Valtaosa ihmissuhteista, parisuhteet, ystävyyssuhteet ei taida olla monelle hyviä kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on fiilis, että jos ne elämän ekat tärkeät ihmissuhteet eli suhteet omiin vanhempiin ja sisaruksiin eivät olet perusturvallisia, niin ongelmia tulee olemaan myös muissa ihmissuhteissa; pari- ja ystävyyssuhteissa. Näin ainakin itsellä. Koska suhde vanhempiin on ollut turvaton, jostain syvältä kumpuaa malli, ettei muihinkaan ihmisiin voi luottaa tai vastaan tulee ihmissuhteita, joissa joutuu hyväksikäytetyksi.

Vaikuttaa, että turvallisen lapsuuden kokeneilla on myöhemmin myös hyviä muita ihmissuhteita elämässään.

Tämä varmaan totta. Helposti hakeutuu tuttuun ja turvalliseen, vaikka se ei olisi itselle hyväksi.

Hakeutuu tuttuun ja turvalliseen mutta ei myöskään osaa lukea ihmisten käytöstä ja vaaran merkkejä. Luottaa ihmisiin joihin ei ole turvallista luottaa.

Sitten kun rikkinäiset ihmiset hakeutuu rakkaudenkaipuussaan parisuhteisiin, syntyy yleensä vain lisää traumoja ja rikkinäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Miten päästä irti? Pitääkö kertoa syyt? Tuntuu, ettei noiden tyyppien kanssa kannata keskustella.

He eivät tule ymmärtämään syitäsi koska he eivät huomioi tunteitasi.

Eiköhän valtaosa ihmissuhteista ole vähintäänkin "ihan ok". Sitten on pienempi osa tosi huonoja ja jonkin verran on aivan supermahtavia. Ehkä ongelmat kasaantuvat tietyille ihmisille enemmän ja toisaalta hyväosaisuuskin kasaantuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten päästä irti? Pitääkö kertoa syyt? Tuntuu, ettei noiden tyyppien kanssa kannata keskustella.

He eivät tule ymmärtämään syitäsi koska he eivät huomioi tunteitasi.

Ei niin.

Miten päästä eroon iilimadoista jotka aika ajoin pyytää kahville? En halua mennä näistä tässä ketjussa luetelluista syistä.

Eiköhän ihmiset ole kuin peilejä: heijastavat takaisin. Samasta ihmisestä voi muodostua hyvin erilaisia kuvia, esim. nykyisen mieheni ex vaimo suoltaa vieläkin myrkkyä miehestä ympärilleen, minulla ei taas ole kuin hyvää sanottavaa hänestä. Mutta me molemmat olemme kertaalleen eronneita ja kokemuksesta oppineita, emme toista omia virheitämme uudessa suhteessa emmekä keskity negatiiviseen vaan vahvistamme itsessämme ja toisissamme positiivisuutta ja luottamusta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miten päästä eroon iilimadoista jotka aika ajoin pyytää kahville? En halua mennä näistä tässä ketjussa luetelluista syistä.

Sano että sulla on k_r_n_.

Maailmassa on vaikka kuinka paljon fiksuja ja kivoja ihmisiä, ei kannata tuhlata aikaa muunlaisiin. Itsellä ei ole mitään pahaa sanottavaa ystävistä ja kavereista eikä kumppanistani, kaikilla on toki omat hyvät ja huonot puolensa, mutta kun tavataan, niin se on kaikista osapuolista mukavaa. Mitään pakkososiaalisuutta en ymmärrä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten päästä eroon iilimadoista jotka aika ajoin pyytää kahville? En halua mennä näistä tässä ketjussa luetelluista syistä.

Minua vainoaa eräs entinen työkaveri. Olin tilanteessa, jossa koin häirintää ja kiusaamista entiseltä pomolta. Pomo siis kommentoi tissejäni ja painoani sekä kutsui oudoksi kaikkien kuullen toistuvasti vuosien ajan. Kun avauduin tilanteesta tälle työkaverille, hän sanoi "en usko että hän kiusaa sinua".  Lähdin puoli vuotta sitten ja työkaveri on yrittänyt pitää yhteyttä. En halua mennä kahville ihmisen kanssa, joka ei uskonut minun tuntemuksiani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas kaikki ihmissuhteet, jotka olen säilyttänyt ja joita vaalin, ovat hyviä.

Sanotaan, että pyöreästi 30 ihmistä on elämässäni sellaisia, että voin luottaa heihin täysin. Toivon heille hyvää ja he toivovat minulle hyvää. Meillä on kivaa ja rentoa yhdessä, ei ikinä riitoja. Tässä porukassa on mm. omat vanhempani, sisarukseni puolisoineen, oma puoliso, lapset ja joukko ystäviä. Myös töissä ne, keiden kanssa teen eniten töitä, ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja mukavia, ja heidän kanssa on helppo tulla toimeen.

