Oletteko te muut nähneet miehenne itkevän?

Vierailija kirjoitti:

Itkeminen on homojen hommaa.

Eli heterolla ei siis ole normaalia tunne-elämää? Jokin osa poistettu aivoista.

Olet toksinen ja typerä pikku poloinen.

Olen.

Viimeksi itksi kaksi viikkoa sitten kun rakas koiramme piti lopettaa.

Itkeä pillitimme molemmat elänlääkärissä kun hyvästelimme koiraa.

Totta kai olen nähnyt mieheni itkevän. Mutta silloin on kyllä asiat todella huonosti. Hän ei esimerkiksi itke liikutuksesta tai väsymyksestä, kuten itse joskus. Olen lukenut transseksuaalien kertovan, että kun alkaa syödä mieshormoneja, itkeminen käy vaikeammaksi. Samat tunteet miehillä kuitenkin on, itkevät tai eivät.

Mun isä oli Karjalasta ja itki kännissä , piti meistä lapsista huolta!

Äiti oli omissa maailmoissa!

Olen saanut kaikki mieheni itkemään 🙄

Vierailija kirjoitti:

Olen, viimeksi itki eilen kun anoppi naljaili sille pienestä peniksestä saunassa.

Kummallinen sukusaunaskenaario. Ja muutakin klappia tarinassa. Keksi parempi.

Tekoitkua kännissä olen nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut kaikki mieheni itkemään 🙄

Niin minäkin. Vain lähden mä pois ja jää hän itkemään.

Olen trans nainen, ennen korjauksia itkin paljon ja mua kiusattiin,

Sitten sukupuolen korjauksen jälkeen normaalia

Olen, ex mies ja ex miesystävä, molemmat kerran tai pari olen nähnyt itkevän. Ex miesystävä kyllä sanoi itkeneen yksikseen.

Krokotiilin kyyneliä?

Vierailija kirjoitti:

Tekoitkua kännissä olen nähnyt.

Ei se ole tekoitkua, mutta ne tunteet ovat valheellisia. Myrkytystila.

Mä jätin yhden miehen sen jälkeen kun se oli kännissä vollottanut kavereilleen, miten suurenmoinen olen.

Kas en itkun vuoksi vaan siksi, ettei hänellä ollut kanttia sanoa minulle sitä eikä selvänä.

Miehiltä menee valtavasti hienoja asioita sivu suun noiden typerien toksisten luutumiensa takia. Ihmissuhteita. Seksiä. Omat lapset ja vanhemmat. Saatanan tyhmää.

Olen nähnyt. Mieheni on itkenyt myös ns. onnesta ja liikutuksesta. Mielestäni se on ihana piirre hänessä. ❣️

Luulenpa, että useimmat aikuiset miehet kyllä itkevät joskus, mutta onnistuvat yleensä piilottamaan itkunsa kaikilta, jopa kaikkein läheisimmiltäkin ihmisiltä. Olen itse kolmikymppinen mies, ja itken varmaan kerran kuukaudessa tai parissa kuukaudessa, oikein kunnolla niin että kuuluu nyyhkytystä ja kyyneleet valuvat pitkin poskia ehkä paremminkin kerran pari vuodessa, mutta itken vain silloin, kun kukaan ei näe. Se on kylläkin helppoa, koska asun yksin. Minun mielestäni sen, että mies itkee joskus muiden nähden, pitäisi olla täysin hyväksyttävää, mutta ajatus miesten itkemättömyydestä on yhä niin syvälle juurtuneena kulttuuriimme, että en itsekään muiden nähden itke. Jos eläisin pitkäaikaisen kumppanin kanssa, joka ymmärtäisi miesten herkkyyttä, niin sellaisen kumppanin seurassa voisin kuvitella itkeväni.

Olen nähnyt. Mutta harvemmin. En itsekään muista, milloin olisin viimeksi itkenyt muusta kuin liikutuksesta. Elämä on kohdellut hyvin.

Itken kun katson elokuvia.

Salaa toki. 

Olen nähnyt. On ihan sairasta ajatella, että olisi jotenkin epämiehekästä itkeä. Ihmisiä ne miehetkin vain ovat. 

Ei ole itkenyt, mutta joskus huusi mun nimeä, niinkuin Marlon Brando Stellaa Viettelysten vaunussa.

Kyllä olen, mutta äärimmäisen harvinaista se on. Yhdessä oltu kymmenisen vuotta ja yhden käden sormilla voisi laskea ne kerrat.

Olen. Hän joskus itkee kun hänelle tulee isäänsä ikävä. Hänen isänsä kuoli kun mieheni oli 20-vuotias 10 vuotta sitten. Olen nähnyt isäni ja veljeni itkevän myös. Enemmän ihmettelen sitä jos mies ei itke.