Ymmärtääkö ihminen alkavassa alkoholismissa tilansa?
Olen seurustellut miehen kanssa vuoden. Emme asu yhdessä, mutta olemme seurustelleet vakavasti ja tavanneet paljon. Yhteen emme ole lasten vuoksi ainakaan heti muuttamassa.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut, että miehen alkonkäyttö on lisääntynyt. Tammikuussa ongelmaa ei ollut, oli täysin tipattomalla. Viimeiset 1,5 kk mies on ollut pääosin mökillään, ja nyt joka päivä menee ainakin muutama olut, myös arkisin. Viikonloppuna juo enemmän kaikki kolme päivää.
Olen itse ollut pääosin kaupungissa töiden takia, joten tarkkaan en tiedä.
Pahin on kun miehen kaverit tulevat kylään. Nyt mies viettää ilman minua poikien viikonloppua. Somekuvien mukaan juominen alkoi eilen päivällä. Tuli jatkuvia kuvia olutlasit käsissä. Yksi kavereista sammui alkuillasta ja yöllä taas jatkettiin. Heti aamusta klo 8 tuli kuva aamusaunasta kaljat käsissä. Naamoista paistoi kunnon jurri. Siitä sitten ovat juoneet läpi päivän eri terasseilla ja mökeillä. Kaverin vaimolta tuli epämääräistä viestiä, että ainakin kaveri oli sekoillut jonkun naisen kanssa, ja että olinko nähnyt ne kuvat. Mieheltä ei tule vastausta, mistä kuvista on kyse ja mitä tapahtunut.
Mies on seuraavan kuukauden mökillä, joten meno jatkunee. Näemme kuukauden aikana ehkä pari kertaa, johtuen siitä, että olen tuntien ajomatkan päässä töissä. Mies on ilmoittanut, ettei suostu tulemaan kauounkiin lomansa aikana. Minä en työviikon päälle pysty matkustamaan kymmentä tuntia joka viikonloppuna.
En ole koskaan seurustellut alkoholiongelmaisen kanssa, enkä tiedä mikä on nipotusta ja mikä ok. Jotenkin on olo, että en halua tätä elämää. Jotenkn tuo juomisen ihannointi somessa tuntuu vaivaannuttavalta. Meillä oli hyvä suhde ja mies kertoo olevansa hulluna minuun. Mutta alko tulee väliimme. Minä elän terveellisesti, käytän vähän alkoa, syön terveellisesti ja liikun. En halua miestä, jolla on muutaman vuoden päästä rapakunto Alkon takia. Haluan vanheta miehen kanssa, en jäädä nuorena leskeksi. Miehen isä oli alkoholisti, joka kuoli yksin jouduttuaan kännissä onnettomuuteen, eli alkoholismi voi hyvin periytyä.
Mies suuttuu, jos otan asian puheeksi. Mutta pian on pakko lähteä suhteesta. Pelkään, että mies pian hölmöilee kännissä: tapattaa itsensä hukkumalla tai sitten menee sekoilemaan naisten kanssa.
Ymmärtääköhän ongelmansa, vai kieltääkö alkoholisti tässä vaiheessa kaiken? Onko turhaa toivoa, että suhde voisi pelastua?
Kommentit (35)
Alkoholisti ei usein ymmärrä tilaansa edes elämänsä viime metreillä, haimatulehduksen tai maksakirroosin kourissa.
Taipumus alkoholismiin on vahvasti periytyvä.
Alkoholismi on hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus. Siitä on paljon tietoa saatavissa, jos kiinnostaa. Harvoin alkoholistia itseään kiinnostaa ja läheiset taas ei voi juomiselle mitään, vaikka voi hyvinkin kiinnostaa.
Jos et ole ihan epätoivoisen rakastunut, etkä oikeastaan viestisi perusteella siltä kuulostakaan, on varmaan parempi nostaa kytkintä. En ehkä itse olisi huolissani, jos kun mies on sellainen, että juo kavereidensa kanssa, joukossa tyhmyys tiivistyy ja se nyt vaan kuuluu kulttuuriin, ettei sanota ei ja otetaan irtiotto jne. Mutta, kun tuohon kuvaan yhdistyy kertomasi perusteella myös yksin tissuttelu sekä alkoholismiin kuollut sukulainen, alkaa hälytysmerkkejä olla niin paljon, että sinuna poistuisin kuvioista. Et tule nuoremmaksi ja jos aiot saada maltillisesti alkoa käyttävän miehen, on syytä ryhtyä ajoissa toimeen. Niin se vain on. Surullista mutta minkäs teet.
