Uusperheen lapset

Omaa lasta kohtaan on lämpimiä tunteita, puolison lasta kohtaan neutraalit tunteet. Oman lapsen kaverit on minulle jostain syystä paljon läheisempiä.

Omia lapsia ajattelee enemmän. Ja heidän toiveitaan täyttää herkemmin. Tosin, miehen lapset ovat meillä vain 2-4 yötä kuussa, joten eihän heistä paljoa edes tiedä.

Oma lapsi on oma lapsi. Puolison lapsi on vähän kuin etäisemmän sukulaisen tai hyvän ystävän lapsi. Hänen suhtautuu hyväntahtoisesti ja velvollisuudentuntoisesti, mutta ei rakasta sillä lailla kuin omaa lasta. Kuinka voisi? En ole ketään koskaan rakastanut niin ehdoitta ja syvästi kuin omaa lasta, en edes puolisoa.

Tää jaksaa mua ihmetyttää. Että rakastaa omaa lastaan syvästi, mutta silti laittaa hänet asumaan uusperheeseen.

Itsellä ei siis kokemusta uusperheestä, mutta miehen lapsista muuten pitkäaikaisen seurustelun kautta ja olen huomannut sen, että pidän omien lasteni kaikkia juttuja kiinnostavina, miehen lasten jutuista kiinnostaa osa, mutta ei niin kokonaisvaltaisesti. Samoin huonoon käytökseen ja kiukutteluun suhtaudun omien lasten kohdalla ymmärtäväisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Tää jaksaa mua ihmetyttää. Että rakastaa omaa lastaan syvästi, mutta silti laittaa hänet asumaan uusperheeseen.

Itsellä ei siis kokemusta uusperheestä, mutta miehen lapsista muuten pitkäaikaisen seurustelun kautta ja olen huomannut sen, että pidän omien lasteni kaikkia juttuja kiinnostavina, miehen lasten jutuista kiinnostaa osa, mutta ei niin kokonaisvaltaisesti. Samoin huonoon käytökseen ja kiukutteluun suhtaudun omien lasten kohdalla ymmärtäväisemmin.

En minä lastani ole pakottanut uusperheeseen. Toki aikuisena tein sen lopullisen päätöksen, mutta lasta kuunnellen. Keskustelin myös lapsen isän kanssa hyvissä ajoin, jotta sain tietää, kuinka hän suhtautuisi asiaan. Jos siitä olisi koitunut kiusantekoa tai muita kädenvääntöjä, olisin miettinyt toisen kerran. Uusperhe on hankala kuvio jo ilman että muut sitä hankaloittaa.

Lapsi on sopeutunut hyvin. Puolisoni lapsi sen sijaan ei. Perhe-elämä meillä jatkuu siitä huolimatta. Jos minun lapseni ei tuntisi oloaan hyväksi, eroaisin. Hän on kuitenkin aina se ykkönen.

Vierailija kirjoitti:

Tää jaksaa mua ihmetyttää. Että rakastaa omaa lastaan syvästi, mutta silti laittaa hänet asumaan uusperheeseen.

Itsellä ei siis kokemusta uusperheestä, mutta miehen lapsista muuten pitkäaikaisen seurustelun kautta ja olen huomannut sen, että pidän omien lasteni kaikkia juttuja kiinnostavina, miehen lasten jutuista kiinnostaa osa, mutta ei niin kokonaisvaltaisesti. Samoin huonoon käytökseen ja kiukutteluun suhtaudun omien lasten kohdalla ymmärtäväisemmin.

Minä lähdin uusperheeseen, kun lapset olivat isoja. Kun heillä oli jo omat menot. Ja olin tosi iloinen, kun mies yrittäjänä teki pitkää päivää. Eli minä söin päivällisen lasten kanssa, eikä mies ollut ”häiritsemässä”. Kun hän tuli kotiin, niin lapset oli vain iloissaan, kun saivat pelata. Ja kun miehen omat lapset tulevat meille viikonloppuisin, niin minä tein omiani omien isompien lasten kanssa.

Uusperhe voi olla kinkkinen, mutta me olemme päässeet helpolla.

Eli puolison lapsella ei ole väliä, jos hän tuntee olonsa hankalaksi eikä sopeudu?

