Kumpi oli rajumpaa arkea Suomessa 1950-luvun arki vai arki nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole tietoa paremmasta, ei osaa stressata ja kaivata sitä parempaa.

Mä väittäisin, että 50- luvulla oli usko paremmasta ja sitä parempaa tehtiin.

Mutta kaikki ne sodassa monin tavoin vammautuneet, perheet jotka kaikki kantoivat jotain surua... siinä ei yksilöä terapoitu kun koko kansa oli samassa jamassa.

Lisäksi olen sitä mieltä että vertailua ei voi tehdä, koska aika on asia jota ei pysty taivuttamaan.

Monella nuorella naisella oli rankkaa, kun sulhanen oli kuollut sodassa, eikä miehiä riittänyt kaikille.

Eikö valtio tuonu tänne miehiä ulkomailta

Pelkästään työväestökin oli lukeneempaa ja kulttuuriakin harrastettiin nykyisen keskiluokan mittapuun mukaan ja puvun käyttö kuului pukeutumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Asun ison kaupungin 50-luvulla rakennetussa kerrostalossa. Tässä asuu monta alkuperäisasukasta, leskirouvia lähes kaikki. He ovat olleet koko ikänsä kotirouvina, miehensä ovat käyneet töissä. Ihmettelevät kovasti, kun käyn kokopäivätöissä ja hoidan yh-äitinä lastani. Lasten harrastuksiin kuskaamista eivät ymmärrä ollenkaan. Sitäkään eivät varmaan ole edes hoksanneet, että maksan yksin myös tätä yli 200 tuhannen asuntolainaani.

Itse ihmettelen, että miten ovat aikansa saaneet kulumaan. Aika pienet on puuhat keskellä kaupunkia kerrostalossa, kun täällä on ollut aina myös pesutupa. Ruokaa toki piti tehdä ihan alusta asti itse, mutta ei se pottujen keittäminen ja lihakastikkeen teko nyt mahdottomia ole vienyt. Kauppakin ollut vieressä. Oma mummoni on elänyt tuolloin maaseudulla pientilallisena. Varmasti on puuhaa riittänyt. Mutta toisaalta sen 8 tunnin aikana, mitä me käydään töissä, on esim. talvella saanut jo maatilan työt varmaan hoidettua yhdessä papan kanssa.

Miehet tuppasi käymään kyllä maallakin töissä. Usein tukkijätkinä. Ne mammat hoiti ne tilan työt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun ison kaupungin 50-luvulla rakennetussa kerrostalossa. Tässä asuu monta alkuperäisasukasta, leskirouvia lähes kaikki. He ovat olleet koko ikänsä kotirouvina, miehensä ovat käyneet töissä. Ihmettelevät kovasti, kun käyn kokopäivätöissä ja hoidan yh-äitinä lastani. Lasten harrastuksiin kuskaamista eivät ymmärrä ollenkaan. Sitäkään eivät varmaan ole edes hoksanneet, että maksan yksin myös tätä yli 200 tuhannen asuntolainaani.

Itse ihmettelen, että miten ovat aikansa saaneet kulumaan. Aika pienet on puuhat keskellä kaupunkia kerrostalossa, kun täällä on ollut aina myös pesutupa. Ruokaa toki piti tehdä ihan alusta asti itse, mutta ei se pottujen keittäminen ja lihakastikkeen teko nyt mahdottomia ole vienyt. Kauppakin ollut vieressä. Oma mummoni on elänyt tuolloin maaseudulla pientilallisena. Varmasti on puuhaa riittänyt. Mutta toisaalta sen 8 tunnin aikana, mitä me käydään töissä, on esim. talvella saanut jo maatilan työt varmaan hoidettua yhdessä papan kanssa.

Miehet tuppasi käymään kyllä maallakin töissä. Usein tukkijätkinä. Ne mammat hoiti ne tilan työt.