Ihminen ei ymmärrä missä kulkee raja ,jos joka päivä pitää kaljotella? Useimat peitää enhän minä pari kaljaa terassilla muutaman kerran viikossa.Valitettavasti naisetkin vanhemat juuri.Viihdytään mieleuiten koti yksin viini kanssa tai naapurikin,jos se laskis luokseen viinipullon kanssa?Ei meillä olisi alkoholisteja jos he itse tajuaisivat alkaa lähtee lapasesta?Lähtee usein juuri lomilla,kuin oiketetusti on loma.Kesäkin helle.Miksi en joisi kaljaa puistonpenkilläkin kun on kesä ja helle ?
Ymmärtää, mutta ei voi vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti ei usein ymmärrä tilaansa edes elämänsä viime metreillä, haimatulehduksen tai maksakirroosin kourissa.
Taipumus alkoholismiin on vahvasti periytyvä.
Alkoholismi on hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus. Siitä on paljon tietoa saatavissa, jos kiinnostaa. Harvoin alkoholistia itseään kiinnostaa ja läheiset taas ei voi juomiselle mitään, vaikka voi hyvinkin kiinnostaa.
No kyllä ymmärtää, mutta ei vain välitä.
Todennäköisesti ymmärtää, mutta luulee pystyvänsä hallitsemaan sitä. Tuo suuttuminen, kun asiasta puhuu, on selvääkin selvempi merkki siitä, että hän tietää kyllä ongelman olemassaolon, mutta ei halua sinun tietävän sitä. Muutenhan hän joutuisi kohtaamaan asian, ja kenties lopettamaan, ja sitä hän ei halua. Sinuna en jatkaisi enää suhdetta. Jos jatkat, ole valmis siihen, että vaikka mies onnistuisi raitistumaan, tulee retkahduksia tapahtumaan lähes satavarmasti. Joudut elämään ainaisen huolen kanssa.
Etsi itsellesi viinaton mies. Ei tuota voi mitenkään leperrellä kunnolliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti ei usein ymmärrä tilaansa edes elämänsä viime metreillä, haimatulehduksen tai maksakirroosin kourissa.
Taipumus alkoholismiin on vahvasti periytyvä.
Alkoholismi on hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus. Siitä on paljon tietoa saatavissa, jos kiinnostaa. Harvoin alkoholistia itseään kiinnostaa ja läheiset taas ei voi juomiselle mitään, vaikka voi hyvinkin kiinnostaa.
Vattu mitä paskaa. Ei ne mitään vähäjärkisiä ole.
Kyllä tilanne ymmärretään, mutta ei haluta tehdä asialle mitään, kun on mukavampaa sen alkoholin kanssa.
Minä ymmärrän mutta en välitä. Kai tämä on jotain masennuksen itselääkintää olevinaan.
Tiesin miehesi olevan alkoholiongelmainen jo tuossa kohtaa kun sanoit miehen olleen tammikuussa tipattomalla.
Se, jos mikä on alko-ongelmaisen merkki.
Tiedän, koska itsekin olen ikäni alkon kanssa vääntänyt.
Kyllä minä ainakin ymmärrän ja voin myöntää olevani jonkin tasoinen alkoholisti, mutta en pysty/halua lopettaa. Ajattelen kyllä myös toisaalta tavallaan olevani vielä kontrollissa ja että siksi ei tarvitsekaan lopettaa, vaikka toisaalta järjellä tiedän ettei mitään kontrollia ole enkä pystyisi lopettamaan vaikka haluaisinkin.
Miksi edes yrität suhteeseen, jos on noin erilaiset elämäntavat. Miksi hakkaat päätäsi seinään ihan turhan takia? Mikä järki tuossa on?
