Lue keskustelun säännöt.
Valtaosa ihmissuhteista, parisuhteet, ystävyyssuhteet ei taida olla monelle hyviä kokemuksia?
07.07.2021 |
Kateutta, halveksuntaa, pidetään itsestäänselvyytenä, puhutaan toisen yks.asiat selän takana ja vääristellään, ollaan kaksinaamaisia ja petollisia, hylätään vastoinkäymisissä ja hylätään kun toinen saa omasta mielestä liikaa hyvää, eli omasta alemmuudentunnosta.
Omassa elämässä kokenut ja täältäkin saa jatkuvasti lukea miten tavallista tuo kaikki on.
Harvassa taitaa olla aidot ihmissuhteet, joissa vilpittömästi tahdotaan toiselle hyvää, iloitaan onnistumisista ja onnenpotkuista sekä tuetaan vastoinkäymisissä. Valtaosa meistä ihmisistä ei taida olla hirveän hyviä tyyppejä?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Kaksinaamaisuus, valehtelu, pettäminen ja ikävä käytös eivät ole omien tuttujeni kesken tavallinen asia. Ystäväpiiri on pieni, mutta lämmin, rento ja hyväsydäminen. Tottakai mukana on myös onnea sen suhteen millaisia ihmisiä elämässään kohtaa, mutta aika hyvin on tullut opittua erittelemään millaisten ihmisten kanssa haluaa viettää aikaa. Kun huonoja fiiliksiä herättävät persoonat osaa skipata jo kättelyssä, ei draamoja ehdi syntyä alun alkaenkaan. Joskus tämä on tarkoittanut yksinäisiä aikoja esimerkiksi uudella paikkakunnalla, mutta yksinkin on mukavampi olla kuin huonossa seurassa. Näitä kauhutarinoita kyllä tulee kuultua välikäsien kautta. Toivon sydämeni pohjasta että ihmiset jotka kohtaavat jatkuvasti kurjia tyyppejä, arvostavat itseään ja omaa aikaansa sen verran etteivät anna mielipahaa aiheuttavien ihmisten roikkua turhanpäiten elämässään. Ei sellaisissa ihmissuhteissa ole mitään järkeä.
Ikä voi tuoda mukanaan yllättäviä asioita. Kuulin juuri kuinka lapsuudesta asti parhaita kavereita olleiden ystävyys päättyi siihen kun toinen kaverus petti kaveria tämän vaimon kanssa. Ovat noin viisikymppisiä.
Se ettei vielä ole tapahtunut jotain ei tarkoita etteikö jotain voisi tulevaisuudessa tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas kaikki ihmissuhteet, jotka olen säilyttänyt ja joita vaalin, ovat hyviä.
Sanotaan, että pyöreästi 30 ihmistä on elämässäni sellaisia, että voin luottaa heihin täysin. Toivon heille hyvää ja he toivovat minulle hyvää. Meillä on kivaa ja rentoa yhdessä, ei ikinä riitoja. Tässä porukassa on mm. omat vanhempani, sisarukseni puolisoineen, oma puoliso, lapset ja joukko ystäviä. Myös töissä ne, keiden kanssa teen eniten töitä, ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja mukavia, ja heidän kanssa on helppo tulla toimeen.
Ehkä olen onnekas, mutta toisaalta myös vaalin näitä ihmisisuhteita ja tuon itse positiivista energiaa näihin suhteisiin, kunnioitan ja ymmärrän näitä ihmisiä, kohtelen hyvin jne.
Lisäksi vihellän pelin uusien tuttavuuksien kanssa aika pian poikki, jos jollain on jotain selviä sosiaalisia ongelmia, käyttäytyvät minua kohtaan huonosti jne. Mitä enemmän ikää tulee (nyt lähemmäs 5-kymppinen), sitä nopeammin huomaa, keiden kanssa kannattaa lähteä syventämään tuttavuutta ja keiden kanssa ei. On helppo laittaa rajat hulluille ja ikäville ihmisille ja katkaista välit saman tien. Unohtaa ne. Näin saa elämässä olla tekemisissä vain hyväsydämisten, hyväkäytöksisten ja fiksujen ihmisten kanssa.
Tämä kuulostaa realistiselta ja fiksulta. Eli pitää oppia vaan tunnistamaan ne mädät omenat ajoissa ja pistää pois omasta elämästään.
