Lue keskustelun säännöt.
Ihan oikeasti mä en löydä ratkaisua tähän sosiaalisten tilanteiden pelkoon
12.07.2021 |
Lähdetään ihan siitä liikkeelle että olen ollut yksin koko elämäni. Ei ole kavereita ja ei ikinä normaalia sosiaalista kanssakäymistä.
Kun joudun käymään vierailulla esimerkiksi mun isovanhemmillani, he puhuvat mulle kuin vajaa älyiselle "idiootille" tyyliin.
Sitä en jaksa alkaa kertomaan enempää tähän.
Mulla ei olisi mitään ongelmaa olla ihmisten kanssa jos saisin sen ylenpalttisen jännityksen pois.
Olen harkinnut että kysyn lääkäriltä bentsoja tai jonkun lääkkeen millä saa hieman hillittyä niitä oireita.
Tämä on sellainen asia joka vaikeuttaa mun normaalia elämää todella paljon.
Olin vähällä joutua kehitysvammaisten työpajaan kun sossun typpi ryhmä pyysi aktivointisuunnitelman tekemiseen ( jännittäminen pilasi 'normaalin käyttäytymiseni täysin '
En vaan keksi itse enää mitään parannuskeinoa kun tosiaan kavereita ei ole eikä tule. Viimeinen "kaveri" muutti 15min ajomatkan päähän eikä ole yhteyttä pitänyt.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Olen toiminut erilaisissa ryhmissä vetäjänä, enkä vieläkään ymmärrä mitä varten sosiaalisten tilanteiden pelossa elävien ihmisten pelkoa pitää niin hirveästi huomioida ja tehdä siitä suuri ongelma? Mielestäni ongelma on meidän sosiaalisten ja sosiaalisissa tilanteissa hyvin pärjäävien luoma. IHmisten pitäisi mukamas olla samanlaisia.
Olen nähnyt niin monet kerrat ryhmiä vetäessäni, että jokaikinen pelokkainkin tyyppi ajan kanssa rohkaistuu ja ottaa pienin askelin kontaktia muihin, Tilanne on sama kuin päästäisi eläimen häkistä ja takaisin luontoon. Eläin pelkää, jää häkkiin ja katselee häkin avoimesta ovesta ulos pitkän aikaa ennen kuin varovaisesti haistelee missä onkaan. Pikku hiljaa se koettaa lähteä pois häkistä, mutta prosessi on erittäin hidas.
Olemme erilaisia ihmisiä.
Suosittelisin ap:lle olemaan se, joka on. Jättää ne "asiantuntijoiden" hyvin typerältä vaikuttavat ratkaisut ja mielipiteet omaan arvoonsa.
Tutustu mieluummin itseesi ja löydä hyvät taitosi ja kykysi. Ole kriittinen sille, mitä on sosiaalisuus. Saatat olla herkkä ihminen, joka yksinkertaisesti vierastaa sosiaalista vehtaamista ja teennäisyyttä, Kun en minäkään aina kestä ns sosiaalisuutta ja voisin ravistella pahimpia lätisijöitä hartioista, että oleppa joskus ihan vaan oma rehellinen itsesi. Sellaisia kannattaakin vähän pelätä, sillä heiltä usein myös puuttuu taitoa selvitä haastavista sosiaalisista tilanteista. Pahimmillaan selkään puukottajia ja juorukelloja.
Monilta puuttuvat myös kohteliaat ja huomaavaiset käytöstavat. Jos luet vanhoja käytösoppaita niissä neuvotaan huomiomaan kaikki ja kannustamaan arimpiakin mukaan joukkoon,. Mistä löydät sellaisia enää? Tapatietous on sitä tasoa, että tärkeintä on näyttää joltakin ja unohtaa sitten se älyllisen puolen hyödyntäminen totaalisesti.
Kyllä sinä pärjäät, jos suostut vain arvostamaan itseäsi ja hyväksymään sen ettet ole samanlainen kuin moni muu. Jos annat pelollesi vallan ja elät muiden odotuksien mukaisesti jäät lopuksi ikää pelon häkkiisi. Kohtaa maailma ja ihmiset omilla ehdoillasi, mutta mene ja kohtaa. Pikkuruisin askelin, sillä häkkisi ovi on kuitenkin auki.
