Lue keskustelun säännöt.
Sairastuin syöpään, tuli ero ja miehellä on jo uusi...
10.07.2021 |
Päädyttiin miehen kanssa lähtemään eri teille muutamia viikkoja sitten. Suhteessamme oli jo pidempään ollut haastetta eroavaisuuksistamme johtuen. Koin, että miehelle sopii joku muu, johon hän alusta lähtien olisi hullaantunut.
Sattumalta vilkaisin eilen miehen profiilia ja huomasin siellä uuden naisen. Klikkasin naisen profiiliin ja näin kaikki ne sydämet joita mies oli hänelle kuviin ja kommentteihin laittanut.
Olen tavallaan onnellinen, että mies on löytänyt uuden, josta näyttää jälleen pitävänsä paljon.
Mutta olen myös surullinen, koska mies ei koskaan halunnut somessa antaa minulle omasta tahdosta sydäntä. Hän raivostui minulle, kun asiasta suhteen alussa mainitsin ja huusi tapa itsesi. Näin jälkeenpäin mietittynä olin todella tyhmä jäädessäni suhteeseen. Niin pieni ja niin merkityksetön asia, mutta niin merkityksellinen.
Tuntuu ettei yhteiset vuodet merkinneet mitään. Minut unohdettiin heti eron tultua. Olen aina rakastanut niitä paria miestä, jonka kanssa olen ollut ja ero on tullut hyvässä hengessä ja olen auttanut siellä missä voin.
Tuntuu pahalta, että nyt minut heitettiin kuolemaan syöpään välinpitämättömästi. Viimeiseen asti mies kyllä räksytti kuinka viriili mies tarvitsee seksiä. Syöpäleikkauksesta oli kulunut pari päivää, niin hänelle tärkeintä oli hänen tyydytys. Useaan kertaan keväällä sanoin olevani kuoleman väsynyt ja hän silti jatkoi taukoamatta vainoamistani.
Kertaakaan hän ei kysynyt voiko olla avuksi, jertaakaan hän ei sanonut, että hän haluaa olla avuksi.
Miten pitää mieli positiivisena, vaikka elämä yrittää nyt kampittaa kaikin keinoin?
Sisimmässäni kytee ajatus etten selviä. Se on tullut sinne viime vuosien tapahtumien jälkeen, kun olen kokenut, että nyt ei voi enää pahemmaksi mennä ja tilanne on mennyt pahemmaksi.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alun huuma kyllä haihtuu mieheltä ja edessä on arki uuden naisen kanssa. Huomaa, ettei se niin kummoista olekaan, eikä enää tule sydämiä postauksia.
Hyvä vain, että sait energiasyöpön ulos elämästäsi! Paljon voimia sinulle, keskity nyt itseesi ja toipumiseen, niin edessäsi on uusi sinä ja uusi ihana elämä!
Ihminen voi myös muuttua kun rinnalla on se oikea ihminen.
Aika harvinaista. Yleensä se toinen ihminen ei mitään muuta. Sama näyttämö ja näyttelijä vain vaihtuu. Jos itseään ei halua muuttaa niin ei siihen muutokseen kukaan muukaan ihminen pysty. Tätä olen nähnyt eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että totta kai tärkeää kokea kipu ja surra suru, mikä tuosta tulee. Jotkut miehet vaan on ihan hirveitä.
Kumpi olikaan tyhmempi käyttäytyvä vai sen mahdollistava? Ei naiset mitään lapsen tasolle typistettyjä viattomia uhreja ole.
Miksi miehet mahdollistavat toisten miesten väkivallan heitä itseään kohtaan? Aikuiset miehet ovat aikuisia, joten yhdenkään aikuisen miehen ei pitäisi vahingoittua tai kuolla toisen miehen käden kautta.
O.o
Ja arvaan, että lainaamani ei mahdollista omaa ymmärtämistään...
Porvoon novellistin viikonlopputarina.
Ällöttävä mies, itsekäs pska.
Voimia sinulle kaikkeen ja toivon että löydät vielä iloa ja rakkautta elämääsi.
Hohh hohh hoijaa😷
Satutäti taas vauhdissa......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitä sitä uutta naista. Ilman sitä et olisi päässyt eroon siitä hirviö miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alun huuma kyllä haihtuu mieheltä ja edessä on arki uuden naisen kanssa. Huomaa, ettei se niin kummoista olekaan, eikä enää tule sydämiä postauksia.
Hyvä vain, että sait energiasyöpön ulos elämästäsi! Paljon voimia sinulle, keskity nyt itseesi ja toipumiseen, niin edessäsi on uusi sinä ja uusi ihana elämä!
Ihminen voi myös muuttua kun rinnalla on se oikea ihminen.
Aika harvinaista. Yleensä se toinen ihminen ei mitään muuta. Sama näyttämö ja näyttelijä vain vaihtuu. Jos itseään ei halua muuttaa niin ei siihen muutokseen kukaan muukaan ihminen pysty. Tätä olen nähnyt eniten.
Ei tuommoinen itsekäs mies mihinkään muutu. Viim. 6 kk päästä nykyinenkin huomaa että mikä se on miehiään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porvoon novellistin viikonlopputarina.
Olipa nerokkaasti sanottu. Olet varmaan ylpeä itsestäsi.
Se ei ole mitenkään harvinaista, että puoliso hylkää toisen vakavan sairauden takia. Tarkemmin kun alkaa suhdettaan ruotia, niin kyllä ne ikävät piirteet olivat olemassa jo suhteen alusta asti. Niihin ei vain tajunnut reagoida.
Ap, et todellakaan menettänyt mitään. Mies ei pystynyt tai halunnut tukea sinua sairastuttuasi, saati ymmärtänyt hoitojen vaikutusta sinuun. Toki se riipaisee, että noin vain lähdetään suhteesta ja hypätään uuteen. Tosiasia on kuitenkin se, että toivut paremmin ilman tuollaista miestä, jos hänen palvelemisensa ja tarpeittensa tyydyttäminen on ykkösasia hänelle. Tuollainen suhde olisi imenyt sinusta viimeisetkin voimat toipumisen kustannuksella.
Sinun kannattaa nyt etsiä vertaistukea ja keskusteluapua, ja sitä saat esim. syöpäyhdistyksen kautta. Toki tiedät itsekin nämä kuviot, mutta kuitenkin, jätä tyypin miettiminen ihan kokonaan ja keskity nyt itseesi. Olet ansainnut sen.
Vierailija kirjoitti:
Hohh hohh hoijaa😷
Satutäti taas vauhdissa......
Missä pumpulissa olet elänyt. Tämä ja monet muut karmeat asiat ovat monelle tosisinta totta! Se ettei joku ole elämässään kokenut mitään pahaa, ei oikeuta provotteluun...
Empatiakyky -/kyvyttömyys ja syvimmät arvot eivät muutu. Kaksinaamainen on kaksinaamainen aina, vaikka kuinka jonkin aikaa muuta jaksaisikin leikkiä.
Todellinen luonne tulee esiin jossain vaiheessa ja viimeistään elämän kriisitilanteissa.