Yllättävän moni jää huonoihin ihmissuhteisiin ikään kuin jumiin, vaikkei mikään pakota pysymään niissä. Ehkä se on jotain tuttua, mihin ovat oppineet pienestä pitäen, vaikka myrkyllistä itselle onkin?
Ihminen on sosiaalinen eläin. Jos ei kelpuuta ketään joka ei just presiis sovi omaan katsomukseen, niin voi olla ttä joutuu olemaan kokonaan yksin.
Nirsous on kyllä eri asia kuin fiksu valikoivuus.
Miten päästä irti? Pitääkö kertoa syyt? Tuntuu, ettei noiden tyyppien kanssa kannata keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas kaikki ihmissuhteet, jotka olen säilyttänyt ja joita vaalin, ovat hyviä.
Sanotaan, että pyöreästi 30 ihmistä on elämässäni sellaisia, että voin luottaa heihin täysin. Toivon heille hyvää ja he toivovat minulle hyvää. Meillä on kivaa ja rentoa yhdessä, ei ikinä riitoja. Tässä porukassa on mm. omat vanhempani, sisarukseni puolisoineen, oma puoliso, lapset ja joukko ystäviä. Myös töissä ne, keiden kanssa teen eniten töitä, ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja mukavia, ja heidän kanssa on helppo tulla toimeen.
Ehkä olen onnekas, mutta toisaalta myös vaalin näitä ihmisisuhteita ja tuon itse positiivista energiaa näihin suhteisiin, kunnioitan ja ymmärrän näitä ihmisiä, kohtelen hyvin jne.
Lisäksi vihellän pelin uusien tuttavuuksien kanssa aika pian poikki, jos jollain on jotain selviä sosiaalisia ongelmia, käyttäytyvät minua kohtaan huonosti jne. Mitä enemmän ikää tulee (nyt lähemmäs 5-kymppinen), sitä nopeammin huomaa, keiden kanssa kannattaa lähteä syventämään tuttavuutta ja keiden kanssa ei. On helppo laittaa rajat hulluille ja ikäville ihmisille ja katkaista välit saman tien. Unohtaa ne. Näin saa elämässä olla tekemisissä vain hyväsydämisten, hyväkäytöksisten ja fiksujen ihmisten kanssa.
Tämä kuulostaa realistiselta ja fiksulta. Eli pitää oppia vaan tunnistamaan ne mädät omenat ajoissa ja pistää pois omasta elämästään.
Yllättävän moni jää huonoihin ihmissuhteisiin ikään kuin jumiin, vaikkei mikään pakota pysymään niissä. Ehkä se on jotain tuttua, mihin ovat oppineet pienestä pitäen, vaikka myrkyllistä itselle onkin?
Ihminen on sosiaalinen eläin. Jos ei kelpuuta ketään joka ei just presiis sovi omaan katsomukseen, niin voi olla ttä joutuu olemaan kokonaan yksin.
Minä taas pysyttelin erossa seurustelusuhteista niin kauan kunnes löysin sen oikean miehen. Hyvää kannattaa odottaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä saa hyvää, paha saa palkkansa.
Minulla on ollut aina todella hyviä ystäviä elämässäni. Muutama ystävä on ollut jo taaperoikäisestä, muutamia kouluajoilta ja loput olen löytänyt aikuisena. Mieheni on paras ystäväni ja hänen kanssaan olen ollut liki 25 vuotta. Kateutta, halveksuntaa tai muuta ikävää en ole kokenut.
Kiinnostava ajattelutapa. Osaatko kertoa tarkemmin, mitä pahaa tein lapsena, kun lapsuudesta lähtien ihmissuhteisiini on liittynyt hyväksikäyttöä ja kiusaamista? Olen sitä paljon miettinyt enkä ole keksinyt.
Tuo vastaaja vastailee tällä palstalla samalla lailla ko aiheeseen. On itse niin täydellinen….
Todellisuudessa pinnallinen ja yksinkertainen.
Oma vastaukseni. Muutaman kerran olen avautunut ihmisille (väärille) ja niin sitten onkin nämä ihmiset juorunneet asiat eteenpäin.
Nykyään on muutama ystävä. Heihin voi luottaa.
Esim oma siskoni aiheutti paljon pahaa muille sisaruksille. Tosin siinä syynä on se, että äitini on kohdellut yhtä siskoa paremmin. Joten syy kyllä löytyy äidistä. Epätasa-arvoinen kohtelu aiheuttaa aina ongelmia sisarusten välille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas kaikki ihmissuhteet, jotka olen säilyttänyt ja joita vaalin, ovat hyviä.