Nii-in, hienoja ajatuksia, mutta kerropas miten tällainen jännittäjä käytännössä esim. pääsee töihin, kun työhaastattelut menee päin honkia jännittämisen takia? Pitäisikö vaan hyväksyä ikuinen työttömyys, koska mä nyt vaan oon tällainen, ihana herkkä oma itseni, jota kukaan ei mihinkään huoli? En voi muuttaa muiden ihmisten suhtautumista minuun, vaikka kuinka hyväksyisin itseni tällaisena.
Mitä siis pitäisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaan ja altistusta, altistusta, altistusta, altistusta ja altistusta.
Ei mitkään lääkkeet ole taikakeino ongelmaan. Aika paljon joudut menemään mukavuusalueesi ulkopuolelle. Itsellä ei ikinä lääkkeet auttaneet, pahensivat vaan tilannetta, kun sivuoireena oli esim. punastumista, josta sain myös kommentteja muilta.
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan ja altistusta, altistusta, altistusta, altistusta ja altistusta.
Ei mitkään lääkkeet ole taikakeino ongelmaan. Aika paljon joudut menemään mukavuusalueesi ulkopuolelle. Itsellä ei ikinä lääkkeet auttaneet, pahensivat vaan tilannetta, kun sivuoireena oli esim. punastumista, josta sain myös kommentteja muilta.
En ole ap, mutta altistuminen ja mukavuusalue on sellaisia sanoja, joita en lähestulkoon voi sietää. Minä altistun jatkuvasti sosiaalisille tilanteille, ja ongelman ydin on juuri siinä, että en ole koskaan mukavuusalueellani ihmisten seurassa. Jos sosiaalisista tilanteista tulee jatkuvalla syötöllä negatiivisia kokemuksia, niin millä se pelko siitä yhtään helpottuu? No ei helpotu, vaan pahenee. Jopa eläimet oppivat välttämään sellaisia käytösmalleja ja tilanteita, joita seuraa säännönmukaisesti epämukava olo. Toki jos jännittäminen on lievähköä ja pelkkä epämukavuusalueelle itsensä tönäiseminen luo hyviä kokemuksia ja hyvää mieltä, niin sitten voi olla ihan toimivaa.
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan ja altistusta, altistusta, altistusta, altistusta ja altistusta.
Ei mitkään lääkkeet ole taikakeino ongelmaan. Aika paljon joudut menemään mukavuusalueesi ulkopuolelle. Itsellä ei ikinä lääkkeet auttaneet, pahensivat vaan tilannetta, kun sivuoireena oli esim. punastumista, josta sain myös kommentteja muilta.
Valitettavasti terapia ei läheskään aina auta sosiaalisten tilanteiden pelkoon, eihän se auta muihinkaan sairauksiin, joka tämäkin valitettavasti mielestäni on. Suositteen ehdottomasti hakeutumaan lääkärille ja aloittamaan lääkityksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan ja altistusta, altistusta, altistusta, altistusta ja altistusta.
Ei mitkään lääkkeet ole taikakeino ongelmaan. Aika paljon joudut menemään mukavuusalueesi ulkopuolelle. Itsellä ei ikinä lääkkeet auttaneet, pahensivat vaan tilannetta, kun sivuoireena oli esim. punastumista, josta sain myös kommentteja muilta.
Valitettavasti terapia ei läheskään aina auta sosiaalisten tilanteiden pelkoon, eihän se auta muihinkaan sairauksiin, joka tämäkin valitettavasti mielestäni on. Suositteen ehdottomasti hakeutumaan lääkärille ja aloittamaan lääkityksen.
Mua jotenkin jopa hämmentää terapian tarjoaminen ratkaisuksi sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Jos osaisin keskustella luontevasti tunteistani ja ajatuksistani tuntemattomalle ihmiselle tai vähintäänkin muutaman juttukerran jälkeen rohkaistuisin ja alkaisin sitten luottavaisemmaksi ja rohkeammaksi, mitään ongelmaa ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihmekö jos jännität kun keskeiset omaisesi kohtelevat sinua idioottina? Sieltähän se jännitysautomaatti tulee. Nyt on niin että sinun pitäisi jotenkin ratkaista asemassi noissa tilanteissa ja saada selätettyyn mitätöiminen. Se ei tarkoita matsia noitten kanssa vaan oman suhtautumisen muuttamista.
