Liian herkkä miesystävä parisuhteen kannalta. Ei taho tulla mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi ajattelemattomia kommentteja. Draamailijaksi ja manipuloijaksi syyttäminen siis.

Itse näin ap:n tekstistä samantien, että mies on herkkä ja masentunut.

Seurustelin vastaavan miehen kanssa pari vuotta, ja se oli itsellekin tosi rankkaa. Jotta suhteemme olisi voinut olla tasapainoinen ja onnellisempi, olisi miehen pitänyt parantua masennuksesta ja traumoistaan (mm. entinen koulukiusattu; ei koskaan ollut osannut käsitellä yksinään noita traumoja).

En sano, että masennus oikeuttaa käyttäytymään huonosti toista kohtaan, mutta masentunut kokee asiat omalla tavallaan. Pienetkin asiat voivat mennä tunteisiin eri tavalla (liioiteltuina) kuin terveellä, ja tuntua masentuneelle tosi ahdistavilta. Esimerkkinä sanoisin, että mies luultavasti kokee samantien hylätyksi tulemisen tunteita, jos ap ei vastaa tarpeeksi nopeasti, ja toisaalta ei itse vastaa aina nopeasti, koska ei vaan masennuksen vuoksi jaksa. Ymmärrän tuon, koska olen itsekin kokenut nuorena vuosien masennuksen. Siksi aikanaan omassa suhteessani masentuneen kanssa kykenin ymmärtämään häntä. Mutta myönnetään, että lopulta en vain jaksanut suhdetta, jossa hän (oli muuten myös tosi herkkä mies; liikuttui, tunsi empatiaa ja itki herkästi) sai tukeutua minuun, mutta minä en voinut tukeutua häneen. Hänellä oli lääkitykset, mutta terapia puuttui, ja sitä hän olisi tarvinnut.

Tässä ap:lle ja kaikille ajattelemisen aihetta.

Ap, toivottavasti nostat miehen kanssa kissan pöydälle, ja kerrot kuinka asiat koet. Koeta ilmaista itseäsi miestä syyllistämättä, kerro vain hänelle mitä tunteita sinussa tietyt tilanteet/miehen käytös herättää ja kysy mitä tunteita hän noissa kokee. Tiedän, että olet tuossa suhteessa joutunut kokemaan paljon sellaista, ettet voi kokea olevasi tasapainoisessa ja tasavertaisessa suhteessa tasapainoisen kumppanin kanssa. Vaikka rakkautta olisi, ei kaikkea tarvitse jaksaa, varsinkaan jos toinen ei hae itselleen apua.

On Suomesta ja maailmalta aika paljon varoittavia esimerkkejä, jossa miehen masentunut, manipuloiva ja itsetuhoinen käytös johtaa pahimmillaan puolison murhaan tai esim. kouluammuskeluun. Ei AP:llä ole mitään velvollisuutta alkaa terapioimaan toista oman hyvinvointinsa ja terveytensä kustannuksella.

Luetun ymmärtäminen? Kehotin ap:ta ainoastaan keskustelemaan miehen kanssa käytöksestä ja tunteista joita ne kummassakin herättää. Tuollainen kommunikointi on toimivan parisuhteen kulmakivi. Lue tuo aiempi kommenttini uudestaan, varsinkin viimeinen lause.

Luetun ymmärtämisessäni ei ole mitään vikaa. Omituista kristuskruunua olet nyt asettamassa tämän ”herkän” osapuolen päähän. Kyseessä on etäsuhde, jossa toinen on manipuloiva, aiheuttaa AP:lle mielipahaa ja ilmeisesti on ongelmaa myös alkoholin suhteen. Ihanko luulit, että pienellä keskustelulla tuo muuttuu? Alan vähän epäillä, ettei itselläsi ole minkäänlaista kokemusta mainitsemastasi tilanteesta tai onko sinulla joku tarve pelastella näitä kusessa olevia miehiä?

Vääristelet sanojani ja kohtelet mua alentavasti ja ivallisesti. Vau! Alan itse vähän epäillä, että olet sitä ihmistyyppiä jossa ei ole empatiaa hitustakaan.

Ai, analysoit jo minutkin sen pohjalta empatiakyvytyömäksi, kun vilpittömästi toivon, että AP osaisi irtautua selvästi haitallisesta suhteesta ja uskallan olla kanssasi eri mieltä ”herkän” alkoholistin peesaamisesta? Et taida itse oikein ymmärtää elämän realiteetteja ja olet kompastunut omaan kyökkipsykologiaasi aika pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi ajattelemattomia kommentteja. Draamailijaksi ja manipuloijaksi syyttäminen siis.

Itse näin ap:n tekstistä samantien, että mies on herkkä ja masentunut.

Seurustelin vastaavan miehen kanssa pari vuotta, ja se oli itsellekin tosi rankkaa. Jotta suhteemme olisi voinut olla tasapainoinen ja onnellisempi, olisi miehen pitänyt parantua masennuksesta ja traumoistaan (mm. entinen koulukiusattu; ei koskaan ollut osannut käsitellä yksinään noita traumoja).

