy, että he vih aav at minua ihan oikeasti ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Ja kun luin narsismista, niin kummasti ne jutut kuulostivat tutuilta mm. perheeni suhteen. Vieläkään eivät kuntele mitään mielipiteitäni saati mitään faktoja joita keroon, olen muka täysin holhottava enkä osaa enkä tiedä mitään. Toisaalta joskus kun apua kysynyt, on huudettu, että kai nyt aikuinen ihminen osaat ja pärjäät! Ja sitten olin sellaisten "ystävienkin"kanssa etenkin nuorempana eli todellisuudessa minulla ei ole ikinä ollut yhtäkään ihmistä, joka olisi välittänyt minusta aidosti.

Olen ollut vain naureskeltava,vähätelty kotipiika ja kaikkien raivon pääleen saava syntipukki lapsuudenperheessä ja myöhemmin joku pilkattava narri "ystävyys"jutuissa ja ne perustui nuorempana vaan juopottelulle lähinnä jne. Itsetunto, tervey ja elämä menivät ohitseni ja jäivät näin elämättä. Olen rahaton,sairas, syrjäytetty ja täysin yksin. Hieno elämä juu?

Ap.

Itse tajusin kuinka pielessä kaikki on lapsuuden perheessä. Koskaan kukaan ei kannusta yms.

Tajusin tämän kun eräs puolituttu kehui minua ihan pienestä asiasta. Tuli kiva fiilis ja ottaa päähän kun niiltä ”lähimmiltä” ihmisiltä tulee pazkaa niskaan.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään tajunnut kuin aikusiena, että syy miksi ahdistun ja jopa vi ha an perhettäni, on se syy, että he vih aav at minua ihan oikeasti ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Ja kun luin narsismista, niin kummasti ne jutut kuulostivat tutuilta mm. perheeni suhteen. Vieläkään eivät kuntele mitään mielipiteitäni saati mitään faktoja joita keroon, olen muka täysin holhottava enkä osaa enkä tiedä mitään. Toisaalta joskus kun apua kysynyt, on huudettu, että kai nyt aikuinen ihminen osaat ja pärjäät! Ja sitten olin sellaisten "ystävienkin"kanssa etenkin nuorempana eli todellisuudessa minulla ei ole ikinä ollut yhtäkään ihmistä, joka olisi välittänyt minusta aidosti.

Olen ollut vain naureskeltava,vähätelty kotipiika ja kaikkien raivon pääleen saava syntipukki lapsuudenperheessä ja myöhemmin joku pilkattava narri "ystävyys"jutuissa ja ne perustui nuorempana vaan juopottelulle lähinnä jne. Itsetunto, tervey ja elämä menivät ohitseni ja jäivät näin elämättä. Olen rahaton,sairas, syrjäytetty ja täysin yksin. Hieno elämä juu?

Kun ei ole saanut aitoa arvostusta niin ei osaa arvostaa itseään. Pitäisi vain hankkia se itsetunto, samassa suossa oleva.

Hyvä jos sun mt-hoitaja uskoo edes ja voit hänelle kertoa. Mulla oli kun puhuisin seinälle, kikatteli ja vähätteli vaan kaikki jutut ja mitätöi just noin että hyvää ne vaan haluaa sulle ja sitä hokevat kaikki muutkin, ja että olen itse vain hu**u,ja keksin kaiken muun. En sitten enää kerro sillekään mitään perhejuttuja ym.

Yhden kanssa olen tekemisissä lähinnä kulissien/sen painostuksen vuoksi, ja koska ei ihan todella ole ketään muutakaan ihmistä elämässä muuten, mutta sen yhdenkin seura saa aina vain entistäkin ahdistuneemmaksi ja lamaannun yleensä päivä/viikkokausiksi sen seurasta, kun yleensä aina se mm. huutaa minulle kahden kesken. Samaa p***aa mitä oli koko lapsuuskin niitten seurassa,eivät muutu.