Heillä on omia ongelmia joitten takia he sina mitätöivät. Kukaan normaali ei mitätöi toista. Monet ovat kateellisia tai epäonnistuneet itse ja se tulee sieltä.
Oman arvontuntoon auttaa auttaminen usein, auta pikkasen jotakuta toista ja huomaa että pystyt luomaan suhteita. Mutta älä auta kuin kerran kutakin ettei sua käytetä hyväksi.
Täällä ainakin psykiatrian poli järjestää monenlaisia aktivointiryhmiä asiakkailleen, on tiettyihin aktiviteetteihin perustuvia ryhmiä ja sellaisia, joissa ryhmän jäsenet yhdessä päättää minkälaisia juttuja tehdään. Sellaisissa on hyvä alkaa harjoitella sosiaalisia taitoja, koska niissä on matala kynnys siihen kanssakäymiseen ja ohjaajat seuraamassa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ssri-lääkitys voisi olla parempi apu ahdistukseen kuin bentsot. Terapia tueksi. Ihan oikeaa hoitoa voi hakea.
Olen toiminut erilaisissa ryhmissä vetäjänä, enkä vieläkään ymmärrä mitä varten sosiaalisten tilanteiden pelossa elävien ihmisten pelkoa pitää niin hirveästi huomioida ja tehdä siitä suuri ongelma? Mielestäni ongelma on meidän sosiaalisten ja sosiaalisissa tilanteissa hyvin pärjäävien luoma. IHmisten pitäisi mukamas olla samanlaisia.
Olen nähnyt niin monet kerrat ryhmiä vetäessäni, että jokaikinen pelokkainkin tyyppi ajan kanssa rohkaistuu ja ottaa pienin askelin kontaktia muihin, Tilanne on sama kuin päästäisi eläimen häkistä ja takaisin luontoon. Eläin pelkää, jää häkkiin ja katselee häkin avoimesta ovesta ulos pitkän aikaa ennen kuin varovaisesti haistelee missä onkaan. Pikku hiljaa se koettaa lähteä pois häkistä, mutta prosessi on erittäin hidas.
Olemme erilaisia ihmisiä.
Suosittelisin ap:lle olemaan se, joka on. Jättää ne "asiantuntijoiden" hyvin typerältä vaikuttavat ratkaisut ja mielipiteet omaan arvoonsa.
Tutustu mieluummin itseesi ja löydä hyvät taitosi ja kykysi. Ole kriittinen sille, mitä on sosiaalisuus. Saatat olla herkkä ihminen, joka yksinkertaisesti vierastaa sosiaalista vehtaamista ja teennäisyyttä, Kun en minäkään aina kestä ns sosiaalisuutta ja voisin ravistella pahimpia lätisijöitä hartioista, että oleppa joskus ihan vaan oma rehellinen itsesi. Sellaisia kannattaakin vähän pelätä, sillä heiltä usein myös puuttuu taitoa selvitä haastavista sosiaalisista tilanteista. Pahimmillaan selkään puukottajia ja juorukelloja.
Monilta puuttuvat myös kohteliaat ja huomaavaiset käytöstavat. Jos luet vanhoja käytösoppaita niissä neuvotaan huomiomaan kaikki ja kannustamaan arimpiakin mukaan joukkoon,. Mistä löydät sellaisia enää? Tapatietous on sitä tasoa, että tärkeintä on näyttää joltakin ja unohtaa sitten se älyllisen puolen hyödyntäminen totaalisesti.
Kyllä sinä pärjäät, jos suostut vain arvostamaan itseäsi ja hyväksymään sen ettet ole samanlainen kuin moni muu. Jos annat pelollesi vallan ja elät muiden odotuksien mukaisesti jäät lopuksi ikää pelon häkkiisi. Kohtaa maailma ja ihmiset omilla ehdoillasi, mutta mene ja kohtaa. Pikkuruisin askelin, sillä häkkisi ovi on kuitenkin auki.