Jos eläisimme eläinten maailmassa, olisiko sinut jo tapettu?
Hurja otsikko, tiedän, mutta miten kanssaihmiset ovat suhtautuneet sinuun? Onko sinua kiusattu? Onko sinua pidetty uhkana lauman stabiiliudelle?
Ajattele, jos olisimme vaikkapa simpansseja. Miten sinun olisi käynyt? Simpanssit tappavat hyljeksityn yksilön laumassaan, yleensä pitkällisen kidutuksen jälkeen.
Kommentit (17)
Jos olisimme broilereita, olisimme kaikki päässeet hengestämme viimeistään kuusiviikkoisina.
Olen läski kasvissyöjänorsu, jolla on vinot hampaat. Eli ei.
Luultavasti. Kiltti pieni mies ei eläinmaailmassa pärjää senkään vertaa kuin naisten parissa.
Ei. Vanhempani oli kuin elukka, ja minusta tuli mestaripiiloutuja. Pedot eivät ikinä löytäisi mua.
Ei. Mulla on hurja luonto. Ja jos ei olisi lakeja, voisi tehdä mitä vaan, että oma henkiriepu säilyisi. Eikä mua kiusaisikaan kukaan, jos tappelut ym olisi sallittuja. Mulla on hyvä intuitio, enkä ole vieraantunut luonnosta. Hyvin mä pärjäisin.
Ihmisen pärjääminenhän riippuu yhteisöstä, on todella vaikea kuvitella itseään oikeasti niin alkeelliseen tilanteeseen, kuin missä ihminen on ollut esim. lajinsa alkumetreillä. Yksin harva ihminen pärjäisi, mutta yhteisössä missä tehtävät on jaettu eri ihmisten kesken niin kenties, mutta tottakai olosuhteet myös muokkaavat ihmistä, tuskinpa olisin sama ihminen, jos olisin kasvanut kivikautisessa ympäristössä.
Olisin palvottu jumalatar, koska olen lihava ;)
Ei. Olen pidetty ihminen ja aina tullut porukoissa hyvin toimeen. Lisäksi olen hyväkuntoinen ja ärhäkkä. Sopii suakeli yrittää.
Olisi raadeltu,niin kuin nytkin on.Täytyy sanoa että viime syksy oli elämäni kauheinta lopetin iltakulkemiset koiran kanssa ennen 24.Joku piru hyökkäsi..ei edes metsän eläimet ole niin vaarallisia kuin ihminen olla voi.Sen jälkeen siirryin aamuaik.kulkijaksi.Inhoan ruuhkasuomea.Jos mahdollista muuttasin emäkorpeen missä ihmiseen törmätessä säikähtää..ihminen suurin ilkein peto.
Olisin kuollut 13 vuotiaana muutettuamme uudelle paikkakunnalle ja jouduttuani koulukiusatuksi ja hyljeksityksi, eläinten maailmassa olisivat tappaneet minut.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisimme broilereita, olisimme kaikki päässeet hengestämme viimeistään kuusiviikkoisina.
Tai voisit olla kukkona tunkiolla ja herätä kukonlaulun aikaan.
Ei mua olisi tapettu.
Minä olisi pikkunen koira naisen lämpimässä sylissä ja mua rapsutettaisin korvan takaa, halittaisiinkin ja suukotettaisiin, voi että elämä olis ihanata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisimme broilereita, olisimme kaikki päässeet hengestämme viimeistään kuusiviikkoisina.
Tai voisit olla kukkona tunkiolla ja herätä kukonlaulun aikaan.
Naapurit kiroias sut alimpaan he lvettiin tai ajais kepakon kanssa tunkiolta mäelle.
Olisin kingi tai vähintään lauman johtaja. Pärjäisin hyvin maailmassa, jossa saa statusta heikompia hakkaamalla/tappamalla. Nykyään se on tehty liian vaikeaksi ja menestyjät ovat supliikkimiehiä ja/tai nörttejä. Tuliaseetkin tasoittavat kenttää liikaa, kun joku riisikeppi voi ampua itseään paljon vahvemman. Toista se oli vanhoina hyvinä aikoina, kun vihollinen piti hakata paskaksi omilla lihasvoimilla. Toivottavasti tulee vielä WWIII ja palataan kivi- tai rautakauteen.
Nuo julmuudet koskevat vain laumaeläimiä.
Yksineläjäeläinlajit elävät väkivallattomasti.
Jos olisimme simpansseja, minut olisi varmaan tapettu; olin koulukiusattu.
Jos olisimme vuorigorilloja, saisin elää rauhassa.
Vuorigorillat yleensä hyväksyvät yksilön laumaansa – naaraan, uroksen tai lapsen –kunhan tämä osoittaa alistumista johtajalle eli alfaurokselle. Gorillalaumassa alfauros päättää kaikesta. Vuorigorillat normaalisti eivät ole fyysisesti aggressiivisia.
Simpanssit taas aktiivisesti, myös ilman provosointia, hakeutuvat väkivaltaisiin hyökkäyksiin.
On ihmisiä, joiden käyttäytyminen muistuttaa enemmän simpansseja, ja ihmisiä, jotka käyttäytyvät enemmän kuin gorillat.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Minä olisin kuollut jo vastasyntyneenä sillä kuulun Rh+ veriryhmään ja äitini kuului Rh- veriryhmään. Onneksi sairaalassa minulta vaihdettiin veret ja keho on toiminut moitteettomasti sen jälkeen. Teini-iässä likinäköisyys olisi voinut heikentää minun eloonjäämismahdollisuuksia mutta toisaalta alkeellisissa oloissa lukemisella olisi ollut tuskin suurtakaan merkitystä.
Fyysisesti olen pärjännyt mm. kestävyysjuoksussa ja jalkapallossa. Sosiaalisesti olisi koonnut ympärilleni muutaman hyvän kaverin jengin, noin 4-5 henkeä ja sen jälkeen ei ole tarvetta yrittää miellyttää kaikkia.