Onko täällä vanhempia, jotka ovat syntyneet ns. onnellisten tähtien alla ja elämä mennyt mallikkaasti, mutta lapsella jostain syystä ei?

Täällä yksi, ja huomaan jotenkin kokevani syyllisyyttä asiasta, että lapsi ei saanut yhtä hyviä lähtökohtia elämälleen kuin itse sain, vaikka tietenkin tuen häntä parhaani mukaan.