Rasittaa olla suvun organisaattori!

Ketään ei kiinnosta kukaan, ei järjestää mitään tapaamisia, joudun pyytämään ja itse kutsumaan lapset isovanhemmilleen kylään. Järkkään joka joulu joulupäivälliset omalla vaivalla ja rahalla yli kahdellekymmenelle, sekä rapujuhlat. Joulupäivälliset (tai no Tapanina me ne syömme, joulut omien perheiden kesken) alkavat aina siskoni ja veljeni sekä heidän siippojensa iloisella tervehdyksellä "Ollaan sitten TÄLLÄ KERTAA vain pikaisesti käymässä", sitten krapulaisen oloisina syödään vaivalla laitettuja ruokia hiljaa, kiitetään ja häivytään. Rapujuhlissa ilmainen viina maistuu ja on ollut mukavaakin kyllä.

V*tuttaa ihmisten itsekeskeisyys omia sukulaisiaan kohtaan! Emme näkisi KOSKAAN jos en säännöllisesti järjestäisi edes näitä paria tapaamista vuodessa. Siskolle ja veljelle koitan soittaa, mutta he elävät omissa uusioperhekuplissaan, pettävät ja jättävät ja serkukset eivät tapaa myöskään juurikaan toisiaan. Isovanhempiaankaan ei heidän elämä kiinnosta ja paikkaavat aukkoa sosiaalisessa osaamattomuudessaan antamalla läppäreitä ja padeja ja ties mitä elektroniikkaa. Ei se korvaa suvun puutetta!

Kai se on vaan hyväksyttävä, että en voi tilannetta muuttaa. :(