No, toki ymmärrän, että lapsia on erilaisia. Minä ja lapseni olemme sellaisia introvertteja, että olisi ihan kauhea asua vieraiden kanssa. Oma koti on aina oma koti. Tosin en sitä ensimmäistäkäön miestä kodissani kestänyt...

Vierailija kirjoitti:

Eli puolison lapsella ei ole väliä, jos hän tuntee olonsa hankalaksi eikä sopeudu?

No, toki ymmärrän, että lapsia on erilaisia. Minä ja lapseni olemme sellaisia introvertteja, että olisi ihan kauhea asua vieraiden kanssa. Oma koti on aina oma koti. Tosin en sitä ensimmäistäkäön miestä kodissani kestänyt...

Rehellisesti sanottuna: ei ole väliä. On isän tehtävä viihdyttää lapsiansa. Uusperhe monesti hajoaa siihen, ettei mies hoida tätä omaa viihdytys-, kasvatus- ja hoitovastuutaan, vaan sysää ne äitipuolen harteille. Toinen eron syy liittyy hankalaan eksään, jonka pomputtelu häiritsee elämää.

Vierailija kirjoitti:

Eli puolison lapsella ei ole väliä, jos hän tuntee olonsa hankalaksi eikä sopeudu?

No, toki ymmärrän, että lapsia on erilaisia. Minä ja lapseni olemme sellaisia introvertteja, että olisi ihan kauhea asua vieraiden kanssa. Oma koti on aina oma koti. Tosin en sitä ensimmäistäkäön miestä kodissani kestänyt...

Viittaat ilmeisesti minun viestiin (kommentti 5)? Sen verran sillä puolison lapsella on väliä, että kysyin mieheltä, että mitä tässä pitäisi tehdä. Mies oli sitä mieltä, että ei tässä mikään hätä ole, kyllä se siitä. Outoa minusta. Mutta eihän se minun lapsi ole.

Mulla menee hermo siihen, että miesystäväni ei osaa laittaa mitään rajoja lapsilleen, lapset pompottaa häntä 100-0. Tästä syystä en voisi muuttaa uusperheeseen, muuten ehkä voisin harkita.

Mies on muuten fiksu ja filmaattinen, mutta kaksi tytärtänsä ovat sellainen sokea piste. Tavallaan suloistakin, mutta joka päivä en jaksaisi ja siksi hyvä näin kaksi erillistä perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli puolison lapsella ei ole väliä, jos hän tuntee olonsa hankalaksi eikä sopeudu?

No, toki ymmärrän, että lapsia on erilaisia. Minä ja lapseni olemme sellaisia introvertteja, että olisi ihan kauhea asua vieraiden kanssa. Oma koti on aina oma koti. Tosin en sitä ensimmäistäkäön miestä kodissani kestänyt...

Viittaat ilmeisesti minun viestiin (kommentti 5)? Sen verran sillä puolison lapsella on väliä, että kysyin mieheltä, että mitä tässä pitäisi tehdä. Mies oli sitä mieltä, että ei tässä mikään hätä ole, kyllä se siitä. Outoa minusta. Mutta eihän se minun lapsi ole.

Älä vaan lisäänny noin välinpitämättömän miehen kanssa.

On jotenkin todella surullista lukea ja kuulla näistä uusioperhekuvioista. Lapsi ei ole valinnut uutta kumppania tai uutta perhettä, lapsi ei ole valinnut rakastua uuteen vaan kaiken on tehnyt tämä oma aikuinen. Sitten sen "seurauksena" muutetaan outojen ihmisten keskelle ja eletään näennäistä perhe-elämää, jossa tämä vanhemman uusi puoliso ei tunne tätä lasta kohtaan mitään. Jälleen se on se lapsi joka joutuu sopeutumaan vanhemman päätöksen vuoksi. Ymmärrän tietysti että aikuinen ei voi tunteilleen mitään jos sopiva kumppani löytyy, mutta onko yhteenmuutto aina se "pakko", pitääkö se lapsen koti muuttaa vain kun kaksi aikuista haluaa näin tehdä..