Sanotaan, että pyöreästi 30 ihmistä on elämässäni sellaisia, että voin luottaa heihin täysin. Toivon heille hyvää ja he toivovat minulle hyvää. Meillä on kivaa ja rentoa yhdessä, ei ikinä riitoja. Tässä porukassa on mm. omat vanhempani, sisarukseni puolisoineen, oma puoliso, lapset ja joukko ystäviä. Myös töissä ne, keiden kanssa teen eniten töitä, ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja mukavia, ja heidän kanssa on helppo tulla toimeen.
Ehkä olen onnekas, mutta toisaalta myös vaalin näitä ihmisisuhteita ja tuon itse positiivista energiaa näihin suhteisiin, kunnioitan ja ymmärrän näitä ihmisiä, kohtelen hyvin jne.
Lisäksi vihellän pelin uusien tuttavuuksien kanssa aika pian poikki, jos jollain on jotain selviä sosiaalisia ongelmia, käyttäytyvät minua kohtaan huonosti jne. Mitä enemmän ikää tulee (nyt lähemmäs 5-kymppinen), sitä nopeammin huomaa, keiden kanssa kannattaa lähteä syventämään tuttavuutta ja keiden kanssa ei. On helppo laittaa rajat hulluille ja ikäville ihmisille ja katkaista välit saman tien. Unohtaa ne. Näin saa elämässä olla tekemisissä vain hyväsydämisten, hyväkäytöksisten ja fiksujen ihmisten kanssa.
Tämä kuulostaa realistiselta ja fiksulta. Eli pitää oppia vaan tunnistamaan ne mädät omenat ajoissa ja pistää pois omasta elämästään.
Yllättävän moni jää huonoihin ihmissuhteisiin ikään kuin jumiin, vaikkei mikään pakota pysymään niissä. Ehkä se on jotain tuttua, mihin ovat oppineet pienestä pitäen, vaikka myrkyllistä itselle onkin?
Ihminen on sosiaalinen eläin. Jos ei kelpuuta ketään joka ei just presiis sovi omaan katsomukseen, niin voi olla ttä joutuu olemaan kokonaan yksin.
Nirsous on kyllä eri asia kuin fiksu valikoivuus.
JA fiksu valikoivuus eri asia kuin väkivaltainen suhde
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas kaikki ihmissuhteet, jotka olen säilyttänyt ja joita vaalin, ovat hyviä.
Sanotaan, että pyöreästi 30 ihmistä on elämässäni sellaisia, että voin luottaa heihin täysin. Toivon heille hyvää ja he toivovat minulle hyvää. Meillä on kivaa ja rentoa yhdessä, ei ikinä riitoja. Tässä porukassa on mm. omat vanhempani, sisarukseni puolisoineen, oma puoliso, lapset ja joukko ystäviä. Myös töissä ne, keiden kanssa teen eniten töitä, ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja mukavia, ja heidän kanssa on helppo tulla toimeen.
Ehkä olen onnekas, mutta toisaalta myös vaalin näitä ihmisisuhteita ja tuon itse positiivista energiaa näihin suhteisiin, kunnioitan ja ymmärrän näitä ihmisiä, kohtelen hyvin jne.
Lisäksi vihellän pelin uusien tuttavuuksien kanssa aika pian poikki, jos jollain on jotain selviä sosiaalisia ongelmia, käyttäytyvät minua kohtaan huonosti jne. Mitä enemmän ikää tulee (nyt lähemmäs 5-kymppinen), sitä nopeammin huomaa, keiden kanssa kannattaa lähteä syventämään tuttavuutta ja keiden kanssa ei. On helppo laittaa rajat hulluille ja ikäville ihmisille ja katkaista välit saman tien. Unohtaa ne. Näin saa elämässä olla tekemisissä vain hyväsydämisten, hyväkäytöksisten ja fiksujen ihmisten kanssa.
Tämä kuulostaa realistiselta ja fiksulta. Eli pitää oppia vaan tunnistamaan ne mädät omenat ajoissa ja pistää pois omasta elämästään.
Älä vastaa itsellesi. Se on lapsellista ja tyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas kaikki ihmissuhteet, jotka olen säilyttänyt ja joita vaalin, ovat hyviä.
