Lue keskustelun säännöt.
Ymmärtääkö ihminen alkavassa alkoholismissa tilansa?
10.07.2021 |
Olen seurustellut miehen kanssa vuoden. Emme asu yhdessä, mutta olemme seurustelleet vakavasti ja tavanneet paljon. Yhteen emme ole lasten vuoksi ainakaan heti muuttamassa.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut, että miehen alkonkäyttö on lisääntynyt. Tammikuussa ongelmaa ei ollut, oli täysin tipattomalla. Viimeiset 1,5 kk mies on ollut pääosin mökillään, ja nyt joka päivä menee ainakin muutama olut, myös arkisin. Viikonloppuna juo enemmän kaikki kolme päivää.
Olen itse ollut pääosin kaupungissa töiden takia, joten tarkkaan en tiedä.
Pahin on kun miehen kaverit tulevat kylään. Nyt mies viettää ilman minua poikien viikonloppua. Somekuvien mukaan juominen alkoi eilen päivällä. Tuli jatkuvia kuvia olutlasit käsissä. Yksi kavereista sammui alkuillasta ja yöllä taas jatkettiin. Heti aamusta klo 8 tuli kuva aamusaunasta kaljat käsissä. Naamoista paistoi kunnon jurri. Siitä sitten ovat juoneet läpi päivän eri terasseilla ja mökeillä. Kaverin vaimolta tuli epämääräistä viestiä, että ainakin kaveri oli sekoillut jonkun naisen kanssa, ja että olinko nähnyt ne kuvat. Mieheltä ei tule vastausta, mistä kuvista on kyse ja mitä tapahtunut.
Mies on seuraavan kuukauden mökillä, joten meno jatkunee. Näemme kuukauden aikana ehkä pari kertaa, johtuen siitä, että olen tuntien ajomatkan päässä töissä. Mies on ilmoittanut, ettei suostu tulemaan kauounkiin lomansa aikana. Minä en työviikon päälle pysty matkustamaan kymmentä tuntia joka viikonloppuna.
En ole koskaan seurustellut alkoholiongelmaisen kanssa, enkä tiedä mikä on nipotusta ja mikä ok. Jotenkin on olo, että en halua tätä elämää. Jotenkn tuo juomisen ihannointi somessa tuntuu vaivaannuttavalta. Meillä oli hyvä suhde ja mies kertoo olevansa hulluna minuun. Mutta alko tulee väliimme. Minä elän terveellisesti, käytän vähän alkoa, syön terveellisesti ja liikun. En halua miestä, jolla on muutaman vuoden päästä rapakunto Alkon takia. Haluan vanheta miehen kanssa, en jäädä nuorena leskeksi. Miehen isä oli alkoholisti, joka kuoli yksin jouduttuaan kännissä onnettomuuteen, eli alkoholismi voi hyvin periytyä.
Mies suuttuu, jos otan asian puheeksi. Mutta pian on pakko lähteä suhteesta. Pelkään, että mies pian hölmöilee kännissä: tapattaa itsensä hukkumalla tai sitten menee sekoilemaan naisten kanssa.
Ymmärtääköhän ongelmansa, vai kieltääkö alkoholisti tässä vaiheessa kaiken? Onko turhaa toivoa, että suhde voisi pelastua?
Kommentit (35)
En minä ainakaan ymmärtänyt, ennen kuin oli vuosien aikana kehittynyt vakava riippuvuus niin henkisesti kuin fyysisestikin. En koskaan ajatellut, että minusta voisi tulla alkoholisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti ei usein ymmärrä tilaansa edes elämänsä viime metreillä, haimatulehduksen tai maksakirroosin kourissa.
Taipumus alkoholismiin on vahvasti periytyvä.
Alkoholismi on hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus. Siitä on paljon tietoa saatavissa, jos kiinnostaa. Harvoin alkoholistia itseään kiinnostaa ja läheiset taas ei voi juomiselle mitään, vaikka voi hyvinkin kiinnostaa.
Vattu mitä paskaa. Ei ne mitään vähäjärkisiä ole.
Kyllä tilanne ymmärretään, mutta ei haluta tehdä asialle mitään, kun on mukavampaa sen alkoholin kanssa.