Olen itse yh, lapseni isä esittelee lapselle uuden puolison ja tämän lapset perheenä ja eron jälkeen minä selvitän asioita lapselleni kun isä ei kykene. Suhteen aikana lapsi kertoo vaikka mitä juttuja tästä äitipuolesta, kuinka oudosti hän katsoo häntä ja on etäinen ja inhottava. Isänsä mesoaa minulle kun puutun. Eron jälkeen myönsi että näin oli.

Mietin vain että kannattiko tuokaan suhde, yhteenmuuttoa se ei ainakaan kestänyt.

Rakastan uutta miestäni oikeasti, en ole koskaan ennen rakastanut ketään näin. Johtuukohan siitä, että näen hänen lapsissaankin näitä hänen piirteitään ja kiintymys on kasvanut sen myötä. He ovat minulle tosi tärkeitä ja minulla on lämpimiä tunteita heitä kaikkia kohtaan. 3 ihanaa bonuslasta sain. Oma lapseni on jo muuttamassa pois, mutta hänellä on ihan hyvät välit isäpuolensa kanssa. Ovat touhuilleet poikien juttuja keskenään autotallissa, pelailleet ym. Exä ei pompottele, vaan asiat hoidetaan asiallisesti. Hänelläkin on jo uusi mies, ehkä siksi ei tarvitse riidellä mistään. Taidetaan olla poikkeusuusperhe. Onnellinen sellainen.

Kauheita kommentteja. En tunnista omaa uusperhettä noista lainkaan. Rakkaita on niin omat kuin puolisonkin lapset.

Vierailija kirjoitti:

On jotenkin todella surullista lukea ja kuulla näistä uusioperhekuvioista. Lapsi ei ole valinnut uutta kumppania tai uutta perhettä, lapsi ei ole valinnut rakastua uuteen vaan kaiken on tehnyt tämä oma aikuinen. Sitten sen "seurauksena" muutetaan outojen ihmisten keskelle ja eletään näennäistä perhe-elämää, jossa tämä vanhemman uusi puoliso ei tunne tätä lasta kohtaan mitään. Jälleen se on se lapsi joka joutuu sopeutumaan vanhemman päätöksen vuoksi. Ymmärrän tietysti että aikuinen ei voi tunteilleen mitään jos sopiva kumppani löytyy, mutta onko yhteenmuutto aina se "pakko", pitääkö se lapsen koti muuttaa vain kun kaksi aikuista haluaa näin tehdä..

Olen itse yh, lapseni isä esittelee lapselle uuden puolison ja tämän lapset perheenä ja eron jälkeen minä selvitän asioita lapselleni kun isä ei kykene. Suhteen aikana lapsi kertoo vaikka mitä juttuja tästä äitipuolesta, kuinka oudosti hän katsoo häntä ja on etäinen ja inhottava. Isänsä mesoaa minulle kun puutun. Eron jälkeen myönsi että näin oli.

Mietin vain että kannattiko tuokaan suhde, yhteenmuuttoa se ei ainakaan kestänyt.

Niin, sinä kerrot asioista, mitä ei pidä uusperhettä perustettaessa tehdä: uusperhettä ei pidä alkaa änkemään ydinperheen muottiin, ellei lapset ole aivan pieniä. Pitää ymmärtää, että tutkimusten mukaan uusperheen muotoutuminen kestää 4-7 vuotta.

Minun eksäni teki tämän virheen ja uusperheen kaikki lapset haluavat muuttaa heiltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Kauheita kommentteja. En tunnista omaa uusperhettä noista lainkaan. Rakkaita on niin omat kuin puolisonkin lapset.

Samoin täällä. Olen ollut miehen lasten elämässä niin pitkään, että ovat minulle kuin omia. Kylmää aina nämä uusperheäitien kommentit, joissa "mies hoitaa omat lapsensa, minä en puutu". Minusta tuo on lapselle suora viesti, että äitipuoli ei halua häntä kotiinsa. Jos siis lapsi asuu edes ajoittain samassa kodissa äitipuolen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheita kommentteja. En tunnista omaa uusperhettä noista lainkaan. Rakkaita on niin omat kuin puolisonkin lapset.