Sanotaan, että pyöreästi 30 ihmistä on elämässäni sellaisia, että voin luottaa heihin täysin. Toivon heille hyvää ja he toivovat minulle hyvää. Meillä on kivaa ja rentoa yhdessä, ei ikinä riitoja. Tässä porukassa on mm. omat vanhempani, sisarukseni puolisoineen, oma puoliso, lapset ja joukko ystäviä. Myös töissä ne, keiden kanssa teen eniten töitä, ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja mukavia, ja heidän kanssa on helppo tulla toimeen.
Ehkä olen onnekas, mutta toisaalta myös vaalin näitä ihmisisuhteita ja tuon itse positiivista energiaa näihin suhteisiin, kunnioitan ja ymmärrän näitä ihmisiä, kohtelen hyvin jne.
Lisäksi vihellän pelin uusien tuttavuuksien kanssa aika pian poikki, jos jollain on jotain selviä sosiaalisia ongelmia, käyttäytyvät minua kohtaan huonosti jne. Mitä enemmän ikää tulee (nyt lähemmäs 5-kymppinen), sitä nopeammin huomaa, keiden kanssa kannattaa lähteä syventämään tuttavuutta ja keiden kanssa ei. On helppo laittaa rajat hulluille ja ikäville ihmisille ja katkaista välit saman tien. Unohtaa ne. Näin saa elämässä olla tekemisissä vain hyväsydämisten, hyväkäytöksisten ja fiksujen ihmisten kanssa.
Tämä kuulostaa realistiselta ja fiksulta. Eli pitää oppia vaan tunnistamaan ne mädät omenat ajoissa ja pistää pois omasta elämästään.
Älä vastaa itsellesi. Se on lapsellista ja tyhmää.
Se olin kyllä minä joka tuohon vastasin enkä kirjoittanut ensimmäistä kommenttia.
Ehkä yksi asia lisää, jonka voi lisätä listalle ihmisten ikävistä piirteistä on olettaminen ja omien oletusten pitäminen faktana ja niiden suomalla oikeutuksella muille ilkeily.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksinaamaisuus, valehtelu, pettäminen ja ikävä käytös eivät ole omien tuttujeni kesken tavallinen asia. Ystäväpiiri on pieni, mutta lämmin, rento ja hyväsydäminen. Tottakai mukana on myös onnea sen suhteen millaisia ihmisiä elämässään kohtaa, mutta aika hyvin on tullut opittua erittelemään millaisten ihmisten kanssa haluaa viettää aikaa. Kun huonoja fiiliksiä herättävät persoonat osaa skipata jo kättelyssä, ei draamoja ehdi syntyä alun alkaenkaan. Joskus tämä on tarkoittanut yksinäisiä aikoja esimerkiksi uudella paikkakunnalla, mutta yksinkin on mukavampi olla kuin huonossa seurassa. Näitä kauhutarinoita kyllä tulee kuultua välikäsien kautta. Toivon sydämeni pohjasta että ihmiset jotka kohtaavat jatkuvasti kurjia tyyppejä, arvostavat itseään ja omaa aikaansa sen verran etteivät anna mielipahaa aiheuttavien ihmisten roikkua turhanpäiten elämässään. Ei sellaisissa ihmissuhteissa ole mitään järkeä.
Ikä voi tuoda mukanaan yllättäviä asioita. Kuulin juuri kuinka lapsuudesta asti parhaita kavereita olleiden ystävyys päättyi siihen kun toinen kaverus petti kaveria tämän vaimon kanssa. Ovat noin viisikymppisiä.
Se ettei vielä ole tapahtunut jotain ei tarkoita etteikö jotain voisi tulevaisuudessa tapahtua.
On ihan totta että joillain menee välit vasta myöhemmällä iällä. Erityisesti vanhempien perinnöt ovat sellaisia joista riidellään ja helposti menee välit sisarusten kesken. Samoin kaikki mökki kuviot sun muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas kaikki ihmissuhteet, jotka olen säilyttänyt ja joita vaalin, ovat hyviä.
Sanotaan, että pyöreästi 30 ihmistä on elämässäni sellaisia, että voin luottaa heihin täysin. Toivon heille hyvää ja he toivovat minulle hyvää. Meillä on kivaa ja rentoa yhdessä, ei ikinä riitoja. Tässä porukassa on mm. omat vanhempani, sisarukseni puolisoineen, oma puoliso, lapset ja joukko ystäviä. Myös töissä ne, keiden kanssa teen eniten töitä, ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja mukavia, ja heidän kanssa on helppo tulla toimeen.
