Lue keskustelun säännöt.
Olen itkenyt nyt vuoden miehen perään
11.07.2021 |
Mikään ei tunnu miltään ja maailmassa ei ole mitään ilman sitä miestä. Miten näistä tunteista pääsee eroon? Rakastan edelleen häntä enemmän kuin mitään muuta, miten tämän saa pois?
Mies on varmasti jo ihan täysin unohtanut minut, miten minäkin unohtaisin hänet?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Itket menetyksen mukana myös aikaisempia, itkemättä jääneitä itkujasi - kenties jo lapsuudesta saakka olevia vaille jäämisiä ja hylätyksi tulemisia.
Lapsuudessa muut ihmiset on korvaamattomia, koska lapsi ei pärjää ilman hoivaa. Aikuisen elämässä ei kukaan ole enää korvaamaton, toki menetykset kirpaisevat.
Kyllä hän tuntuu korvaamattomalta… En vain pysty näkemään itseäni kenenkään muun kanssa enkä edes halua olla kenenkään muun kanssa. Mutta en haluaisi olla yksinkään. Haluaisin etten enää rakastaisi sitä miestä, niin voisin jatkaa eteenpäin ja katsella muitakin. On vain todella vaikea saada näitä tunteita pois.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olikos tämä nyt ihan ensimmäinen itkujen aiheuttaja? Näitä tulee ja näitä menee. Ilmeisesti jätti sinut? Turhaa tuhlata energiaa, suuntaa uuteen ja mieti, että elämä on rajallinen. Ei ollut sulle tarkoitettu.
Jos ei aiheuttanut esim. rahallisia menetyksiä tai muuta vahinkoa, niin et menettänyt mitään. Itsetunto sai kolhuja, mutta niin on meistä suurin osa saanut, et ole ainoa. Eteenpäin vaan!!! :) Nauti kesästä!
Oletko harkinnut sitä että kävisit juttelemassa jollekulle (esim. psykologille)? Ei siitä ainakaan haittaa olisi. Noin pitkä suruaika kuulostaa hyvin raskaalta.
Oot vuoden jo itkenyt jonkun perään? No, onko kannattanut? Ehkä vastauksesi helpottaa jatkon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olikos tämä nyt ihan ensimmäinen itkujen aiheuttaja? Näitä tulee ja näitä menee. Ilmeisesti jätti sinut? Turhaa tuhlata energiaa, suuntaa uuteen ja mieti, että elämä on rajallinen. Ei ollut sulle tarkoitettu.
Jos ei aiheuttanut esim. rahallisia menetyksiä tai muuta vahinkoa, niin et menettänyt mitään. Itsetunto sai kolhuja, mutta niin on meistä suurin osa saanut, et ole ainoa. Eteenpäin vaan!!! :) Nauti kesästä!
Ei hän jättänyt… se tästä kai tekeekin vaikeampaa. On niin monimutkainen asia etten jaksa kirjoittaa.
Olen yrittänyt ajatella noin, eteenpäin vain jne., mutta miten se onnistuu kun on vain ikävä ja itkettäisi vain. :(
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko harkinnut sitä että kävisit juttelemassa jollekulle (esim. psykologille)? Ei siitä ainakaan haittaa olisi. Noin pitkä suruaika kuulostaa hyvin raskaalta.
Olen käynyt kahdesti, mutta ei se tuonut mitään ratkaisua eikä helpotusta.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko harkinnut sitä että kävisit juttelemassa jollekulle (esim. psykologille)? Ei siitä ainakaan haittaa olisi. Noin pitkä suruaika kuulostaa hyvin raskaalta.
Olen käynyt kahdesti, mutta ei se tuonut mitään ratkaisua eikä helpotusta.
Ap.
Koita kuitenkin jatkaa, ehkä siitä on vähitellen hyvinkin apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä vuoden 2019 mies?
Vuoden 2019 mies?
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä olit se jättäjä?
En enää tiedä kumpi oli jättäjä. Minun aloitteesta se tuli, niin minä kai sitten..
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän jos näin alkajaisiksi lakkaisit toljottelemasta sen miehen somesivuja ja laittaisit kokonaan pois silmistä. Eihän sitä pysty unohtamaan jos jatkuvasti kiusaat itseäsi muistuttelemalla itseäsi hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olikos tämä nyt ihan ensimmäinen itkujen aiheuttaja? Näitä tulee ja näitä menee. Ilmeisesti jätti sinut? Turhaa tuhlata energiaa, suuntaa uuteen ja mieti, että elämä on rajallinen. Ei ollut sulle tarkoitettu.
Jos ei aiheuttanut esim. rahallisia menetyksiä tai muuta vahinkoa, niin et menettänyt mitään. Itsetunto sai kolhuja, mutta niin on meistä suurin osa saanut, et ole ainoa. Eteenpäin vaan!!! :) Nauti kesästä!
Ei hän jättänyt… se tästä kai tekeekin vaikeampaa. On niin monimutkainen asia etten jaksa kirjoittaa.