Millä kyökkitohtoroinnilla päättelet kyseessä olevan alkavan alkoholismin? Kyllä moni tuntemani ihminen on pitänyt nuorempana ihan hiton haustaa ja törpötellytkin, ei heistä yhdestäkään ole silti minkäänlaisia alkoholisteja tullut. Tietysti jos hauskanpito ahdistaa, niin ette varmaankaan sovi kovinkaan kaksisesti yksiin.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän mutta en välitä. Kai tämä on jotain masennuksen itselääkintää olevinaan.
Sinänsä hassua, mutta päihteet itsessään aiheuttavat masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Millä kyökkitohtoroinnilla päättelet kyseessä olevan alkavan alkoholismin? Kyllä moni tuntemani ihminen on pitänyt nuorempana ihan hiton haustaa ja törpötellytkin, ei heistä yhdestäkään ole silti minkäänlaisia alkoholisteja tullut. Tietysti jos hauskanpito ahdistaa, niin ette varmaankaan sovi kovinkaan kaksisesti yksiin.
Joku koko kesän aamusta iltaan juopottelu nyt ei ole mitään nuoruuden hassuttelua. Sairaus se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän mutta en välitä. Kai tämä on jotain masennuksen itselääkintää olevinaan.
Sinänsä hassua, mutta päihteet itsessään aiheuttavat masennusta.
Joo masennukseen ei kyllä kannata juoda alkoholia tai päätyy syvempiin vesiin.
Ukko38 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä kyökkitohtoroinnilla päättelet kyseessä olevan alkavan alkoholismin? Kyllä moni tuntemani ihminen on pitänyt nuorempana ihan hiton haustaa ja törpötellytkin, ei heistä yhdestäkään ole silti minkäänlaisia alkoholisteja tullut. Tietysti jos hauskanpito ahdistaa, niin ette varmaankaan sovi kovinkaan kaksisesti yksiin.
Joku koko kesän aamusta iltaan juopottelu nyt ei ole mitään nuoruuden hassuttelua. Sairaus se on.
höpsis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti ei usein ymmärrä tilaansa edes elämänsä viime metreillä, haimatulehduksen tai maksakirroosin kourissa.
Taipumus alkoholismiin on vahvasti periytyvä.
Alkoholismi on hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus. Siitä on paljon tietoa saatavissa, jos kiinnostaa. Harvoin alkoholistia itseään kiinnostaa ja läheiset taas ei voi juomiselle mitään, vaikka voi hyvinkin kiinnostaa.
Vattu mitä paskaa. Ei ne mitään vähäjärkisiä ole.
Kyllä tilanne ymmärretään, mutta ei haluta tehdä asialle mitään, kun on mukavampaa sen alkoholin kanssa.
Suurin osa pyrkii alkuvaiheessa pettämään itseään. Tyypillistä on että perustellaan juomista erilaisilla syillä, palkitaan itseä juomisella, tyyliin raskas viikko takana, joten viikonloppuna ansaitsee juoda, tai raskas työpäivä takana, tai raskas työvuosi takana, lomalla voi juoda, ja sitten juodaan koko loman ajan.
On myös hyvin yleistä, että lasketaan annoksia ja esimerkiksi päätellään, että oma alkoholin kulutus ei vaikkapa koko vuoden ajalta keskimäärin vielä ylitä sitä ylintä korkean riskin rajaa, niin eihän se sitten vielä alkoholismia ole, eihän? Eli voi juoda koko loman ajan joka päivä.
Aika harvalle tuossa vaiheessa auttaa järkipuhe. Jos riippuvuus on hyvin voimakas niin se saa keksimään aina uusia ja uusia syitä, miksi kuitenkin on oikein juoda lomalla joka päivä.
Ei ymmärrä. Mies on juonut jo vuosia pari kaljaa illassa "janoon" tai "koska se maistuu hyvältä". Viikonloppuisin tai lomalla menee enemmän. Hän ei ymmärtäisi, jos itse haluisin juoda joka ilta litran limpparia koska se olisi turhaa rahanmenoa ja voihan sitä janoon juoda vettäkin. Juoppo mikä juoppo vaikka sitä ei suostu myöntämäänkään.
Ymmärtää hän, mutta ei välitä. Eroa.