Kyse ei ole halun puutteesta, vaan kyvyn puutteesta. Ihminen on kyvytön tekemään tilanteelle mitään, koska hän on addiktoitunut alkoholiin. Eivät ihmiset muina töinään huvikseen itseään hautaan juo. Viina vie ja ihminen aika pitkälti vain vikisee. Tällä en tarkoita sitä, että ihminen ei olisi vastuussa tekemisistään. Alkoholi aiheuttaa kuitenkin voimakkaan fyysisen ja psyykkisen riippuvuuden. Pelko raitista elämää kohtaan voi olla todella suuri ja raittiuteen pyrkiminen vaatii paljon voimavaroja ja tukeakin. En ihmettele, että moni ei uskalla edes yrittää, tai epäonnistuu toistuvasti yrittäessään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin ymmärrän ja voin myöntää olevani jonkin tasoinen alkoholisti, mutta en pysty/halua lopettaa. Ajattelen kyllä myös toisaalta tavallaan olevani vielä kontrollissa ja että siksi ei tarvitsekaan lopettaa, vaikka toisaalta järjellä tiedän ettei mitään kontrollia ole enkä pystyisi lopettamaan vaikka haluaisinkin.
Et pysty vai et halua? Vai onko niin, että sanot että et halua, koska pelkäät että et pysty, vaan lopetat hetkeksi ja tulee retkahduksia, jotka saavat sinut näyttämään heikolta?
Ei juomista tarvitse "lopettaa" kokonaan, koko elämän ajaksi. Mietit joka päivä erikseen, mitä haluat tehdä, haluatko tänään juoda vai olla juomatta. Voi olla, että tulee sekin aika, kun päätät joka päivä olla juomatta, mutta ei sitä yhdellä kertaa tarvitse päättää.
Kyllä hän sen varmaan tajuaa, mutta ei vaan halua myöntää sitä. Tuo jokapäiväinen tissuttelu ja putkeen juominen monta päivää ei ole enää normaalia. Omasta alkoholinkäytöstäni sen verran että itse ehdin huolestua ennen läheisiäni omasta alkoholinkäytöstäni kun aloin joka perjantai vetämään kännit. Sen jälkeen tajusin itse vähentää ennen kuin tilanne karkaa käsistä.
Mainitsit että miehen isä oli alkoholisti. Päihdeongelmat on vahvasti periytyviä, ja tuossa vaiheessa olisin kyllä itsekin huolissaan miehen alkoholinkäytöstä. Jos mies ei halua puhua, laita hänelle viestiä tai kirjoita kirje. Tällä tavoin hän ei voi lähteä pois tilanteesta tai keskeyttää sua, vaan on pakko sisäistää mitä hän on lukenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin ymmärrän ja voin myöntää olevani jonkin tasoinen alkoholisti, mutta en pysty/halua lopettaa. Ajattelen kyllä myös toisaalta tavallaan olevani vielä kontrollissa ja että siksi ei tarvitsekaan lopettaa, vaikka toisaalta järjellä tiedän ettei mitään kontrollia ole enkä pystyisi lopettamaan vaikka haluaisinkin.
Et pysty vai et halua? Vai onko niin, että sanot että et halua, koska pelkäät että et pysty, vaan lopetat hetkeksi ja tulee retkahduksia, jotka saavat sinut näyttämään heikolta?
Ei juomista tarvitse "lopettaa" kokonaan, koko elämän ajaksi. Mietit joka päivä erikseen, mitä haluat tehdä, haluatko tänään juoda vai olla juomatta. Voi olla, että tulee sekin aika, kun päätät joka päivä olla juomatta, mutta ei sitä yhdellä kertaa tarvitse päättää.
Pääosin en halua. En ole koskaan yrittänytkään lopettaa, mutta rahatilanteen takia en onneksi voikaan juoda ihan jatkuvasti. Ei mua retkahdukset sinänsä pelota, koska mieluiten haluaisinkin olla vain kohtuukäyttäjä enkä lopettaa kokonaan, mutta en tiedä miten se onnistuisi. Nyt selvinpäin on helppo ajatella että en sitten juo kuin yhden päivän kun saan rahaa, mutta tiedän kyllä ettei niin tule taaskaan tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuntuu, että elämäntapanne ovat noin erilaiset, niin sinuna puhaltaisin pelin poikki. Kun sinä itse et kärsi alkoholiriippuvuudesta, niin haluat varmaan käyttää alkoholia silloin tällöin kotona ja ravintolassa ruoka- ja seurustelujuomana kohtuullisia määriä. Miehesi kohdalla tuo ei tule onnistumaan ilmeisesti koskaan. Hän joko juo hallitsemattoman paljon tai sitten on kokonaan ilman.
Holtittomaan juomiseen liittyy usein seksuaalista hallitsemattomuutta. Miettisin tarkkaan omaa seksuaaliterveyttä, tautien mahdollisuutta ja psyykkistäkin puolta. Kestätkö sen, että kumppanillasi on muitakin naisia? Kuinka tärkeää uskollisuus on sinulle? Pahimmassa tapauksessa hän jatkaa tuota samaa rataa lopun elämänsä.