Juuri näin, pieni peltotilkku ei elättänyt, lapsia saattoi olla kymmenkunta, oli käytävä vieraalla töissä. Lapset joutuvat töihin heti kun kynnelle kykenivät. Koulumatkat ajettiin pyörällä säässä kuin säässä, matka oli 10-15 km. Koulupäivän jälkeen piti klo lähteä metsätöihin hevosella. Tytöt auttoivat äitiä kaikissa kotitöissä.

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla pystyi elämään yhden ihmisen palkalla. Vaikkei ollut kodinhoitoa helpottavia koneita niin niihin oli 8+ tuntia enemmän aikaa tehdä.

Itse elin alle kouluikäisenä perheessä, jossa vain isä oli töissä. Asuntona nelihenkisellä perheellä oli tuvan ja kamarin kokoinen asunto, olisiko jotain päälle 40 neliötä. Muita mukavuuksia ei ollut kuin sähkö. Lämmitys hoitui puu-uunilla ja tuvassa olevalla öljykaminalla. Isä pääsi helpommalla kuin äiti. Kotitöihin meni valtavasti aikaa ja varsinkin pyykinpesu käsin oli ihan tolkuttoman raskasta. Kun menin ekaluokalle, meni äitikin töihin tekemään kuuden tunnin työpäivää, kun rahasta oli pula. Äiti teki kotityöt työpäivän päälle yksin kuten ennenkin, me lapset autettiin vaikka melko pieniä oltiin. En usko hetkeäkään, että sinä kestäisit yhtä köyhänä ja huonoissa oloissa mitä me elettiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon näköjään taas oppositiossa. Peilaan käsitykseni isovanhempieni ja vanhempieni kokemuksiin, itse synnyin -62. Vaarini kotiutui sodasta upseerina ja sai heti arvostetun aseman poliisivoimissa. Toimi esim nimismiehenä ja rikosylikomissarina, eli valtion virkamies. Isoäiti oli koko ikänsä kotirouva. Vaarin palkalla elättivät myös 2 lasta ja heidän opiskelunsa. Tätini kouluttautui sairaanhoitajaksi ja isäni lennoston hävittäjäkouluttajaksi. Tänä päivänä mikään noista ei olisi mahdollista. Mielestäni elämä 50- luvulla oli auvoista ja helppoa, tähän päivään verrattuna. Rikollisuus oli nurkkakuntaista, huumeet lähes tuntematon käsite. Kotipolttoista ja salakuljettajia kytättiin, terrorismista ei kukaan ollut kuullutkaan.

"Huumeet lähes tuntematon käsite" no eivät olleet. Meinasi jopa YK-jäsenyys mennä sivu suun, kun maassa kulutettiin paljon aineita. Jopa lasten yskänlääke sisälsi heroiinia ja kaduilla pörräsi veteraaneja pilleripöhnässä. Lääkäreillä vielä sodan jäljiltä reilut varastot joista riitti jaettavaa 1960-luvullakin.

Vierailija kirjoitti:

Asun ison kaupungin 50-luvulla rakennetussa kerrostalossa. Tässä asuu monta alkuperäisasukasta, leskirouvia lähes kaikki. He ovat olleet koko ikänsä kotirouvina, miehensä ovat käyneet töissä. Ihmettelevät kovasti, kun käyn kokopäivätöissä ja hoidan yh-äitinä lastani. Lasten harrastuksiin kuskaamista eivät ymmärrä ollenkaan. Sitäkään eivät varmaan ole edes hoksanneet, että maksan yksin myös tätä yli 200 tuhannen asuntolainaani.

Itse ihmettelen, että miten ovat aikansa saaneet kulumaan. Aika pienet on puuhat keskellä kaupunkia kerrostalossa, kun täällä on ollut aina myös pesutupa. Ruokaa toki piti tehdä ihan alusta asti itse, mutta ei se pottujen keittäminen ja lihakastikkeen teko nyt mahdottomia ole vienyt. Kauppakin ollut vieressä. Oma mummoni on elänyt tuolloin maaseudulla pientilallisena. Varmasti on puuhaa riittänyt. Mutta toisaalta sen 8 tunnin aikana, mitä me käydään töissä, on esim. talvella saanut jo maatilan työt varmaan hoidettua yhdessä papan kanssa.

