deittailemani mies haluaa puida perinpohjaisesti kaikki pienimmätkin väärinkäsitykset
En jaksa enää! Olen aina tähän asti kuvitellut että keskusteleminen on minulle tärkeä asia parisuhteessa. Näin kunnes tämä nyt deittailemani tyyppi tuli kohdalle.
Olemme todella kevyesti tapailleet (tai minä kevyesti, hän ilmeisesti ei niinkevyesti) muutamia viikkoja. Hän on hyvin oikeudentajuinen ja elämässä tärkeintä on yrittää elää "oikein". Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos minä en toimi juuri niin kuin hän on olettanut tai on tullut jokin väärinymmärrys/kommunikaatiokatkos tms. niin sitä asiaa keskustellaan läpi joka näkökulmasta tuntikaupalla. Olen aina aivan poikki näiden keskusteluiden jälkeen ja tuntuu, että kärpäsestä tehdään härkänen, enkä tiedä oikein mitä tehdä.
Esimerkiksi: minulla oli todella kiireinen ja stressaava päivä ja hän oli soittanut, joten laitoin nopeasti viestin että sopiiko jos soitan takaisin noin x tunnin kuluttua. Noh, tietenkään en ehtinyt juuri siihen x aikaan, vaan vasta tuntia myöhemmin. Tätä asiaa käytiin sitten puhelimessa läpi 45 minuuttia (!) että mitä tässä oikein tapahtui ja oliko tämä arvojen mukaista toimintaa jne jne. Myönnän, että minun olisi pitänyt laittaa viesti että hei, en ehdikään soittaa vielä, mutta töissä oli tilanne päällä ja ajattelin että ei se ole niin tarkkaa.
Vaan kun on :D
Nyt mietin, vieläkö yritän ja jos en niin miten uskallan edes ilmoittaa että tapailu on tässä, kun en halua kolmea tuntia käydä läpi tätä asiaa joka mahdollisesta näkökulmasta. ja ei, deittailun lopettaminen viestillä ei ole mitä haluaisin tehdä, mutta en myöskään halua että olen taas maratonkeskustelussa puhumassa aristoteleesta lähtien mitä tämä suhde on kenellekin tarkoittanut ja loppupäivä menee toipuessa....
Kommentit (22)
Ihan hyvin voit ilmottaa viestillä. Et oo mitään velkaa ja tiedät ettei tapaaminen muuttaisi asiaa yhtään paremmaksi.
Sama kuin 1. kommentti. Jos et tykkää, älä jatka.
Niin ne pitääkin puida etteivät kasva ajan kanssa isoksi uhkaavaksi möröksi.
Oi kamala. Joo, en itsekään jaksaisi tuollaista pikkuasioiden vatkaamista.
Kuulostaa kontrollifriikiltä ja täydellisyyden tavoittelijalta tämä mies. Varsinkin kun asiat näköjään täytyy hoitaa vain hänen katsomallaan tavalla. Miksei sinun tapasi ole yhtä oikein kuin hänen?
Ilmoita viestillä, ettet halua jatkaa tapailua ja että ilmoitat juuri sen takia viestillä, ettet myöskään halua analysoida ja puida päätöstäsi puhelimessa miehen kanssa. Voit myös sanoa, ettet halua jatkaa tapailua, koska sinusta vaan nyt tuntuu siltä.
Vierailija kirjoitti:
Niin ne pitääkin puida etteivät kasva ajan kanssa isoksi uhkaavaksi möröksi.
Ymmärrän, että väärinkäsitykset pitää korjata ja haluan itsekin sitä, mutta mulle riittäisi ihan "hei, anteeksi en ehtinyt soittaa koska tapahtui näin" johon toinen "Juu, ok, mutta tuntui pahalta, niin ilmoita seuraavalla kerralla jos mitenkään pystyt". Tms. Eli en koe että sellainen 45 minuutin keskustelumaraton välttämättä on sen parempi kuin 5 minuutin keskustelu, jonka jälkeen voi sitten tehdä jotain muuta eikä kaikki energia mene siihen jälkipuintiin
-ap
Kontroilloiva mies. Menee vaan pahemmaksi. Jätä se!