Haaveilen lottovoitosta, että pääsisin oikeaan terapiaan ja todennäköisesti muuttaisin ulkomaille/edes toiseen kaupunkiin nykyisestä enkä todellakaan puhuisi siitä yhdellekän sukulaiselle tai ex-ystävilleni jotka ovat jokaikinen lopulta hylänneet. no tuskin se niitä siis enää kiinnostaisikaan.

Jos on tekiemisissä vähänkään, kannattaa vaan yrittää pitää kiinni omista rajoistaan ja yrittää vaatia niiltä normaalia muiden kunnioitusta itseäänkin kohtaan vaikka ei se kyllä toteudu ikinä ainakaan meidän perheessä. Kun ne on lapsuudesta asti oppinut sen et tuota yhtä saa kurmuuttaa ja se on muiden pahanolon kaatopaikka, niin ne jatkaa sitä aikuisinakin ihan samalla lailla eivätkö ota mitään kritiikkiä vastaan vaan saa niskaansa sitten raivoamis-ja syyllistämisryöpyn vaan.

Kyllähä  tuo ketuttaa, kun ne ovat menestyneet ja ihmissuhteita ja rahaa riittää jne.ja itse täysin syrjäytetty, sairastutettu ja rutiköyhä läpi elämänsä,ei tästä voi nousta ilman rahaa ja kun ei ole työkykyä oikein, niin...Tässä kai tämä oli. Ja koko kunniaa ei voi kyllä noille ihmisille antaa elämänsä tuhoamisesta sentään, mutta sieltä se malli on just opittu ja tullut alunperin, ettei ole minkään arvoinen ja antaa sitten muidenkin qusipäiden polkea ja tuhota itseään läpi elämän.

Vierailija kirjoitti:

Jos on tekiemisissä vähänkään, kannattaa vaan yrittää pitää kiinni omista rajoistaan ja yrittää vaatia niiltä normaalia muiden kunnioitusta itseäänkin kohtaan vaikka ei se kyllä toteudu ikinä ainakaan meidän perheessä. Kun ne on lapsuudesta asti oppinut sen et tuota yhtä saa kurmuuttaa ja se on muiden pahanolon kaatopaikka, niin ne jatkaa sitä aikuisinakin ihan samalla lailla eivätkö ota mitään kritiikkiä vastaan vaan saa niskaansa sitten raivoamis-ja syyllistämisryöpyn vaan.

Kyllähä  tuo ketuttaa, kun ne ovat menestyneet ja ihmissuhteita ja rahaa riittää jne.ja itse täysin syrjäytetty, sairastutettu ja rutiköyhä läpi elämänsä,ei tästä voi nousta ilman rahaa ja kun ei ole työkykyä oikein, niin...Tässä kai tämä oli. Ja koko kunniaa ei voi kyllä noille ihmisille antaa elämänsä tuhoamisesta sentään, mutta sieltä se malli on just opittu ja tullut alunperin, ettei ole minkään arvoinen ja antaa sitten muidenkin qusipäiden polkea ja tuhota itseään läpi elämän.

Hyvin sanottu!!!!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään tajunnut kuin aikusiena, että syy miksi ahdistun ja jopa vi ha an perhettäni, on se syy, että he vih aav at minua ihan oikeasti ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Ja kun luin narsismista, niin kummasti ne jutut kuulostivat tutuilta mm. perheeni suhteen. Vieläkään eivät kuntele mitään mielipiteitäni saati mitään faktoja joita keroon, olen muka täysin holhottava enkä osaa enkä tiedä mitään. Toisaalta joskus kun apua kysynyt, on huudettu, että kai nyt aikuinen ihminen osaat ja pärjäät! Ja sitten olin sellaisten "ystävienkin"kanssa etenkin nuorempana eli todellisuudessa minulla ei ole ikinä ollut yhtäkään ihmistä, joka olisi välittänyt minusta aidosti.

Olen ollut vain naureskeltava,vähätelty kotipiika ja kaikkien raivon pääleen saava syntipukki lapsuudenperheessä ja myöhemmin joku pilkattava narri "ystävyys"jutuissa ja ne perustui nuorempana vaan juopottelulle lähinnä jne. Itsetunto, tervey ja elämä menivät ohitseni ja jäivät näin elämättä. Olen rahaton,sairas, syrjäytetty ja täysin yksin. Hieno elämä juu?