Ehkä olen onnekas, mutta toisaalta myös vaalin näitä ihmisisuhteita ja tuon itse positiivista energiaa näihin suhteisiin, kunnioitan ja ymmärrän näitä ihmisiä, kohtelen hyvin jne.
Lisäksi vihellän pelin uusien tuttavuuksien kanssa aika pian poikki, jos jollain on jotain selviä sosiaalisia ongelmia, käyttäytyvät minua kohtaan huonosti jne. Mitä enemmän ikää tulee (nyt lähemmäs 5-kymppinen), sitä nopeammin huomaa, keiden kanssa kannattaa lähteä syventämään tuttavuutta ja keiden kanssa ei. On helppo laittaa rajat hulluille ja ikäville ihmisille ja katkaista välit saman tien. Unohtaa ne. Näin saa elämässä olla tekemisissä vain hyväsydämisten, hyväkäytöksisten ja fiksujen ihmisten kanssa.
Tämä kuulostaa realistiselta ja fiksulta. Eli pitää oppia vaan tunnistamaan ne mädät omenat ajoissa ja pistää pois omasta elämästään.
Yllättävän moni jää huonoihin ihmissuhteisiin ikään kuin jumiin, vaikkei mikään pakota pysymään niissä. Ehkä se on jotain tuttua, mihin ovat oppineet pienestä pitäen, vaikka myrkyllistä itselle onkin?
Ihminen on sosiaalinen eläin. Jos ei kelpuuta ketään joka ei just presiis sovi omaan katsomukseen, niin voi olla ttä joutuu olemaan kokonaan yksin.
No ei tarvitse olla presiis täydellinen... Hyviin sosiaalisiin taitoihin itse kullakin kuuluu myös jousto ja tilan antaminen toiselle olla mitä on. Ei kukaan ole täydellinen, mutta on hyvä hankkiutua eroon selkeästi pahaa itselle tekevistä ihmissuhteista.
Ja toisaalta parantaa itsekin koko ajan sosiaalisia taitojaan, että on lämmin, joustava, mukava, hauska jne. Tämä ei ole sellaista, että voi vain itselle vaatia, vaan voi kysyä itseltäänkin, että millaista seuraa minä olen muille. Olenko sellainen, että ihmiset haluavat viettää kanssani aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas kaikki ihmissuhteet, jotka olen säilyttänyt ja joita vaalin, ovat hyviä.
Sanotaan, että pyöreästi 30 ihmistä on elämässäni sellaisia, että voin luottaa heihin täysin. Toivon heille hyvää ja he toivovat minulle hyvää. Meillä on kivaa ja rentoa yhdessä, ei ikinä riitoja. Tässä porukassa on mm. omat vanhempani, sisarukseni puolisoineen, oma puoliso, lapset ja joukko ystäviä. Myös töissä ne, keiden kanssa teen eniten töitä, ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja mukavia, ja heidän kanssa on helppo tulla toimeen.
Ehkä olen onnekas, mutta toisaalta myös vaalin näitä ihmisisuhteita ja tuon itse positiivista energiaa näihin suhteisiin, kunnioitan ja ymmärrän näitä ihmisiä, kohtelen hyvin jne.
Lisäksi vihellän pelin uusien tuttavuuksien kanssa aika pian poikki, jos jollain on jotain selviä sosiaalisia ongelmia, käyttäytyvät minua kohtaan huonosti jne. Mitä enemmän ikää tulee (nyt lähemmäs 5-kymppinen), sitä nopeammin huomaa, keiden kanssa kannattaa lähteä syventämään tuttavuutta ja keiden kanssa ei. On helppo laittaa rajat hulluille ja ikäville ihmisille ja katkaista välit saman tien. Unohtaa ne. Näin saa elämässä olla tekemisissä vain hyväsydämisten, hyväkäytöksisten ja fiksujen ihmisten kanssa.
Tämä kuulostaa realistiselta ja fiksulta. Eli pitää oppia vaan tunnistamaan ne mädät omenat ajoissa ja pistää pois omasta elämästään.
Älä vastaa itsellesi. Se on lapsellista ja tyhmää.