Olen yrittänyt ajatella noin, eteenpäin vain jne., mutta miten se onnistuu kun on vain ikävä ja itkettäisi vain. :(Ap.
Ei ollut tarkoitus sun tunteita vähätellä, mutta koska et takaisinkaan miestä saa, kärsii sun mielenterveys jo tuosta.
Et valota yhtään mitä on tapahtunut. Arvelet, että sinut on jo unohdettukin. Eli ei se sitten miehen puolelta mitään suurta tunnemyrskyä ollutkaan. Ettei ollut varattu, joka palasi perheensä luo? Kertoi vaan sinulle, ettei voi muuta, eikä tämä ole jättämistä, vaan kohtalo ja rakastaa silti sinua ikuisesti? Lasten takia...??
Vierailija kirjoitti:
Kauan olitte yhdessä?
Pari vuotta. Ei koskaan asuttu yhdessä minkä takia sellainen harmaa arki ei päässyt edes ”pilaamaan” mitään. Koko ajan oli kuin olisi ollut siinä alkuhuumassa, ja sitten yhtäkkiä kaikki katoaa…
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän jos näin alkajaisiksi lakkaisit toljottelemasta sen miehen somesivuja ja laittaisit kokonaan pois silmistä. Eihän sitä pysty unohtamaan jos jatkuvasti kiusaat itseäsi muistuttelemalla itseäsi hänestä.
Ihan ensimmäisenä laitoin hänen somet piiloon. Mutta puhelinhan on täynnä kuvia ja viestejä ym. ei mulla riitä itsekuri etten niitä katselisi. Ja sitten on vain enemmän ikävä…
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olikos tämä nyt ihan ensimmäinen itkujen aiheuttaja? Näitä tulee ja näitä menee. Ilmeisesti jätti sinut? Turhaa tuhlata energiaa, suuntaa uuteen ja mieti, että elämä on rajallinen. Ei ollut sulle tarkoitettu.
Jos ei aiheuttanut esim. rahallisia menetyksiä tai muuta vahinkoa, niin et menettänyt mitään. Itsetunto sai kolhuja, mutta niin on meistä suurin osa saanut, et ole ainoa. Eteenpäin vaan!!! :) Nauti kesästä!
Ei hän jättänyt… se tästä kai tekeekin vaikeampaa. On niin monimutkainen asia etten jaksa kirjoittaa.
Olen yrittänyt ajatella noin, eteenpäin vain jne., mutta miten se onnistuu kun on vain ikävä ja itkettäisi vain. :(Ap.
Ei ollut tarkoitus sun tunteita vähätellä, mutta koska et takaisinkaan miestä saa, kärsii sun mielenterveys jo tuosta.
Et valota yhtään mitä on tapahtunut. Arvelet, että sinut on jo unohdettukin. Eli ei se sitten miehen puolelta mitään suurta tunnemyrskyä ollutkaan. Ettei ollut varattu, joka palasi perheensä luo? Kertoi vaan sinulle, ettei voi muuta, eikä tämä ole jättämistä, vaan kohtalo ja rakastaa silti sinua ikuisesti? Lasten takia...??
Ei hän ollut varattu eikä perheellinen. En minä osaa kertoa mikä siinä tuli, kun en oikein itsekään tiedä. Huono kommunikointi ja sitten väärät oletukset? En tiedä ja se tekee tästä kaikesta niin vaikeaa.
Ap.
Mulle on käynyt myös juuri noin. Vuoden kuluttua erosta järjestimme tapaamisen, jossa hän ilmoitti seurustelevansa uuden tyttöystävän kanssa. Sen jälkeen kyllä tiesin missä mennään. Ei enää tarvinnut miettiä tyyppiä. Ota yhteyttä entiseesi ja kysy miten menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän jos näin alkajaisiksi lakkaisit toljottelemasta sen miehen somesivuja ja laittaisit kokonaan pois silmistä. Eihän sitä pysty unohtamaan jos jatkuvasti kiusaat itseäsi muistuttelemalla itseäsi hänestä.
Ihan ensimmäisenä laitoin hänen somet piiloon. Mutta puhelinhan on täynnä kuvia ja viestejä ym. ei mulla riitä itsekuri etten niitä katselisi. Ja sitten on vain enemmän ikävä…
Ap.
Kuvat ja viestit puhelimesta poistoon. Niin itsekin tein. En koe mitään pahaa mieltä siitä, että käytännössä pyyhin koko henkilön elämästäni, kun toinen vaihtoehto olisi ollut tuo että vuosikausia masentelen ja itken perään.
Itket menetyksen mukana myös aikaisempia, itkemättä jääneitä itkujasi - kenties jo lapsuudesta saakka olevia vaille jäämisiä ja hylätyksi tulemisia.
Lapsuudessa muut ihmiset on korvaamattomia, koska lapsi ei pärjää ilman hoivaa. Aikuisen elämässä ei kukaan ole enää korvaamaton, toki menetykset kirpaisevat.