Lue keskustelun säännöt.
Kumpi oli rajumpaa arkea Suomessa 1950-luvun arki vai arki nykyään?
10.07.2021 |
Ja perustelut miksi. Oma väite: arki tänä päivänä on rajumpaa kuin arki 1950-luvulla.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-luvun arki. Koneet helpottaa nykyään.
Tosin stressi ja vaatimukset on nykyään todella kovat. Niistä voitaisiin luopuakin.
Eli väität, että tämän päivän stressin ja vaatimusten kovuus ei silti tee arjesta rajumpaa kuin 50-luvulla?
Kyllä väitän. Jos joutuisin päivittäin tiskaamaan ja pyykkäämään käsin koko perheen sotkut, muiden töiden päälle, niin olisin aivan poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole tietoa paremmasta, ei osaa stressata ja kaivata sitä parempaa.
Mä väittäisin, että 50- luvulla oli usko paremmasta ja sitä parempaa tehtiin.
Mutta kaikki ne sodassa monin tavoin vammautuneet, perheet jotka kaikki kantoivat jotain surua... siinä ei yksilöä terapoitu kun koko kansa oli samassa jamassa.
Lisäksi olen sitä mieltä että vertailua ei voi tehdä, koska aika on asia jota ei pysty taivuttamaan.
Väittäsin että osaltaan 50-luku ja osaltaan nykypäivä.
Fyysisesti 50-luku varmasti raskaampaa, koska koneita sun muita ei ollut niin paljon
Työn kannalta nykypäivä, 50-luvulla sai töitä kun kävi kyselemässä. Ja palkalla pystyi elättämään itsensä.
Tulevaisuuden näkymien kannalta nykypäivä. 50-luvulla oli selvä visio että tästä noustaan ylöspäin.
Sanoisin että yhtä haastavaa on ollut. Moni asia on paremmin, moni huonommin. Kumpaan suuntaan kallistuisi, rippuu paljon siitä, mitä asioita vertaa nimenomaan.
Töitä oli. Moni sai extraa omasta maasta. Elettiin lähempänä luontoa ja teollistuminen oli jo kovasti helpottanut arkea. Ekat sähkövempeleet tuli, kaupungissa alkoi olla jääkaappeja ja pakastimia. Maalla varmasti vaikeampaa kun tiedän paikkoja jonne sähköt tuli vasta 80-90-luvuilla. Mutta lääkintä, terveydenhuollon kehittyminen ja muu sivistys tavoitti kyllä jo maaseutuakin tuolloin, mm. Mielenterveysongelmaisia ei lukittu enää lopuksi ikää laitoksiin. Aika murroskautta etenkin loppuvuosikymmen. Pula aika toki teki omat haasteensa elämään ja väitän että tästä kärsineet suuret ikäluokat ovat sen vuoksi melko materialistisia ja omaa etuaan ajattelevia.
Nykyään on monin tavoin sallivampi kulttuuri mikä on erittäin hyvä, mutta paineet pahenee. Osaamisen polarisointi alkaa jo peruskoulussa, alan vaihto on vaikeaa kun pitää olla niin erikoistunut. Työ ei ole tosiaan enää tarttumista ja tekemistä, ei ole moniosaajia vaan pitäs suorittaa, panostaa ja viedä projekteja eteenpäin omassa asiantuntijaroolissa. Ehkä tämän polarisoitumusen vuoksi nykyjohtaminen on myös niin vaikeaa ja heikkotasoista. Nuoret uupuu jos et ehdi hyppämään tähän kelkkaan. Ruutuaikaa on liikaa ja koko fyysinen ympäristö on muuttunut radikaalisti luonnosta älynäyttöihin. Siksi kuvioon on otettu huuhaaguruilut ja meille myydään mindfulnessia joka todellisuudessa tarkoittaa sitä hetkessä elämistä ja luonnon havainnointia, meille lajityypillisesti oikeaa elämäntapaa. Nyt maksetaan siitä että opetellaan taas burn outissa tuijottelemaan miten tuuli puhaltaa puidenlatvoissa.