Sinä vasta lapsellinen ja tyhmä olet, kun vaivauduit moisen viestin laittamaan. Minä sentään tiedän totuuden, etten vastannut itselleni. Sinä olet vain hölmö joka arvailee ja arvasit väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsis! Itseni lisäksi tiedän monia, joilla on hyvät ihmissuhteet niin puolison, sisarusten, ystävien kuin lastensa kanssa.
…..itseni lisäksi….
Voithan olla juuri sellainen joka nauttii juoruilusta yms. ja pidät itse sitä ystävyytenä…
Kuulostat eräältä tutultani jolla aina kaikki erinomaisen hyvin … ei kuulosta hirveän aidolta🤭
Kohdalle on osunut myös ikäviä asioita, menetyksiä, sairauksia, konkurssi...Senkin vuoksi olen onnekas, kun lähelläni on niin ihania ihmisiä. Pidän ihmisistä, joissa on särmää ja joiden kanssa voi oikeasti käydä hyviä keskusteluja.
Tottakai tunnen myös ihmisiä, joita en niin hirveästi arvosta. Mutta en rakenna heidän kanssaan läheisiä suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas kaikki ihmissuhteet, jotka olen säilyttänyt ja joita vaalin, ovat hyviä.
Sanotaan, että pyöreästi 30 ihmistä on elämässäni sellaisia, että voin luottaa heihin täysin. Toivon heille hyvää ja he toivovat minulle hyvää. Meillä on kivaa ja rentoa yhdessä, ei ikinä riitoja. Tässä porukassa on mm. omat vanhempani, sisarukseni puolisoineen, oma puoliso, lapset ja joukko ystäviä. Myös töissä ne, keiden kanssa teen eniten töitä, ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja mukavia, ja heidän kanssa on helppo tulla toimeen.
Ehkä olen onnekas, mutta toisaalta myös vaalin näitä ihmisisuhteita ja tuon itse positiivista energiaa näihin suhteisiin, kunnioitan ja ymmärrän näitä ihmisiä, kohtelen hyvin jne.
Lisäksi vihellän pelin uusien tuttavuuksien kanssa aika pian poikki, jos jollain on jotain selviä sosiaalisia ongelmia, käyttäytyvät minua kohtaan huonosti jne. Mitä enemmän ikää tulee (nyt lähemmäs 5-kymppinen), sitä nopeammin huomaa, keiden kanssa kannattaa lähteä syventämään tuttavuutta ja keiden kanssa ei. On helppo laittaa rajat hulluille ja ikäville ihmisille ja katkaista välit saman tien. Unohtaa ne. Näin saa elämässä olla tekemisissä vain hyväsydämisten, hyväkäytöksisten ja fiksujen ihmisten kanssa.
Tämä kuulostaa realistiselta ja fiksulta. Eli pitää oppia vaan tunnistamaan ne mädät omenat ajoissa ja pistää pois omasta elämästään.
Tai sitten ei vaan ole -vielä- tullut elämässä eteen sellaista vedenjakajakriisiä, joka todella erottaa jyvät akanoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas kaikki ihmissuhteet, jotka olen säilyttänyt ja joita vaalin, ovat hyviä.
Sanotaan, että pyöreästi 30 ihmistä on elämässäni sellaisia, että voin luottaa heihin täysin. Toivon heille hyvää ja he toivovat minulle hyvää. Meillä on kivaa ja rentoa yhdessä, ei ikinä riitoja. Tässä porukassa on mm. omat vanhempani, sisarukseni puolisoineen, oma puoliso, lapset ja joukko ystäviä. Myös töissä ne, keiden kanssa teen eniten töitä, ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja mukavia, ja heidän kanssa on helppo tulla toimeen.
Ehkä olen onnekas, mutta toisaalta myös vaalin näitä ihmisisuhteita ja tuon itse positiivista energiaa näihin suhteisiin, kunnioitan ja ymmärrän näitä ihmisiä, kohtelen hyvin jne.
Lisäksi vihellän pelin uusien tuttavuuksien kanssa aika pian poikki, jos jollain on jotain selviä sosiaalisia ongelmia, käyttäytyvät minua kohtaan huonosti jne. Mitä enemmän ikää tulee (nyt lähemmäs 5-kymppinen), sitä nopeammin huomaa, keiden kanssa kannattaa lähteä syventämään tuttavuutta ja keiden kanssa ei. On helppo laittaa rajat hulluille ja ikäville ihmisille ja katkaista välit saman tien. Unohtaa ne. Näin saa elämässä olla tekemisissä vain hyväsydämisten, hyväkäytöksisten ja fiksujen ihmisten kanssa.
