Mistä tiesitte että on aika erota

Mietin eroa pari vuotta ja etsin netistä jo erohakemuksenkin. Sitten ihastuin toiseen mieheen ja ero oli varma.

Olisi pitänyt erota aikaisemmin. Niin huono liitto oli lopussa. Yhdessä 20 vuotta, joista kolme itkua ja pahaa mieltä. Koko liittokin ajoittain itkua.

No puoliso alkoi inhottaa ja ärsyttää niin paljon, että eihän siinä muu auttanut kuin erota. 

Rahaa alkoi kadota kummallisesti, ei kadonnut sen jälkeen kun emänän pistin ulos.

Puoliso oli alkanut kipuilemaan menneisyytensä kanssa ja etsimään itseään. Muuttui ihmisenä erilaiseksi kuin se, johon olin rakastunut. Yhtenä iltana kavereiden kanssa baarissa olo oli muita naisia katsellessa kuin pikkupoikana karkkikaupassa. 

Ymmärsin, että on parempi pistää lusikat jakoon ennen kuin petän.

tiesin jo seurusteluaikana ja tein päätöksenkin erosta silloin ettei sitten tarvinnut mennä väärien valintojen kanssa avio/avoliittoon ja erota myöhemmin. En osaa sanoa mistä sen tiedän, sellainen fiilis, että kommunikointi ei suju tarpeeksi hyvin (komminikointi = onnistuneen parisuhteen edellytys).

Aina kun miesystävä tuli kylään huomasinkin vain odottavani milloin hän lähtisi että saisin jo olla yksin... Ainoa asia jota odotin oli seksi, muuta yhteistä tekemistä ei enää ollut. Ärsytti vaan.

Kun puoliso ehdotti vapaata suhdetta usean avioliittovuoden jälkeen. Tuolloin tiesin, että on aika erota.

Kun mies ilmoitti, ettei aio koskaan luopua toisesta naisesta. Jos olisi luopunut, en olisi lähtenyt, en ainakaan juuri silloin kun lähdin.

Sillä hetkellä kun miehen sivusuhde paljastui.

Miehen työkaveri odotti mieheni lasta. Tein kuten petetty nainen aina tekee. Jätin kaiken taakse. Otin mukaan vain hammasharjan ja vaihtovaatteet. Muutin vanhempieni luokse häpeämään olemassaoloani.

Nyt olen onnellinen. Elämä on helpompaa. Kävin kampaajalla ja syön jotain kivaa ruokaa. Olen löytänyt itseni. Olen nyt vahvempi ihminen kuin koskaan aikaisemmin. Miehet pelottavat minua.

Onneksi myös työ meni yt-neuvotteluiden jälkeen.

up

Kiitos kaikille vastauksista

Olen tässä miettinyt mitä teen näiden yhtäkkiä päähäni tulleiden ero ajatusten kanssa

Ap

Ei sellaista aikaa pitäisi tullakaan, jos on sanonut "Tahdon".

Up

En mahtunut enää samaan sänkyyn vaimon ja hänen uuden miesystävänsä kanssa.

Vuosia teimme eroa kunnes päätös oli itselle täysin selkeä ja varma. Tajusin että mikään ei tulisi muuttumaan paremmaksi enää. Parisuhde oli muuttunut kaveruudeksi. Ei edes jaksanut riidellä asioista enää, tuntui välinpitämättömältä, ei enää kiinnostanut taistella. Oma taistelu oli jo tehty ja väännöt väännetty. Puoliso ei ollut kiinnostunut minusta, eli omaa elämää. Minä aloitin elämään myös itselleni. Erosimme yhteisymmärryksessä.

Omat voimat alkoivat loppua, piti valita oman jaksamisen ja miehen tukemisen välillä, ei ollut vaihtoehtoja.

Kun haarukka ei ollut auennut vuoteen.

Mies ei halunnut enää seksiä,tätä kesti aika pitkään kunnes päätin että nyt riittää. En halunnut elää loppuelämääni ilman läheisyyttä ja seksiä.