Olihan se 50-luku henkisestikin kovaa. Sodasta palanneet saattoivat olla psyykkisesti ihan rikki. Ja väkivaltaa oli paljon, ihan perheidenkin sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-luvun arki. Koneet helpottaa nykyään.
Tosin stressi ja vaatimukset on nykyään todella kovat. Niistä voitaisiin luopuakin.
Eli väität, että tämän päivän stressin ja vaatimusten kovuus ei silti tee arjesta rajumpaa kuin 50-luvulla?
Ihmiset itse luovat paljon sitä kovuutta. Tavoitteena on suuret rahat ja menestys. Tärkeintä on miltä minä ja elämäni näyttävät ulospäin. Pitää olla insta-koti, insta-puoliso, insta-elämä. Kaikki pitää saada hetkessä: vakituinen työpaikka, jumalattoman iso ja upea asunto jne.
Äitini sai lapsena joululahjaksi harvinaisuuden: appelsiinin.
Ettekö te ole koskaan jutelleet vanhojen ihmisten kanssa heidän elämänhistoriastaan? Siitä mitä se käytännössä oli, millaiset arvot yhteiskunnassa oli, miten luokkajako näkyi selkeästi ihmisten elämässä, mikä oli miehen ja naisen rooli, millaista koulunkäynti oli jne?
Ihmettelen miten vähän ihmiset ovat tietoisia edes oman sukunsa historiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-luvulla pystyi elämään yhden ihmisen palkalla. Vaikkei ollut kodinhoitoa helpottavia koneita niin niihin oli 8+ tuntia enemmän aikaa tehdä.
Miten niin oli enemmän aikaa?
Työaika on lyhentynyt, esim. lauantait oli työpäiviä, lomia ei ollut niin paljon kuin nykyään.
Kotiäitiys oli normaali asia. Vaikka mies tekisikin pidempää päivää niin nainen on hoitanut kaikki kotityöt sillä aikaa. Lastenkasvatuskin oli vähän sinnepäin, joten niitä ei tarvinnut vahtia silmä kovana koko aikaa niin kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sodan kauhut vielä tuoreessa muistissa. Oltiin onnellisia siitä, että isä ei kaatunut sodassa ja lapsista tullut sotaorpoja. Osa sotaveteraaneista sai ikuiset traumat ja alkoholisoitui siltojen alle. Sotaveteraaneja jopa syytettiin, ennen kuin tajuttiin, miksi Suomi joutui sotaan. Kuvitelkaa läheisellenne tänä päivänä sellaista kohtaloa. Tuona aikana kaikki oli hyvää, mikä ei ollut kuolemaa. Jopa ulkohuussi ja kaivo pihassa, mistä sai puhdasta vettä. Pienestä oltiin iloisia, vaikka yhteiskunta luokitteli omiaan. Mutta enimmäkseen kunnioitettiin toista. Raamattu oli yleinen elämänohje, moraalittomuutta paheksuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-luvun arki. Koneet helpottaa nykyään.
Tosin stressi ja vaatimukset on nykyään todella kovat. Niistä voitaisiin luopuakin.
Eli väität, että tämän päivän stressin ja vaatimusten kovuus ei silti tee arjesta rajumpaa kuin 50-luvulla?
Kyllä väitän. Jos joutuisin päivittäin tiskaamaan ja pyykkäämään käsin koko perheen sotkut, muiden töiden päälle, niin olisin aivan poikki.
Siksi näitä töitä tehnyt ei tehnytkään muita töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50-luvulla olisi ollut hienoa olla designeri. Kaikki kävi kaupaksi, töitä ja työpaikkoja riitti. Kaikesta materiasta oli pulaa sodan jälkeen, eikä tarvinnut suunnitella kuin tarpeeseen. Yltäkylläisyyteen tottuneen hemmotellun porukan oikkujen miellyttämisestä ei ollut tietoakaan. Ja vanha kulttuuri oli ikään kuin siivottu pois, päästiin aloittamaan puhtaalta pöydältä. Teollisuus ja tehtaat oli vielä Suomessa, eikä ostettu Kiinasta, kotimainen kävi kaupaksi. Työstä maksettiin kunnollista palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-luvulla pystyi elämään yhden ihmisen palkalla. Vaikkei ollut kodinhoitoa helpottavia koneita niin niihin oli 8+ tuntia enemmän aikaa tehdä.