Tämä kuulostaa realistiselta ja fiksulta. Eli pitää oppia vaan tunnistamaan ne mädät omenat ajoissa ja pistää pois omasta elämästään.
Yllättävän moni jää huonoihin ihmissuhteisiin ikään kuin jumiin, vaikkei mikään pakota pysymään niissä. Ehkä se on jotain tuttua, mihin ovat oppineet pienestä pitäen, vaikka myrkyllistä itselle onkin?
Ihminen on sosiaalinen eläin. Jos ei kelpuuta ketään joka ei just presiis sovi omaan katsomukseen, niin voi olla ttä joutuu olemaan kokonaan yksin.
No ei tarvitse olla presiis täydellinen... Hyviin sosiaalisiin taitoihin itse kullakin kuuluu myös jousto ja tilan antaminen toiselle olla mitä on. Ei kukaan ole täydellinen, mutta on hyvä hankkiutua eroon selkeästi pahaa itselle tekevistä ihmissuhteista.
Ja toisaalta parantaa itsekin koko ajan sosiaalisia taitojaan, että on lämmin, joustava, mukava, hauska jne. Tämä ei ole sellaista, että voi vain itselle vaatia, vaan voi kysyä itseltäänkin, että millaista seuraa minä olen muille. Olenko sellainen, että ihmiset haluavat viettää kanssani aikaa.
Niinpä. Kyllä itselläkin täytyy olla jotain hyvää jota toiselle tarjota. Jotkut vaan mielellään ottavat sen hyvän vastaan, mutta eivät anna mitään takaisin. Palvelukset kyllä kelpaa, vastavuoroisuus ei niinkään.
Mulla on fiilis, että jos ne elämän ekat tärkeät ihmissuhteet eli suhteet omiin vanhempiin ja sisaruksiin eivät olet perusturvallisia, niin ongelmia tulee olemaan myös muissa ihmissuhteissa; pari- ja ystävyyssuhteissa. Näin ainakin itsellä. Koska suhde vanhempiin on ollut turvaton, jostain syvältä kumpuaa malli, ettei muihinkaan ihmisiin voi luottaa tai vastaan tulee ihmissuhteita, joissa joutuu hyväksikäytetyksi.
Vaikuttaa, että turvallisen lapsuuden kokeneilla on myöhemmin myös hyviä muita ihmissuhteita elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on fiilis, että jos ne elämän ekat tärkeät ihmissuhteet eli suhteet omiin vanhempiin ja sisaruksiin eivät olet perusturvallisia, niin ongelmia tulee olemaan myös muissa ihmissuhteissa; pari- ja ystävyyssuhteissa. Näin ainakin itsellä. Koska suhde vanhempiin on ollut turvaton, jostain syvältä kumpuaa malli, ettei muihinkaan ihmisiin voi luottaa tai vastaan tulee ihmissuhteita, joissa joutuu hyväksikäytetyksi.
Vaikuttaa, että turvallisen lapsuuden kokeneilla on myöhemmin myös hyviä muita ihmissuhteita elämässään.
Tämä varmaan totta. Helposti hakeutuu tuttuun ja turvalliseen, vaikka se ei olisi itselle hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas kaikki ihmissuhteet, jotka olen säilyttänyt ja joita vaalin, ovat hyviä.
Sanotaan, että pyöreästi 30 ihmistä on elämässäni sellaisia, että voin luottaa heihin täysin. Toivon heille hyvää ja he toivovat minulle hyvää. Meillä on kivaa ja rentoa yhdessä, ei ikinä riitoja. Tässä porukassa on mm. omat vanhempani, sisarukseni puolisoineen, oma puoliso, lapset ja joukko ystäviä. Myös töissä ne, keiden kanssa teen eniten töitä, ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja mukavia, ja heidän kanssa on helppo tulla toimeen.
Ehkä olen onnekas, mutta toisaalta myös vaalin näitä ihmisisuhteita ja tuon itse positiivista energiaa näihin suhteisiin, kunnioitan ja ymmärrän näitä ihmisiä, kohtelen hyvin jne.