Ehkä olen onnekas, mutta toisaalta myös vaalin näitä ihmisisuhteita ja tuon itse positiivista energiaa näihin suhteisiin, kunnioitan ja ymmärrän näitä ihmisiä, kohtelen hyvin jne.

Lisäksi vihellän pelin uusien tuttavuuksien kanssa aika pian poikki, jos jollain on jotain selviä sosiaalisia ongelmia, käyttäytyvät minua kohtaan huonosti jne. Mitä enemmän ikää tulee (nyt lähemmäs 5-kymppinen), sitä nopeammin huomaa, keiden kanssa kannattaa lähteä syventämään tuttavuutta ja keiden kanssa ei. On helppo laittaa rajat hulluille ja ikäville ihmisille ja katkaista välit saman tien. Unohtaa ne. Näin saa elämässä olla tekemisissä vain hyväsydämisten, hyväkäytöksisten ja fiksujen ihmisten kanssa.

Tämä kuulostaa realistiselta ja fiksulta. Eli pitää oppia vaan tunnistamaan ne mädät omenat ajoissa ja pistää pois omasta elämästään.

Yllättävän moni jää huonoihin ihmissuhteisiin ikään kuin jumiin, vaikkei mikään pakota pysymään niissä. Ehkä se on jotain tuttua, mihin ovat oppineet pienestä pitäen, vaikka myrkyllistä itselle onkin?

Ne on monesti omat vanhemmat. Ei ole niin helppoa se lähteminen.

T. Väkivaltaisen narsistin lapsenhakkaajan lapsi

Vierailija kirjoitti:

Miten päästä eroon iilimadoista jotka aika ajoin pyytää kahville? En halua mennä näistä tässä ketjussa luetelluista syistä.

Itse olen vedonnut kiireisiin, kieltäytynyt kohteliaasti ja lopulta ihan vaan blokannut, jos viesti ei millään mene perille tai käytös muuttuu asiattomaksi kieltäytymisen takia.

Joillain ihmisillä ei ole mitään käsitystä toisten rajoista, tai tilannetajua sosiaalisissa tilanteissa enkä tarkoita tällä, että itse olisin täydellinen, tai että omissa sosiaalisissa taidoissani ei olisi parannettavaa. Varmasti on.

Jotkut esimerkiksi heti ensimmäisellä kerralla, kun tapaat heidät, tai vietätte aikaa yhdessä avautuvat todella henkilökohtaisista asioista siten, että se on vaivaannuttavaa kuunnella. Jos tunnettaisiin kunnolla, tuollaiset avautumiset olisi ihan ok, mutta ei silloin kun olet juuri tavannut sen ihmisen. Ja jotkut miehet ovat heti olleet esim. muuttamassa yhteen tai muuttamassa toiselle puolelle maata, vaikka ollaan tavattu pari kertaa. Eihän sellaista voi tosissaan ottaa, kun toinen ei edes tunne minua enkä pysty uskomaan, että noin toimiva on vilpittömin tai realistisin aikein liikkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten päästä eroon iilimadoista jotka aika ajoin pyytää kahville? En halua mennä näistä tässä ketjussa luetelluista syistä.

Itse olen vedonnut kiireisiin, kieltäytynyt kohteliaasti ja lopulta ihan vaan blokannut, jos viesti ei millään mene perille tai käytös muuttuu asiattomaksi kieltäytymisen takia.

Joillain ihmisillä ei ole mitään käsitystä toisten rajoista, tai tilannetajua sosiaalisissa tilanteissa enkä tarkoita tällä, että itse olisin täydellinen, tai että omissa sosiaalisissa taidoissani ei olisi parannettavaa. Varmasti on.

Jotkut esimerkiksi heti ensimmäisellä kerralla, kun tapaat heidät, tai vietätte aikaa yhdessä avautuvat todella henkilökohtaisista asioista siten, että se on vaivaannuttavaa kuunnella. Jos tunnettaisiin kunnolla, tuollaiset avautumiset olisi ihan ok, mutta ei silloin kun olet juuri tavannut sen ihmisen. Ja jotkut miehet ovat heti olleet esim. muuttamassa yhteen tai muuttamassa toiselle puolelle maata, vaikka ollaan tavattu pari kertaa. Eihän sellaista voi tosissaan ottaa, kun toinen ei edes tunne minua enkä pysty uskomaan, että noin toimiva on vilpittömin tai realistisin aikein liikkeellä.

Tuo avautuminen ja avonaisuus on vähän persoonajuttu. Itse voin avautia tai olla avautumatta, mutta on jotenkin estoista jurnuttaa jonkun oppikirjatutustumisen mukaan. Ei kenenkään elämä niin erikoista ole etteikö voisi halutessaan jakaa kaiken vaikka heti. Sosiaalinen koodisto on muutenkin hieman yliarvostettua ja sitä on mukava välillä vähän ravistella.

