Kiva. Näin vanhan luokkakaverini keskustassa täysin räjähtäneenä.
Minä siis räjähtäneenä. Painan yli 100 kiloa, hiukset olivat rasvaiset ja naama meikitön. Jalassa Crocsit ja verkkarit, joku miehen tuulitakki päällä.
Tänään oli lapsen luokan retkipäivä. Nukuttiin pommiin ja lähdin autolla viemään lasta porukan perään keskustaan. Sain auton parkkiin kadulle ja nousin sen verran autosta, että näytin, minne pitää kävellä. On siis yläasteella, en jättänyt pientä koululaista yksinään mihinkään. No eikös juuri silloin ohi mene entinen luokkakaveri, jolla oli huoliteltu, tyylikäs kampaus, upea arkimeikki, kauniit vaatteet ja oli urheilullisen ja hoikan näköinen. Eipä jääty juttelemaan, moikattiin vain.
Loistavaa. Näinhän näiden tapaamisten pitääkin aina mennä, kliseisin mahdollinen tapa!
Kommentit (10)
Jos painat yli 100 kiloa, niin on aivan samantekevää oletko/olitko meikissä ja tukka laitettuna vaiko ilman. Sairaalloinen ylipaino on kuitenkin niin vastenmielinen ominaisuus, että noilla muilla jutuilla ei ole siinä sivussa mitään merkitystä.
Luin otsikon ja ajattelin, että jonkun kaupungin keskustassa on tehty itsemurhaisku. Onneksi ei sentään näin vakavasta tapauksesta ole kyse.
Haluan aina näyttää itseltäni, eli siistiltä ja kohtuullisen nätiltä ja kokea oloni suhteellisen itsevarmaksi ja sellaiseksi, että voin tavata kenet vaan ja kokea oloni luontevaksi. Tämän vuoksi käyn joka aamu suihkussa, föönaan tukan, meikkaan vähän (meikkivoide, ripsari, huulipuna) ja laitan mielestäni nätit ja kivat vaatteet päälle ja pesen hampaat. Aikaa menee yhteensä 35 min, josta tukan kuivaamiseen 10min. Ymmärrän fiiliksesi, olisi todella ahdistavaa lähteä ihmistenilmoille suoraan sängystä!
[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 14:22"]
Luin otsikon ja ajattelin, että jonkun kaupungin keskustassa on tehty itsemurhaisku. Onneksi ei sentään näin vakavasta tapauksesta ole kyse.
[/quote]
Joo, tää luokkakaveri oli täysin räjähtänyt :D
Jos olet noin monta vuotta (= lapsi jo yläasteella) onnistunut elämään niin, ettet koskaan ole liikkunut rähjäisenä ihmisten ilmoilla, niin jo oli aikakin!
Mun mittapuuna on ex-anoppi. Kysyn itseltäni ennen lähtöä, näytänkö nyt sellaiselta, että ei harmita, jos ex-anoppi sattuu kävelemään vastaan.
no tuollainenhan sinä olet, mitä sitä peittelemään
Ymmärrän tuskaasi! Tuo on yksi syy, miksi en mene ikinä mihinkään räjähtäneen näköisenä. Yhden ainoan kerran tein sen virheen ja tottakai tapasin kaverin, jonka kanssa on nähty viimeksi 10 vuotta sitten. Se katsoi mua päästä varpaisiin ja sanoi tooosii hiitaaasti "Susta... on tullut tollanen.... mamma."