Parhaassa tapauksessa hän lopettaa juomisen kokonaan ja on lopun elämää juomatta, mikä voisi mahdollistaa suhteen kehittymisen niin, että muuttaisitte saman katon alle, mutta silloin se vaatii sinulta tukea, eli ainakin alkuvaiheessa pitäisi pystyä olemaan niin, että kotona ei ole ollenkaan alkoholia, ja jos mennään ulos syömään, niin kumpikaan ei ota alkoholia. On iso ongelma, jos sinä kumppanina kuitenkin haluaisit käyttää alkoholia jonkin verran, ja hän ei siihen pysty, ja sinun vähäinen tai kohtuullinen käyttö saa hänet retkahtamaan. Useimmilla alkoholisteilla, jotka lopettavat juomisen, suurin juomisen himo menee ohi ensimmäisen vuoden jälkeen ja hiipuu toisen ja kolmannen vuoden aikana. Voi se palata ajoittain joissakin tilanteissa sen jälkeenkin, mutta silloin sitä yleensä jo osaa käsitellä paremmin niin, että ei retkahda niin helposti.
Isäni oli alkoholisti, joka raitistui, polki pyörällä matkat töihin, säästi paljon rahaa... ja aloitti uudelleen vuosien raittiuden jälkeen. Ymmärrän täydellisesti, miksi: koska yksinkertaisesti se köyhien ihmisten surkea lapsiperhe-elämä, jota mekin elimme, ei annan ihmiselle yhtikäs mitään. Se on pelkkää tyhjää arkea. Kännissä sentään on niissä omissa haaveissaan, tunnehuuruissaan, euforioissaan. Jos alkoholista aikoo päästä eroon, sen tilalle on saatava jotain yhtä palkitsevaa. Isäraukalla näin ei käynyt, elämä muuttui vähän plus, vähän miinus -elämästä täysin miinusmerkkiseksi. Lopulta hän tappoi itsensä. Olen hänen tyttärensä. Ja minulla on isää ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin ymmärrän ja voin myöntää olevani jonkin tasoinen alkoholisti, mutta en pysty/halua lopettaa. Ajattelen kyllä myös toisaalta tavallaan olevani vielä kontrollissa ja että siksi ei tarvitsekaan lopettaa, vaikka toisaalta järjellä tiedän ettei mitään kontrollia ole enkä pystyisi lopettamaan vaikka haluaisinkin.
Et pysty vai et halua? Vai onko niin, että sanot että et halua, koska pelkäät että et pysty, vaan lopetat hetkeksi ja tulee retkahduksia, jotka saavat sinut näyttämään heikolta?
Ei juomista tarvitse "lopettaa" kokonaan, koko elämän ajaksi. Mietit joka päivä erikseen, mitä haluat tehdä, haluatko tänään juoda vai olla juomatta. Voi olla, että tulee sekin aika, kun päätät joka päivä olla juomatta, mutta ei sitä yhdellä kertaa tarvitse päättää.
Pääosin en halua. En ole koskaan yrittänytkään lopettaa, mutta rahatilanteen takia en onneksi voikaan juoda ihan jatkuvasti. Ei mua retkahdukset sinänsä pelota, koska mieluiten haluaisinkin olla vain kohtuukäyttäjä enkä lopettaa kokonaan, mutta en tiedä miten se onnistuisi. Nyt selvinpäin on helppo ajatella että en sitten juo kuin yhden päivän kun saan rahaa, mutta tiedän kyllä ettei niin tule taaskaan tapahtumaan.
Niinhän kaikki haluaisi olla kohtuukäyttäjiä. Moni haluaisi olla myös pitkä/hoikka/vaaleaihoinen/ kiharatukkainen, monet miehet haluavat omistaa myös suuret genitaalit ... ja mitä kaikkea, mutta ei noita asioita voi valita. Juuri tällä hetkellä et pysty kohtuukäyttöön, eikä se sinun vika ole, vaan ominaisuus.
Alkoholi on ihan yhtä vaarallista, oli se sitten kontrollissa tai ei, ja pystyit lopettamaan tai et. Alkoholi on liuotinaine, joka liuottaa ruoansulatuskanavan seinämien ohuita limakalvoja koko matkalta, aina suusta peräsuoleen saakka, ja lisää syöpäriskiä suussa, kurkussa, ruokatorvessa, vatsassa ja suolistossa. Alkoholi läpäisee aivoja suojaavan veri-aivoesteen ja tunkeutuu aivoihin vahingoittaen niitä.