En sano, että masennus oikeuttaa käyttäytymään huonosti toista kohtaan, mutta masentunut kokee asiat omalla tavallaan. Pienetkin asiat voivat mennä tunteisiin eri tavalla (liioiteltuina) kuin terveellä, ja tuntua masentuneelle tosi ahdistavilta. Esimerkkinä sanoisin, että mies luultavasti kokee samantien hylätyksi tulemisen tunteita, jos ap ei vastaa tarpeeksi nopeasti, ja toisaalta ei itse vastaa aina nopeasti, koska ei vaan masennuksen vuoksi jaksa. Ymmärrän tuon, koska olen itsekin kokenut nuorena vuosien masennuksen. Siksi aikanaan omassa suhteessani masentuneen kanssa kykenin ymmärtämään häntä. Mutta myönnetään, että lopulta en vain jaksanut suhdetta, jossa hän (oli muuten myös tosi herkkä mies; liikuttui, tunsi empatiaa ja itki herkästi) sai tukeutua minuun, mutta minä en voinut tukeutua häneen. Hänellä oli lääkitykset, mutta terapia puuttui, ja sitä hän olisi tarvinnut.

Tässä ap:lle ja kaikille ajattelemisen aihetta.

Ap, toivottavasti nostat miehen kanssa kissan pöydälle, ja kerrot kuinka asiat koet. Koeta ilmaista itseäsi miestä syyllistämättä, kerro vain hänelle mitä tunteita sinussa tietyt tilanteet/miehen käytös herättää ja kysy mitä tunteita hän noissa kokee. Tiedän, että olet tuossa suhteessa joutunut kokemaan paljon sellaista, ettet voi kokea olevasi tasapainoisessa ja tasavertaisessa suhteessa tasapainoisen kumppanin kanssa. Vaikka rakkautta olisi, ei kaikkea tarvitse jaksaa, varsinkaan jos toinen ei hae itselleen apua.

Muutaman kuukauden olin tuollaisen mt-tyypin kanssa ja totesin, että se olisi ollut liian raskas "hoitosuhde" meikäläiselle. Oli vaan yksinkertaisesti liian herkkä ja koki kaikki asiat omalla tavallaan, kehitteli hiljaa päässään kaikenlaisia ihme skenaarioita. Tuntui että sama miten siinä itse yritti tehdä, niin pieleen meni ja kykenin ainoastaan pahoittamaan hänen mielensä. Kertakaikkisen raskasta ja mahdotonta.

Ymmärrän. Niinhän se oli mullekin lopulta. Ja vaikka koen olevani hyvin empaattinen ja ymmärtäväinen ihminen, olen sitä mieltä, että kenenkään ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa, jos tuollaisen kumppanin jättää, vaikka se herkkä tyyppi siitä lyhistyisi. Se ei vaan ole toisen vastuulla oleva asia, miten toinen tunteensa käsittelee tai on käsittelemättä.

Koen että tuota kommenttiani on ymmärretty väärin tässä ketjussa. Halusin vain tuoda esille, että kaiken sen ap:n kumppanin käytöksen takana voi olla herkkä ja masentunut mies, eikä välttämättä manipuloiva dramaking. Aivan yhtä mahdollista on, että mies tosiaan on itsekäs p@askiainen.

Oli miten oli, ap:n vaihtoehdot ovat:

- jatkaa miehen kanssa kuten ennenkin (ja kärsiä, joten en suosittele)

- jos ap:lla on enää tunteita ja halua yrittää parantaa suhdetta: keskustella miehen kanssa ottaakseen selvää mikä hän on miehiään ja voiko miehen käytös muuttua ja sitä kautta saada suhde tasapainoisemmaksi ja onnellisemmaksi (samalla selviää, jos ei ole jo selvinnyt, osaako mies edes ilmaista kokemaansa ja tunteitaan rehellisesti ja avoimesti)

- erota

Eikös tämä ole juuri sitä mitä Emmi Nuorgam tämän päivän YLE-kolumnissaan miehiltä kaipaa.

Ei tuosta tule mitään. Olen samaa mieltä kuin muutkkn, että tuota dtaamaa se tulee ilemaan lopouun asti. Sinä voit päättää sen milloin se loppu on.

Minulla on vastaavasta kokemusta. Ja kuormittavuus vain paheni ja paheni, kun koko ajan vain miehen tunteet piti huomioida ja miehen murheita ja ongelmia käsitellä. Ja kuten joku jo sanoi, niin minulle päin ei tukea herunut, vaikka olisin sitä suoraan pyytänyt.

Harmittaa, että tuhlasin tuossa kuviossa elämästäni vuosia, ennen kuin tajusin millainen kuvio on kyseessä. Mieshän osasi alussa esittää herkkää ja ujoa, jonka on vaikea ilmaista itseään. Ilmaisun vaikeus tulikin siitä, kun mies ei aina tarpeeksi nopeasti keksinyt miten valehdella itsensä tilanteesta eteenpäin. Kun ruusunpunaiset lasit alkoivat säröillä, niin ne murenivatkin sitten nopeasti.