Sinä joka haluat harvoin seksiä miehesi kanssa tai jopa et lainkaan enää, miten perustelet itsellesi että hän ei saa käydä vieraissa?...

Jos en halua seksiä, ei mieskään saa haluta. Se on feminismiä. Ja sitä kannatan.  Jos hän pyytää toisen kerran, se on kuukausi lisää taukoa. Oppii palvomaan naista.

Vierailija kirjoitti:

Sopii minulle, jos saan itsekin hakea seksiä muilta, kun oma ukko ei enää sytytä siinä mielessä.

Et tietenkään saa, jos ukko ei sytytä, niin vaihtoon. Tässä oli kyse aivan muusta, mutta ymmärsit sen tietenkin aivan väärin, johtunee älystä

Itse olen sanonut miehelle, että siinä vaiheessa kun minä (nainen) en halua enää seksiä on kyseessä vakava ongelma. Tällöin olen joko sairastunut, masentunut tai jonkun kriisin kourissa ja tarvin mieheni tukea, että ymmärrän jonkun olevan vialla ja aloittaa toipumisprosessi.

Olen siis todella seksuaalinen luonnostaan ja pidempi aikainen selibaatti ja eritoten niin, että itse olen menettänyt libidoni on todellinen hälytystila.

Pystyn mukautumaan vähempään seksiin (mies ei yllä halujeni tasoille), mutta silloin masturboin hyvillä mielin halut kuriin.

Pahin skenaario seksittömyydelle on kiinnostukseni ja arvostuksen lopahtaminen miestäni kohtaan, tämä myös merkitsee rakkauden loppumista.

Joku mainitsi ylempänä vonkauksen pilanneen liiton. Voin uskoa tämän, koska mikään ei ole epäseksikkäämpää kuin vonkaus. Vertauskuvana nalkuttaminen on yhtä tuhoavaa naisen osalta suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä saa käydä vieraissa , mutta ei käy. Minä en halua seksiä ja olen monesti sanonut ,että voi käydä vieraissa. Ei suostu, eikä tajua, että minä en kävisi vieraissa. Hän vaan inttää että sitten minäkin hakisin seksiä muualta. Ärsyttää, kun nimenomaan en halua seksiä ja hän haluaa. Olisi helpotus minulle ja hänelle kun ymmärtäisi.

No se ei usko, että oikeasti on lupa ja siksi sinunkin pitäisi käydä.

Pitää vaan vääntää että on ite aseksuaali mutta annat hänen harrastaa..  

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sanonut miehelle, että siinä vaiheessa kun minä (nainen) en halua enää seksiä on kyseessä vakava ongelma. Tällöin olen joko sairastunut, masentunut tai jonkun kriisin kourissa ja tarvin mieheni tukea, että ymmärrän jonkun olevan vialla ja aloittaa toipumisprosessi.

Olen siis todella seksuaalinen luonnostaan ja pidempi aikainen selibaatti ja eritoten niin, että itse olen menettänyt libidoni on todellinen hälytystila.

Pystyn mukautumaan vähempään seksiin (mies ei yllä halujeni tasoille), mutta silloin masturboin hyvillä mielin halut kuriin.

Pahin skenaario seksittömyydelle on kiinnostukseni ja arvostuksen lopahtaminen miestäni kohtaan, tämä myös merkitsee rakkauden loppumista.

Joku mainitsi ylempänä vonkauksen pilanneen liiton. Voin uskoa tämän, koska mikään ei ole epäseksikkäämpää kuin vonkaus. Vertauskuvana nalkuttaminen on yhtä tuhoavaa naisen osalta suhteeseen.

Muuten samaa mieltä, mutta vikaan kappaleeseen pitää kommentoida, että minusta suhteessa on jotain pielessä jo siinä vaiheessa kun toinen kokee ylipäänsä tarvetta vongata jatkuvasti. Sehän on merkki siitä ettei tarpeet täyty. Olen enemmän haluavana joskus ajautunut tuohon kierteeseen ja ymmärsin kyllä ettei se vonkaus ja syyllistäminen tuo haluja takaisin, päinvastoin, mutta minusta olisi ollut myös kohtuutonta vaatia minua olemaan tyytyväisenä hiljaa silloin kun koen ettei suhde vastaa tarpeisiini. Ja meillä oli kyllä se hiljaisuus ja odottaminenkin kokeiltu ilman mitään (ainakaan positiivista) vaikutusta. Vaihtoehdot oli elää puutteessa ja esittää tyytyväistä, elää puutteessa ja ilmaista että haluaa siihen muutosta tai vaihtaa kumppania. Jälkikäteen olen oikein tyytyväinen omaan valintaani. Kyllä ne halut sieltä lopulta heräsi - vonkaamisesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Jos en halua seksiä, ei mieskään saa haluta. Se on feminismiä. Ja sitä kannatan.  Jos hän pyytää toisen kerran, se on kuukausi lisää taukoa. Oppii palvomaan naista.

 Taas hauska provo.

Lähtökohta on, ettei toista voi omistaa eikä myös määrätä mitä toinen saa tehdä ja mitä ei.  Oli sittena aviossa tai avoliitossa tai missä liitossa tahansa. Jos toinen yksipuolisesti lopettaa haluamasta kumppani voi käydä vieraissa seksiä hakemassa jos siltä tuntuu ja itse haluaa.  Ei haluttomalla ole siihen nokan kopauttamista, eikä valtaa.  Haluton sen riskin ottaa ja kantaa siitä vastuun.  Kannattaisi suhtautua kumppaniin niin, että haluaa tämän olevan vapaaehtoisesti parisuhteessa ja panostaa itse siihen, että toinenkin haluaa olla suhteessa. Pakolla ei mikään parisuhde toimi.  Seksi vallankäyttönä on tyhmintä mitä parisuhteessa voi tehdä. 

Jossain vanhemmassa suhteessa voi toimiakin, ettei toinen enää jaksa ja toinen voi käydä muualla hoitamassa seksuaalista tarvettaan. Mutta nuorempana hakee mielummin sellaisen kumppanin, jolta saa arvostusta ja seksuaalista vastakaikua.  Toisesta pitää välittää. 

Äärimmäisellä itsekkyydellä, ja välinpitämättömyydellä.