Samoin täällä. Olen ollut miehen lasten elämässä niin pitkään, että ovat minulle kuin omia. Kylmää aina nämä uusperheäitien kommentit, joissa "mies hoitaa omat lapsensa, minä en puutu". Minusta tuo on lapselle suora viesti, että äitipuoli ei halua häntä kotiinsa. Jos siis lapsi asuu edes ajoittain samassa kodissa äitipuolen kanssa. 

Viittaat varmaan minuun. Meillä miehen lapset ovat 2-4 yötä kuussa. Eisitä voi sanoa asumiseksi. Lapset itsekin sanovat tulevansa vain yökylään. Eikä he tule minua katsomaan, vaan isäänsä. Olisi törkeää minulta änkeä lasten ja isän väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli puolison lapsella ei ole väliä, jos hän tuntee olonsa hankalaksi eikä sopeudu?

No, toki ymmärrän, että lapsia on erilaisia. Minä ja lapseni olemme sellaisia introvertteja, että olisi ihan kauhea asua vieraiden kanssa. Oma koti on aina oma koti. Tosin en sitä ensimmäistäkäön miestä kodissani kestänyt...

Viittaat ilmeisesti minun viestiin (kommentti 5)? Sen verran sillä puolison lapsella on väliä, että kysyin mieheltä, että mitä tässä pitäisi tehdä. Mies oli sitä mieltä, että ei tässä mikään hätä ole, kyllä se siitä. Outoa minusta. Mutta eihän se minun lapsi ole.

Älä vaan lisäänny noin välinpitämättömän miehen kanssa.

Olen 43v. eli lapsia ei tähän suhteeseen tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheita kommentteja. En tunnista omaa uusperhettä noista lainkaan. Rakkaita on niin omat kuin puolisonkin lapset.

Samoin täällä. Olen ollut miehen lasten elämässä niin pitkään, että ovat minulle kuin omia. Kylmää aina nämä uusperheäitien kommentit, joissa "mies hoitaa omat lapsensa, minä en puutu". Minusta tuo on lapselle suora viesti, että äitipuoli ei halua häntä kotiinsa. Jos siis lapsi asuu edes ajoittain samassa kodissa äitipuolen kanssa. 

Viittaat varmaan minuun. Meillä miehen lapset ovat 2-4 yötä kuussa. Eisitä voi sanoa asumiseksi. Lapset itsekin sanovat tulevansa vain yökylään. Eikä he tule minua katsomaan, vaan isäänsä. Olisi törkeää minulta änkeä lasten ja isän väliin.

En viitannut yhtään kehenkään yksittäiseen kommentoijaan. Ehkä syyllisyys kylmyydestä sai sinut ajattelemaan, että kommenttini oli juuri sinulle suunnattu. Useimmille ei tuota ongelmia kiintyä ihmiseen, jota tapaa harvemminkin. Niin kauan kuin asut sen lasten isän kanssa, lapset tulevat TEILLE eli lapset eivät voi tulla katsomaan vain isäänsä, vaikka varmasti niin haluaisivat tehdä. Ei ole lasten ja isän väliin änkeämistä osallistua perheenä yhteisiin tekemisiin ja näyttää lapsille, että nämä ovat tärkeitä myös äitipuolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheita kommentteja. En tunnista omaa uusperhettä noista lainkaan. Rakkaita on niin omat kuin puolisonkin lapset.

Samoin täällä. Olen ollut miehen lasten elämässä niin pitkään, että ovat minulle kuin omia. Kylmää aina nämä uusperheäitien kommentit, joissa "mies hoitaa omat lapsensa, minä en puutu". Minusta tuo on lapselle suora viesti, että äitipuoli ei halua häntä kotiinsa. Jos siis lapsi asuu edes ajoittain samassa kodissa äitipuolen kanssa. 

Viittaat varmaan minuun. Meillä miehen lapset ovat 2-4 yötä kuussa. Eisitä voi sanoa asumiseksi. Lapset itsekin sanovat tulevansa vain yökylään. Eikä he tule minua katsomaan, vaan isäänsä. Olisi törkeää minulta änkeä lasten ja isän väliin.

Minusta on törkeää änkeä lasten elämään, jos siinä oleminen on noin vastenmielistä. Valitettavasti miehesi ei asu yksin, joten lapset väistämättä tulevat myös sinun kotiisi halusivat tai eivät.