En usko että tuo ominaisuus hänessä muuttuu. Ja tosiaan vaikuttaa, että hänen elämästä puutuu jotain tärkeää, jos haluaa analysoida noin pieniä asioita. Lupausten pitäminen on tärkeää, mutta normaali tajuaisi, että kiire on ollut päällä ja soitto voi tulla myöhemmin. Tuossa tavallaan ei anneta tilaa toiselle yhtään.
Ymmärrän molempia osapuolia. Mielestäni teit väärin, kun et ilmoittanut, ettet pysytkään soittamaan. 45 min sitä ei kuitenkaan useinkaan ole tarvetta puida. Anteeksi olisit tosiaan voinut pyytää, että et lupaustasi pitänyt. Se on vähän hankalaa, jos joku sanoo, että soittaa vaikka klo 14 ja sitten soittaakin klo 18.
Raskas ihmistyyppi tuollainen pakkomielteinen vatvoja. Juu, asioista pitää keskustella ja pitää voida tuoda ilmi omia mielipiteitä ja esittää toiveita, mutta jos se on tuollaista ap:n kuvailemaa sairasta kontrollointia, niin ei kiitos. Hänelle sopii sitten nainen, jolla on samat mustavalkoiset tiukkisarvot ja ap ei kaiketi sellainen ole.
Jotenkin tuli tuosta aloituksen kuvauksesta mieleen Jarmo Björkqvist. Luottaisin vaistooni ja juoksisin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän molempia osapuolia. Mielestäni teit väärin, kun et ilmoittanut, ettet pysytkään soittamaan. 45 min sitä ei kuitenkaan useinkaan ole tarvetta puida. Anteeksi olisit tosiaan voinut pyytää, että et lupaustasi pitänyt. Se on vähän hankalaa, jos joku sanoo, että soittaa vaikka klo 14 ja sitten soittaakin klo 18.
Niin 4 tuntia myöhemmin on eri juttu, kuin 1 tunti myöhemmin. Tunnista riittää pelkkä pahoittelu ja kyllä normaali ihminen ymmärtää. 4 tuntia sitten taas kertoo välinpitämättömyydestä...
Vaikuttaako muutenkin jollain tavalla neuroepätyypilliseltä? Eihän tuommoinen nyt ihan normaaliakaan ole. Toisaalta ihan sama mistä johtuu, ei tuollaista piirrettä voi ihmisessä muuttaa jos tarve kaiken vatvomiseen kerran on olemassa - parasta, kun jatkat matkaa ja vapautat hänet takaisin luontoon. Elämä on liian lyhyt siihen, että yrittää väkisin sovittautua yhteen jonkun ihan väärän tyypin kanssa.
Jos tunnet olosi epämukavaksi, ja koet tosiaan, että keskustelujen jälkeen olet todella poikki niin eikö ole aika selvä peli, että tollasesta ei tule tulevaisuudessa yhtään mitään.
Jos et jaksa jankata kaikesta jumiutuen tunniksi pikkujuttuihin niin tuo mies ei ole se oikea
tämä puhelinjuttu oli siis vain yksi esimerkki. Jos mies perustelisi käytöstään jollakin muulla tavalla kuin "arvojen mukaisella elämällä" niin en olisi katsonut tällaista menoa ollenkaan. Nyt tuntuu että olen itse jotenkin "huonompi" ja minun perusteluni sille, miksi ei näitä maratonkeskusteluja pitäisi käydä ovat ikään kuin vähemmän hyväksyttäviä. Kaikkiaan minua kuitenkin vaivaa se, että minun pitää taipua hänen tapoihinsa ja arvojen mukaisen elämän tavoitteluun; hyppään ikäänkuin mukaan hänen projektiinsa, hänen säännöillään ja vaikka tavoitteet ovat yleviä niin minut jyrätään tässä.
-ap
Joo, kyllähän tuo vähän kielii siitä että muutenkin on ehkä joustamaton tietyissä asioissa ja välttämättä ei ole oikein "omaa elämää" jos kyttää puhelua tunnin tarkkuudella. Siis eri juttu jos olisi jotain tosi tärkeää. tai vaikkapa sovittu tapaaminen, mutta jos on tarkoitus hölistä kuulumisia niin mitä väliä. En itse jaksaisi..
Oletko varma ettet seurustele naisen kanssa?
No jos et itse nauti tollasesta asioiden puimisesta, niin kyllä tuo aika selvä peli on.