Miten niin oli enemmän aikaa?
Työaika on lyhentynyt, esim. lauantait oli työpäiviä, lomia ei ollut niin paljon kuin nykyään.Kotiäitiys oli normaali asia. Vaikka mies tekisikin pidempää päivää niin nainen on hoitanut kaikki kotityöt sillä aikaa. Lastenkasvatuskin oli vähän sinnepäin, joten niitä ei tarvinnut vahtia silmä kovana koko aikaa niin kuin nykyään.
Mun mummolla oli paljon sisaruksia. Heitä ei opetettu edes uimaan. Hänen kohdallaan toki lapsuus oli jo 30-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin nähdä kun ap pesee avannossa pyykkiä. Tai hakkaa halkoja.
Asun ison kaupungin 50-luvulla rakennetussa kerrostalossa. Tässä asuu monta alkuperäisasukasta, leskirouvia lähes kaikki. He ovat olleet koko ikänsä kotirouvina, miehensä ovat käyneet töissä. Ihmettelevät kovasti, kun käyn kokopäivätöissä ja hoidan yh-äitinä lastani. Lasten harrastuksiin kuskaamista eivät ymmärrä ollenkaan. Sitäkään eivät varmaan ole edes hoksanneet, että maksan yksin myös tätä yli 200 tuhannen asuntolainaani.
Itse ihmettelen, että miten ovat aikansa saaneet kulumaan. Aika pienet on puuhat keskellä kaupunkia kerrostalossa, kun täällä on ollut aina myös pesutupa. Ruokaa toki piti tehdä ihan alusta asti itse, mutta ei se pottujen keittäminen ja lihakastikkeen teko nyt mahdottomia ole vienyt. Kauppakin ollut vieressä. Oma mummoni on elänyt tuolloin maaseudulla pientilallisena. Varmasti on puuhaa riittänyt. Mutta toisaalta sen 8 tunnin aikana, mitä me käydään töissä, on esim. talvella saanut jo maatilan työt varmaan hoidettua yhdessä papan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-luvun arki. Koneet helpottaa nykyään.
Tosin stressi ja vaatimukset on nykyään todella kovat. Niistä voitaisiin luopuakin.
Eli väität, että tämän päivän stressin ja vaatimusten kovuus ei silti tee arjesta rajumpaa kuin 50-luvulla?
Ihmiset itse luovat paljon sitä kovuutta. Tavoitteena on suuret rahat ja menestys. Tärkeintä on miltä minä ja elämäni näyttävät ulospäin. Pitää olla insta-koti, insta-puoliso, insta-elämä. Kaikki pitää saada hetkessä: vakituinen työpaikka, jumalattoman iso ja upea asunto jne.
Äitini sai lapsena joululahjaksi harvinaisuuden: appelsiinin.
Ettekö te ole koskaan jutelleet vanhojen ihmisten kanssa heidän elämänhistoriastaan? Siitä mitä se käytännössä oli, millaiset arvot yhteiskunnassa oli, miten luokkajako näkyi selkeästi ihmisten elämässä, mikä oli miehen ja naisen rooli, millaista koulunkäynti oli jne?
Ihmettelen miten vähän ihmiset ovat tietoisia edes oman sukunsa historiasta.
En tiedä muista perheistä, mutta sodasta palannut isoisäni piti mummoani kuin kukkaa kämmenellä. Ukki hoiti kaikki ulkotyöt, mummon ei tarvinnut tehdä kuin kotityöt. Ukki rakensi, kuskasi autolla ja hevosella (mummolla ei ollut edes ajokorttia), hoiti eläimet, metsät ja pellot, pihatyöt ja tiet, lumenkolaukset ja nurmikonleikkuut. He kävivät yhdessä kaupassa. Heillä oli 1 lapsi.