Totta - suuri osa jopa ystävyyssuhteistani on tietyllä tavalla yhdentekeviä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän haluan olla kenenkään ydinperheeni ulkopuolisen kanssa tekemisissä. Itse asiassa vaimonkaan kanssa en niin välitä viettää aikaa. Ainoa oikeasti merkityksellinen (ja samalla maailman tärkein) asia on suhde lapsiini, joka onneksi on erinomainen.

M45

Vierailija kirjoitti:

Totta - suuri osa jopa ystävyyssuhteistani on tietyllä tavalla yhdentekeviä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän haluan olla kenenkään ydinperheeni ulkopuolisen kanssa tekemisissä. Itse asiassa vaimonkaan kanssa en niin välitä viettää aikaa. Ainoa oikeasti merkityksellinen (ja samalla maailman tärkein) asia on suhde lapsiini, joka onneksi on erinomainen.

M45

Surullista että puhut vaimostasi noin :( muuten olen samaa mieltä

Pitää osata valikoida. Fiksut valikoivat, tyhmät ajautuvat.

Nuorena sitä jotenkin vain ajautui ihmisten seuraan opintojen parissa ja kavereiden kautta. Paljon oli sitten itselle epäsopivia tyyppejä, pahasti sanojia, dominoivia tai ihan vain sellaisia joiden kanssa ei jutut käyneet yksiin. Niistä irtautumisessa tarvittiin luonteenlujuutta. Sittemmin laatu on korvannut määrän ja vähien ystävien kanssa viihtyy ja vuorovaikutus toimii. Uskon voivani löytää vielä hyviä ystäviä lisääkin, vaikka tuuristahan siinä on myös kiinni.

Pitää pitää rima tarpeeksi korkealla, olla valikoiva. On parempi olla yksin kun huonossa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta - suuri osa jopa ystävyyssuhteistani on tietyllä tavalla yhdentekeviä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän haluan olla kenenkään ydinperheeni ulkopuolisen kanssa tekemisissä. Itse asiassa vaimonkaan kanssa en niin välitä viettää aikaa. Ainoa oikeasti merkityksellinen (ja samalla maailman tärkein) asia on suhde lapsiini, joka onneksi on erinomainen.

M45

Surullista että puhut vaimostasi noin :( muuten olen samaa mieltä

En minä vaimosta muuta sanonut, kuin että en erityisemmin välitä viettää hänen kanssaan aikaa. Emme ole riidoissa emmekä pidä marttyyreinä mykkäkouluja jne.. Vaimo "tuntee" samoin. Olemme pohjimmiltamme yksinäisiä susia, mutta toimii se perhe-elämä näinkin. Tunnelma perheessämme ei ole kuitenkaan kylmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten päästä eroon iilimadoista jotka aika ajoin pyytää kahville? En halua mennä näistä tässä ketjussa luetelluista syistä.

Itse olen vedonnut kiireisiin, kieltäytynyt kohteliaasti ja lopulta ihan vaan blokannut, jos viesti ei millään mene perille tai käytös muuttuu asiattomaksi kieltäytymisen takia.

Joillain ihmisillä ei ole mitään käsitystä toisten rajoista, tai tilannetajua sosiaalisissa tilanteissa enkä tarkoita tällä, että itse olisin täydellinen, tai että omissa sosiaalisissa taidoissani ei olisi parannettavaa. Varmasti on.

Jotkut esimerkiksi heti ensimmäisellä kerralla, kun tapaat heidät, tai vietätte aikaa yhdessä avautuvat todella henkilökohtaisista asioista siten, että se on vaivaannuttavaa kuunnella. Jos tunnettaisiin kunnolla, tuollaiset avautumiset olisi ihan ok, mutta ei silloin kun olet juuri tavannut sen ihmisen. Ja jotkut miehet ovat heti olleet esim. muuttamassa yhteen tai muuttamassa toiselle puolelle maata, vaikka ollaan tavattu pari kertaa. Eihän sellaista voi tosissaan ottaa, kun toinen ei edes tunne minua enkä pysty uskomaan, että noin toimiva on vilpittömin tai realistisin aikein liikkeellä.

Tuo avautuminen ja avonaisuus on vähän persoonajuttu. Itse voin avautia tai olla avautumatta, mutta on jotenkin estoista jurnuttaa jonkun oppikirjatutustumisen mukaan. Ei kenenkään elämä niin erikoista ole etteikö voisi halutessaan jakaa kaiken vaikka heti. Sosiaalinen koodisto on muutenkin hieman yliarvostettua ja sitä on mukava välillä vähän ravistella.

No jos noin ajattelet, niin sitten toimit niin. Itse vaan en tuosta tyylistä tykkää, vaan tarvitsen aikaa tutustua toiseen rauhassa. Mielestäni se tuntuu myös jotenkin rajattomalta käytökseltä jakaa kaikki heti ja pidän sitä ns. varoitusmerkkinä, eli en koe oloani turvalliseksi tällaisen ihmisen seurassa.