Ehkä voisi miettiä seuraavalla kerralla mitä elimistössä tapahtuu, ja miksi juot? Sitten voit päättää, juotko tänään. Ei tarvitse tehdä mitään loppuelämää koskevia päätöksiä. Jos joskus myöhemmin tuntuu, että voit juoda kohtuullisesti, niin mietit sitä sitten joskus.
En voi korostaa tätä tarpeeksi: lähde suhteesta nyt, kun vielä pystyt suht helposti ja etsi mies, jolle maistuu vain harvoin. Trust me.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli alkoholisti, joka raitistui, polki pyörällä matkat töihin, säästi paljon rahaa... ja aloitti uudelleen vuosien raittiuden jälkeen. Ymmärrän täydellisesti, miksi: koska yksinkertaisesti se köyhien ihmisten surkea lapsiperhe-elämä, jota mekin elimme, ei annan ihmiselle yhtikäs mitään. Se on pelkkää tyhjää arkea. Kännissä sentään on niissä omissa haaveissaan, tunnehuuruissaan, euforioissaan. Jos alkoholista aikoo päästä eroon, sen tilalle on saatava jotain yhtä palkitsevaa. Isäraukalla näin ei käynyt, elämä muuttui vähän plus, vähän miinus -elämästä täysin miinusmerkkiseksi. Lopulta hän tappoi itsensä. Olen hänen tyttärensä. Ja minulla on isää ikävä.
Harmi, että isäsi päätyi noin lopulliseen ratkaisuun, vaikka hänellä oli tytär. Voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin ymmärrän ja voin myöntää olevani jonkin tasoinen alkoholisti, mutta en pysty/halua lopettaa. Ajattelen kyllä myös toisaalta tavallaan olevani vielä kontrollissa ja että siksi ei tarvitsekaan lopettaa, vaikka toisaalta järjellä tiedän ettei mitään kontrollia ole enkä pystyisi lopettamaan vaikka haluaisinkin.
Et pysty vai et halua? Vai onko niin, että sanot että et halua, koska pelkäät että et pysty, vaan lopetat hetkeksi ja tulee retkahduksia, jotka saavat sinut näyttämään heikolta?
Ei juomista tarvitse "lopettaa" kokonaan, koko elämän ajaksi. Mietit joka päivä erikseen, mitä haluat tehdä, haluatko tänään juoda vai olla juomatta. Voi olla, että tulee sekin aika, kun päätät joka päivä olla juomatta, mutta ei sitä yhdellä kertaa tarvitse päättää.
Pääosin en halua. En ole koskaan yrittänytkään lopettaa, mutta rahatilanteen takia en onneksi voikaan juoda ihan jatkuvasti. Ei mua retkahdukset sinänsä pelota, koska mieluiten haluaisinkin olla vain kohtuukäyttäjä enkä lopettaa kokonaan, mutta en tiedä miten se onnistuisi. Nyt selvinpäin on helppo ajatella että en sitten juo kuin yhden päivän kun saan rahaa, mutta tiedän kyllä ettei niin tule taaskaan tapahtumaan.
Tiedän tuon juomisen ja hyvin harvoin juomiseni jää yhteen päivään. Viime syksynä sellainen onnistui kun join vasta lauantaina ja maanantaina oli töihin lähtö. Nyt olen taas työttömänä ja tiedän että kun korkkaan niin se on 2-5 päivää känni päällä. Ei ole elämää niin haluttaa vain päihteillä. Juhannuksena join viimeksi ja silloin vain kahtena päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavaa vinkua kun toiset osaavat pitää hauskaa.
Asennetasolla pitäisi päästä ihan ensiksi siitä, että yhdistää hauskaan aina alkoholin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet mennyt tuohon halpaan? Kaiken todennäköisyyden mukaan kyse ei todellakaan ole alkavasta alkoholismista. Mies on vain suhteenne alun joko sinninyt vähällä juomisella tai salannut sen sinulta. Tottunut juomari voi vetää paljonkin itsekseen iltasella, kun et ole katsomassa.
Nyt kun suhteenne on vakiintunut tai mies ei muuten enää jaksa sinniä tai salailla, totuus paljastuu. Luultavasti mies on juonut jo kauan, eikä ole lopettamassa.
Ei vaan päihteiden loppuminen aiheuttaa masennusta. Tai loman loppuminen mikä estää päihteiden käytön. Lääkäriltä oli ihan turha pyytää apua hallittuun jatkuvaan päihteilyyn. Suuttui mokoma ja saarnasi jotain mitä en jaksanut kuunnella. Outoa logiikkaa että elämä pitäisi elää masentuneena.