Harmi, että lääkärin toive ei toteutunut.
Synnyin alle 2 kilon painoisena heikkokuntoisena ja sairaalloisena keskosena. Ollessani muutaman päivän ikäinen lääkäri sanoi vanhemmilleni, että "Ei tästä teidän vauvastanne kunnon eläjäksi ole. Parempi, että kuolisi raukka mahdollisinman pian". Olen samaa mieltä läälärin kanssa. Minun olisi pitänyt kuolla jo vauvana. Isä ei todennäköisesti olisi surrut kuolemaani lainkaan ja äidinkin suru olisi loppunut jo ajat sitten. Hautani olisi ollut täysin hoitamattomana jo aikakin 35 vuoden ajan hautausmaalla ilman että siellä olisi kukaan käynyt ja sisarukseni olisivat jo ajat sitten unohtaneet, että heillä oli vuonna 1981 syntynyt celi. Vuonna 1980 syntynyt veljeni ei olisi todennäköisesti edes kuullut minusta koskaan vaan luulisi olevana vanhempieni kuopus.
Kommentit (2)
Välillä itsekin mietin että kunpa en olisi syntynytkään, mutta mitä järkeä jossitella jotain menneisyyden asioita kuitenkaan. Energian tuhlausta. Jos elämä on muutenkin jo veemäistä vääntämistä, niin typeräähän se on vähiä voimiaan haaskata johonkin kosmisen mittakaavan jossitteluun. Kannattaa käyttää ne voimavaransa johonkin rakentavampaan. Ja muutenkin; mikä on mennyt ja tapahtunut, niin se on eikä se muuksi muutu. Keskity tähän päivään äläkä tahallaan heitä kapuloita omiin rattaisiisi.
Ei se ole helppoa meillä muillakaan, mutta sellaista se elo on ja minkäs teet. Täällä sitä nyt kuitenkin ollaan.
*olankohautus*
mä synnyin 2300 grammasena.siinä se hyvä puoli et pysyn laihana vaikka syön mitä.