Mikä Dannyssa ja Frederikissä kiihottaa?

Ei mua ainakaan mikään. Oon nelikymppinen nainen. Dannysta mulla on aika vähän mitään muistoja, mutta muistan kuinka teininä vihasin ylitse kaiken sitä "tahdon takoa sun markkinarakoa"-biisiä Frederikiltä ja kaveritkin nauroi kun esitin Frederikiä laulaessani sitä biisiä. Mulla taitaa olla joku kasettikin tallella siitä kuinka tein omaa parodiaani hänestä. Inhosin niin sydämeni kyllyydestä sitä ukkoa ja sitä biisiä erityisesti, mutta fanitin Kikkaa ihan henkeen ja vereen. Kuuluin oikein Kikka Fan clubiin. Enkä silti ole mikään lesbo, en edes bi. Tää oli mun teiniaikaa ja siitä onkin aikaa =)

Enkä ole enää nelikymppisenäkään yhtään sen enempää innostuneempi Frederikistä, toki en sentään enää ole jaksanut aikoihin tuntea mitään suoraa inhoa häntä kohtaan, lähinnä iän myötä suhtautumiseni häneen on muuttunut ymmärtävämmäksi. Ehkä jopa tunnen vähän sympatiaakin häntä kohtaa nykyään, en enää näe häntä yhtään ällöttävänä vaan oikeastaan (valitettavasti?) hyvin tyypillisenä miehenä. Siihen aikaan miehet vaan saivat olla enemmän...no sellaisia kuin oikeasti ovat.

No mikään ei kiihota kummassakaan. Frederikin olen kohdannut muutamaan otteeseen elävässä elämässa. Dannyä en ole tavannut enkä haluakaan.

Aikansa eläneitä molemmat, mutta varmasti löytyy papparaisten hyväksikäyttäjiä niin kauan kuin heillä rahat riittää. Sitten kun ovat maksaneet naisille silarit, mesolangat, huulitäytteet sun muut nykyajan sotavarustukset niin ne täydelliseksi seksiobjektiksi tuunatut naiset etsivät nuoremman ja rikkaamman miehen jonka kanssa vakiintuvat. On se kyllä käsittämätöntä kuinka miehet suostuu tähän uudestaan ja uudestaan, mutta kai ne sitten kaikki saa siitä jotain hyvää irti. Ja hyväähän pitääkin jakaa.