Se kerrostalo on sitten varmaan ollut varakkaampien ihmisten alueella. Sukulaiseni ovat asuneet kaupungissa kerrostalossa 50-luvulla, mutta ei heillä ollut varaa jäädä kotirouviksi.

Vierailija kirjoitti:

Voihan velliperseet, jotka kehtaavat ulista tämän päivän olevan rankempaa, kuin 50- luvun sodanjälkeiset jälleenrakennusvupdet.

Kehottaisin ottamaan asioista selvää jututtamalla jotain silloin elänyttä sukulaista.

Vai perustuuko nämä luulot joihinkin idyllisiin Suomifilmeihin?

Luultavasti taas joku vesipää tubettaja lässyttänyt jotain. Nämä nykyajan nappulat kun uskovat kaiken mitä ne möllöttäjät sanovat. Tieto nykypäivänä haetaan parikymppisiltä tubettajilta lol. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin nähdä kun ap pesee avannossa pyykkiä. Tai hakkaa halkoja.

Itse asiassa asun maalla ja pidän koti- ja pihatöistä. Raskainta on olla sosiaalinen ja yrittää pärjätä työelämässä.

Ap

Avatkaa nyt joku vähän, miten nykymaailma, sitten on niin kauhean raskasta?

Voisiko olla syy myös ihmisissä itsessään ja siinä että voi heittäytyä elämään toimeentulotuilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon näköjään taas oppositiossa. Peilaan käsitykseni isovanhempieni ja vanhempieni kokemuksiin, itse synnyin -62. Vaarini kotiutui sodasta upseerina ja sai heti arvostetun aseman poliisivoimissa. Toimi esim nimismiehenä ja rikosylikomissarina, eli valtion virkamies. Isoäiti oli koko ikänsä kotirouva. Vaarin palkalla elättivät myös 2 lasta ja heidän opiskelunsa. Tätini kouluttautui sairaanhoitajaksi ja isäni lennoston hävittäjäkouluttajaksi. Tänä päivänä mikään noista ei olisi mahdollista. Mielestäni elämä 50- luvulla oli auvoista ja helppoa, tähän päivään verrattuna. Rikollisuus oli nurkkakuntaista, huumeet lähes tuntematon käsite. Kotipolttoista ja salakuljettajia kytättiin, terrorismista ei kukaan ollut kuullutkaan.

"Huumeet lähes tuntematon käsite" no eivät olleet. Meinasi jopa YK-jäsenyys mennä sivu suun, kun maassa kulutettiin paljon aineita. Jopa lasten yskänlääke sisälsi heroiinia ja kaduilla pörräsi veteraaneja pilleripöhnässä. Lääkäreillä vielä sodan jäljiltä reilut varastot joista riitti jaettavaa 1960-luvullakin.

Pilleripöhnössä tai morfiinikoukussa olleista veteraaneista ei ollut harmia kenellekään. Aineet olivat halpaa kuin saippua niin ei ollut syytä tehdä tehdä rikoksia niitä saadakseen. rikoksVasta valtio teki heistä rikollisia. Amerikkalaiset tekivät teko pyhän puritaanisen perintönsä kautta huumeongelman.

Vierailija kirjoitti:

Avatkaa nyt joku vähän, miten nykymaailma, sitten on niin kauhean raskasta?

Voisiko olla syy myös ihmisissä itsessään ja siinä että voi heittäytyä elämään toimeentulotuilla?

Ennen olit riittävä kun sait ylläpidettyä katon pään päällä ja ruokaa pöydässä. Nyt olet luuseri, jos ei ole sitä ja tätä.