Lisäksi vihellän pelin uusien tuttavuuksien kanssa aika pian poikki, jos jollain on jotain selviä sosiaalisia ongelmia, käyttäytyvät minua kohtaan huonosti jne. Mitä enemmän ikää tulee (nyt lähemmäs 5-kymppinen), sitä nopeammin huomaa, keiden kanssa kannattaa lähteä syventämään tuttavuutta ja keiden kanssa ei. On helppo laittaa rajat hulluille ja ikäville ihmisille ja katkaista välit saman tien. Unohtaa ne. Näin saa elämässä olla tekemisissä vain hyväsydämisten, hyväkäytöksisten ja fiksujen ihmisten kanssa.
Tämä kuulostaa realistiselta ja fiksulta. Eli pitää oppia vaan tunnistamaan ne mädät omenat ajoissa ja pistää pois omasta elämästään.
Yllättävän moni jää huonoihin ihmissuhteisiin ikään kuin jumiin, vaikkei mikään pakota pysymään niissä. Ehkä se on jotain tuttua, mihin ovat oppineet pienestä pitäen, vaikka myrkyllistä itselle onkin?
Ihminen on sosiaalinen eläin. Jos ei kelpuuta ketään joka ei just presiis sovi omaan katsomukseen, niin voi olla ttä joutuu olemaan kokonaan yksin.
No ei tarvitse olla presiis täydellinen... Hyviin sosiaalisiin taitoihin itse kullakin kuuluu myös jousto ja tilan antaminen toiselle olla mitä on. Ei kukaan ole täydellinen, mutta on hyvä hankkiutua eroon selkeästi pahaa itselle tekevistä ihmissuhteista.
Ja toisaalta parantaa itsekin koko ajan sosiaalisia taitojaan, että on lämmin, joustava, mukava, hauska jne. Tämä ei ole sellaista, että voi vain itselle vaatia, vaan voi kysyä itseltäänkin, että millaista seuraa minä olen muille. Olenko sellainen, että ihmiset haluavat viettää kanssani aikaa.
Luehan se mihin vastasin, eli mitä lainasin. Se että saa pettyä ihmissuhteisiin ei johdu välttämättä siitä että ne ovat myrkyllisiä, ja jos ei suvaitse toiselta mitään, niin äkkiä on yksin. Sen takia me ollaan tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa voi tulla myös riitaa, koska kukaan ei ole täydellinen.
Olen ajatellut sen johtuvan ensinnäkin siitä että suurinosa ihmisistä on rikkinäisiä, toistensa rikkomia jo alusta lähtien. Esim. persoonallisuus häiriöiset vanhemmat jotka aiheuttavat lapsilleen ongelmia epäterveellä suhteella.
Toisekseen siitä että suurinosa ihmisistä joiden kanssa olemme elämämme aikana tekemisissä ovat siinä jostain muusta syystä kuin siitä että olemme heidät valinneet siihen. Esim. sukulaisuus tai koulukaverit, joita ei voi valita, ja joihin sitten odotetaan pidettävän yhteyttä läpi elämän vähintään somen kautta ja suku-/luokkakokouksin.
Yllättäen tuntuu klikkaavan paremmin sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa on muutakin yhteistä ja heidän kanssa ollaan yhdessä olemisen ilosta, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on fiilis, että jos ne elämän ekat tärkeät ihmissuhteet eli suhteet omiin vanhempiin ja sisaruksiin eivät olet perusturvallisia, niin ongelmia tulee olemaan myös muissa ihmissuhteissa; pari- ja ystävyyssuhteissa. Näin ainakin itsellä. Koska suhde vanhempiin on ollut turvaton, jostain syvältä kumpuaa malli, ettei muihinkaan ihmisiin voi luottaa tai vastaan tulee ihmissuhteita, joissa joutuu hyväksikäytetyksi.
Vaikuttaa, että turvallisen lapsuuden kokeneilla on myöhemmin myös hyviä muita ihmissuhteita elämässään.
Varmasti tässä on ollaan nyt oikeilla jäljillä. Hirveän surullista kun siitä tulee lapsuudessa huonosti kohdelluksi tulleelle oravanpyörä: sen sijaan että saisi eheyttäviä ja turvallisia suhteita saakin vaan lisää huonoja.
Ihminen on sosiaalinen eläin. Jos ei kelpuuta ketään joka ei just presiis sovi omaan katsomukseen, niin voi olla ttä joutuu olemaan kokonaan yksin.