Nykyään on huomattavasti rankempaa.
Kahvin ja sokerin säännöstely loppui vasta vuonna 1954, eli ei ainakaan suuret ikäluokat olleet pullamössösukupolvea.
Vierailija kirjoitti:
Asun ison kaupungin 50-luvulla rakennetussa kerrostalossa. Tässä asuu monta alkuperäisasukasta, leskirouvia lähes kaikki. He ovat olleet koko ikänsä kotirouvina, miehensä ovat käyneet töissä. Ihmettelevät kovasti, kun käyn kokopäivätöissä ja hoidan yh-äitinä lastani. Lasten harrastuksiin kuskaamista eivät ymmärrä ollenkaan. Sitäkään eivät varmaan ole edes hoksanneet, että maksan yksin myös tätä yli 200 tuhannen asuntolainaani.
Itse ihmettelen, että miten ovat aikansa saaneet kulumaan. Aika pienet on puuhat keskellä kaupunkia kerrostalossa, kun täällä on ollut aina myös pesutupa. Ruokaa toki piti tehdä ihan alusta asti itse, mutta ei se pottujen keittäminen ja lihakastikkeen teko nyt mahdottomia ole vienyt. Kauppakin ollut vieressä. Oma mummoni on elänyt tuolloin maaseudulla pientilallisena. Varmasti on puuhaa riittänyt. Mutta toisaalta sen 8 tunnin aikana, mitä me käydään töissä, on esim. talvella saanut jo maatilan työt varmaan hoidettua yhdessä papan kanssa.
Ehkä ne teki käsitöitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole tietoa paremmasta, ei osaa stressata ja kaivata sitä parempaa.
Mä väittäisin, että 50- luvulla oli usko paremmasta ja sitä parempaa tehtiin.
Mutta kaikki ne sodassa monin tavoin vammautuneet, perheet jotka kaikki kantoivat jotain surua... siinä ei yksilöä terapoitu kun koko kansa oli samassa jamassa.
Lisäksi olen sitä mieltä että vertailua ei voi tehdä, koska aika on asia jota ei pysty taivuttamaan.
Monella nuorella naisella oli rankkaa, kun sulhanen oli kuollut sodassa, eikä miehiä riittänyt kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun ison kaupungin 50-luvulla rakennetussa kerrostalossa. Tässä asuu monta alkuperäisasukasta, leskirouvia lähes kaikki. He ovat olleet koko ikänsä kotirouvina, miehensä ovat käyneet töissä. Ihmettelevät kovasti, kun käyn kokopäivätöissä ja hoidan yh-äitinä lastani. Lasten harrastuksiin kuskaamista eivät ymmärrä ollenkaan. Sitäkään eivät varmaan ole edes hoksanneet, että maksan yksin myös tätä yli 200 tuhannen asuntolainaani.
Itse ihmettelen, että miten ovat aikansa saaneet kulumaan. Aika pienet on puuhat keskellä kaupunkia kerrostalossa, kun täällä on ollut aina myös pesutupa. Ruokaa toki piti tehdä ihan alusta asti itse, mutta ei se pottujen keittäminen ja lihakastikkeen teko nyt mahdottomia ole vienyt. Kauppakin ollut vieressä. Oma mummoni on elänyt tuolloin maaseudulla pientilallisena. Varmasti on puuhaa riittänyt. Mutta toisaalta sen 8 tunnin aikana, mitä me käydään töissä, on esim. talvella saanut jo maatilan työt varmaan hoidettua yhdessä papan kanssa.
Ehkä ne teki käsitöitä?
Todennäköisesti tekivätkin. Ja korjailivat vaatteita ym. mutta eipä sekään kovin raskaalta kuulosta.
50-luvulla oli rankempaa: ei ollut kodinkoneita, monella ei vesijohtovettä. Vaatteet ja ruoka kallista, naisten asema huono. Nykyinen arki on paljon helpompaa ja tasa-arvoisempaa. Stressi kaikesta on nykyihmisen oma valinta, minä en jaksa pienistä murehtia. Suomessa on mahtavaa olla vapaa sinkkunainen!