Kun ei ole saanut aitoa arvostusta niin ei osaa arvostaa itseään. Pitäisi vain hankkia se itsetunto, samassa suossa oleva.

Onhan se vaikeaa. Mutta tuossa on jo tehty valtaosa matkasta kun on päässyt tilanteeseen, jossa itse on alkanut ymmärtää mistä on tulossa. Siihen astihan sitä on peura ajovaloissa. Nyt voi ajatella olevansa rannalta herännyt Robinson Crusoe. Ja ehkäpä se laivakin vielä tulee saarelle.  Tai tulisi edes Perjantai... 

Ei ulkomaille muuttoon tarvitse lottovoittoa. Tee töitä niin että saat vaikka 5 tonnia talteen tai kolme ja muuta eu maahan halpalennolla. Ota selvää, kaikki on mahdollista, etsii asunnon ja tutkii kaiken etukäteen että miten töitä. Minulla oli myös narsisti äiti, ja olin siksi magneetti narsistisille "kavereillekin" nuorempana. Oli vaikeaa mutta sain 10 vuodessa parannuttua kaikesta. Etäisyys auttaa. Itse olen myös asunut ulkomailla.

Vähentää yhteydenpitoa. Kaikki negatiivinen energia elämässäni on peräisin vanhemmistani. Välejä ei ole pakko katkaista kokonaan, vaikka käy kylässä jouluna ja soittaa pari kertaa vuodessa.

Esim. Äitini kertoi että olivat kälyni kanssa jutelleet miehestäni, kuinka eivät koskaan olisi ottaneet itse minun sijassani miestäni. Eikö tää nyt ole törkeää??? Varsinkin kun asia vielä kerrottiin minulle? Muutenkin kälyni ottanut paikkani perheessä tyttärenä mitä koskaan ei äidilläni ollut. Vaikka minä olin mutta en ole oikeanlainen ollut koskaan ja tämä tehty minulle selväksi. Muille sukulaisille ollaan kyllä mielinkielin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ulkomaille muuttoon tarvitse lottovoittoa. Tee töitä niin että saat vaikka 5 tonnia talteen tai kolme ja muuta eu maahan halpalennolla. Ota selvää, kaikki on mahdollista, etsii asunnon ja tutkii kaiken etukäteen että miten töitä. Minulla oli myös narsisti äiti, ja olin siksi magneetti narsistisille "kavereillekin" nuorempana. Oli vaikeaa mutta sain 10 vuodessa parannuttua kaikesta. Etäisyys auttaa. Itse olen myös asunut ulkomailla.

Niin ihanaa kuin se olisikin. Olen aina haaveillut ulkomailla asumisesta. Mutta nyt on perhe ja miehellä työ täällä. Ei onnistu enää noin vain.

Ap

Miksi olet heihin yhteydessä?

Itse katkaisin välit perheeseeni jo vuosia sitten enkä ole katunut.

Voinut paljon paremmin..

Vierailija kirjoitti:

Esim. Äitini kertoi että olivat kälyni kanssa jutelleet miehestäni, kuinka eivät koskaan olisi ottaneet itse minun sijassani miestäni. Eikö tää nyt ole törkeää??? Varsinkin kun asia vielä kerrottiin minulle? Muutenkin kälyni ottanut paikkani perheessä tyttärenä mitä koskaan ei äidilläni ollut. Vaikka minä olin mutta en ole oikeanlainen ollut koskaan ja tämä tehty minulle selväksi. Muille sukulaisille ollaan kyllä mielinkielin.

Ap

Tytär jota ei koskaan ollut😳

Sanooko hän oikeasti sinulle noin?

No mulla on kyllä vähän sama juttu. Äitini on jo vähän vanhuudenhöperö ja uskovainen ja taitaa oikeasti uskoa olen jotenkin ” riivattu” ja on ” paha henki” jne. Että näin meillä.

Toivota niille hyvät loppuelämät ja sitten kaikki yhteys - siis kaikki - poikki loppuelämäksi.