Pattitilanne elämässä
Olen opiskelija ja todellisessa ahdingossa taloudellisesti. Minulla jää vuokran ja laskujen jälkeen noin 5 euroa kuussa käteen, joskus ei edes sitä, kaikki raha menee siis peruselämiseen. Töitä on hankala saada ja olen aiemmin ollut sairaslomalla burnoutin takia, joten töiden ottaminen opintojen oheen mietityttää.
Säästöjä minulla ei ole ollenkaan enää, kaikki on mennyt ihan tavalliseen elämiseen.
Toimeentulotukeakaan en saa.
Rahatilanteen lisäksi minua ahdistaa tulevaisuuteni ylipäätänsä. Olen 19-vuotias, mutta työkokemusta on vain parista kesätyöpaikasta ja muutamasta projektiluontoisesta keikasta ja luottamustehtävistä, mitään "oikeita töitä" en ole ikinä tehnyt ja se ahdistaa minua suuresti.
Pelkään, etten tule edes koskaan työllistämään koska valmistun ensimmäiseem ammattiini melko vanhanana ja opintojakin pitäisi vielä jatkaa ammattikoulun jälkeen.
Tunnen oloni niin elämässä epäonnistuneeksi ja epätoivoiseksi, että välillä mietin, mitä järkeä tässä kaikessa on.
Olenko tuomittu elämään aina köyhänä, työttömänä ja toivottamana?
Tunnen olevani täysin menetetty tapaus.
Kommentit (31)
Jos olet nainen, sinulla on aina se yksi mahdolisuus tehdä nopeasti paljon rahaa.
Entä jos löytäisit jostain esimerkiksi viikonlopputöitä tai sijaisuuksia? Ei olisi ihan niin sitovaa ja saisit kuitenkin rahaa jonkin verran
Nostatko opintolainaa?
Ota vain sen verran töitä, että tuet eivät pienene. Helteillä kannattaa alkaa harrastaa panttipullojen keruuta puistoista yms paikoista. Sinulla jää 5 €/kk, mutta jo keräämällä pulloja voit moninkertaistaa tämän määrän!
Vakaumukseni kieltää ryhtymästä harjoittamaan tuota maailman vanhinta ammattia, vaikka pahimpina hetkinä on sekin mielessä käynyt.
Teen kovasti vapaaehtoistyötä ja sijaisuuksia olenkin tehnyt ihan hyvin eri päiväkodeissa, mutta kesällä ei ole oikein tarvetta sijaisille ainakaan niissä päiväkodeissa, joissa itse olen työskennellyt.
Työharjoitteluista toki saa myös kokemusta, mutta jotain oikeitakin töitä pitäisi tehdä, pelkään vain etteivät voimavarani riitä sellaiseen ja tuhoan tulevaisuuteni tällä tilapäisellä laiskuudella. Tai jos burnoutia ja siitä toipumista nyt voi laiskuudeksi kutsua...
Ap
Olet järkevän oloinen nuori, työllistymistä ei kannata liikaa murehtia. Luottamustehtävät nuorena kertovat myös hyvin paljon aktiivisuudesta ja siitä, ettei ole mikään onneton tapaus todellakaan. Aiemmin ehdotetut sijaisuudet olisi hyvä tapa ansaita rahaa. Monella hoitokodilla ja päiväkodilla on sijaisryhmiä ja omat rekisterit joihin voi antaa omat yhteystietonsa kuten varmaan olet jo tehnyt viestin perusteella.
Jos tilanne oikeasti on noin paha kannattaa myös kääntyä diakonin tai etsivän nuorisotyön pariin, he voivat auttaa esim. tekemään toimeentulotukihakemuksen
En nosta opintolainaa, yritän säästää sitä myöhempiä opintoja varten.
Ap
Sain sossusta opiskelijana, en rahaa, vaan vinkin kesätyöpaikkaan. Kävin minulle osoitetussa haastattelussa ja aloitin työt heti seuraavalla viikolla. (2 viikkoa töitä taloudellisen tilanteeni parantamiseksi, yrittäjälle annettiin rahallista tukea palkkaamiseeni, helpotus hänelle ja minulle, minä pidin paikan pystyssä ja hän ainakin puoliksi lomaili).
Et vaikuta ollenkaan toivottomalta tapaukselta.
Harva edes miettii tuossa iässä omaa työllistymistä kovin vakavasti, osoittaa fiksuutta miettiä asioita myös työllistymisen näkökulmasta.
Varmasti tilanteesi paranee vielä.
Kenelläkään ei ole 19-vuotiaana tuon enempää työkokemusta. Sulla on siis pullat ihan hyvin uunissa. Jopa niin hyvin, että sun ehkä kannattaisi ottaa opintolaina, ja vapauttaa sillä itsesi opiskelemaan rauhassa.
Kannattaa antaa aikaa nyt omalle mielenterveydelle ja keskittyä opintoihin, sijaisuuksia ja keikkatöitä voi toki omien voimien mukaan tehdä.
Voisitko kysyä esimerkiksi seurakunnalta tai sukulaisilta apua rahatilanteeseen?
Hyvä tilanne sinulla on, ei tuon kummempaa työkokemusta tosiaan ole monellakaan sinun ikäisellä vielä. Turhaan murehdit.
Käsityksesi peruselämästä on väärä, ei siihen kuulu shoppailut, kahvilaespressot, leffat ja muu p@ska jonne rahasi kuitenkin uppoavat.
Tee niin kuin moni muukin nainen, eli etsi sopiva lompakko. Mielellään sellainen, jonka mies täyttää kerran kuukaudessa.
Miksi et saa toimeentulotukea jos tilanne todella on se että vuokran ja laskujen jälkeen jää 5 €? Jos siksi, että opintolaina lasketaan tuloksi nostamattomanakin niin sitten vaan nostamaan sitä.
Kannattanee tarkistella niitä laskuja, onko kaikki välttämättömiä? Voisko jotain lopettaa tai pienentää tai kilpailuttaa?
Entä onko mahdollisuutta muuttaa halvempaan asuntoon? Tai ottaa alivuokralainen, jos asunnossasi on useita huoneita?
Uusia vaatteita olen ostanut viimeksi vuosikausia sitten, hyvin harvoin käyn ulkona eikä minulla todellakaan ole varaa käydä kampaajalla tai muissa kauneushoidoissa.
En myöskään meikkaa tai värjää hiuksiani enkä käytä suoratoistopalveluita tai muita nuorille tyypillisiä rahareikiä, vakaumukseni kieltävät nämä kaikki. Elokuvissakaan en käy enkä missään kulttuuritapahtumissa.
Vuokrani on 490e/kk, asumistukea saan 150e, päälle opintotuki 250e, loput maksoin säästöistä kun niitä vielä oli ja nykyään vanhemmat maksavat vuokrastani pienen osan, jotta minulla jäisi rahaa laskujen maksamiseen. Muuta taloudellista apua vanhempanikaan eivät pysty antamaan.
Ap
Kannattaa ottaa opintolainaa. Käyt sitten vaikka pari vuotta töissä välissä ja jatkat opintoja sitten kun rahaa sellaiseen taas on.
Et ole menetetty, päinvastoin kuulostat järkevältä kun ajattelet työntekoa. On paljon nuoria joita ei huoleta yhtään.
Joskus ev.lut seurakunnissa on ollut mahdollista saada diakonilta apua.