Lue keskustelun säännöt.
Valtaosa ihmissuhteista, parisuhteet, ystävyyssuhteet ei taida olla monelle hyviä kokemuksia?
07.07.2021 |
Kateutta, halveksuntaa, pidetään itsestäänselvyytenä, puhutaan toisen yks.asiat selän takana ja vääristellään, ollaan kaksinaamaisia ja petollisia, hylätään vastoinkäymisissä ja hylätään kun toinen saa omasta mielestä liikaa hyvää, eli omasta alemmuudentunnosta.
Omassa elämässä kokenut ja täältäkin saa jatkuvasti lukea miten tavallista tuo kaikki on.
Harvassa taitaa olla aidot ihmissuhteet, joissa vilpittömästi tahdotaan toiselle hyvää, iloitaan onnistumisista ja onnenpotkuista sekä tuetaan vastoinkäymisissä. Valtaosa meistä ihmisistä ei taida olla hirveän hyviä tyyppejä?
Kommentit (74)
Nettifoorumeilla saa lukea pääosin kärjistyksiä. Oikea elämä on muualla, vaikkei se täydellistä olisikaan, muistakaa se.
(Huomaan, kuinka viikon loman aikana kun on lueskellut tätäkin palstaa useaan otteeseen, omakin mieli kääntyy näkemään kaiken mikä on huonosti. Vaikka puiminen on tärkeää, se on välillä myös itseään ruokkiva kierre.)
Lapsuudessa ja nuoruudessa itsellä oli joitakin ystävyys-ja rakkaussuhteita jotka olivat ihan hirveitä. Pahinta niissä oli se, että minun seuraani hakeuduttiin, vaikka samalla tehtiin selväksi, että oikeastaan minusta ei edes pidetä. Oli pompotteluun perustuvia ”ystävyyssuhteita” ja välttelevä seurustelusuhteita.
Jonkinlaisen kasvamisen, aikuistumisen ja ihan oikeiden, rakastavien ja suorapuheisten ystävien avun myötä on oppinut sen, että on kaikkien ajan tuhlausta jos antautuu ihmissuhteille jotka ovat epämiellyttäviä. Omien rajojen tunnistaminen tekee niin hyvää. Puolien pitämistä joutuu joskus tekemään niidenkin ihmisten kanssa jotka pääsääntöisesti haluavat minulle hyvää ( ja minä heille) ja se on loppupeleissä tervehdyttävää ja auttaa suhdetta olemaan luisumatta väärille raiteille. Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että maailmassa on valtavasti hyviä ihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten päästä eroon iilimadoista jotka aika ajoin pyytää kahville? En halua mennä näistä tässä ketjussa luetelluista syistä.
Itse olen vedonnut kiireisiin, kieltäytynyt kohteliaasti ja lopulta ihan vaan blokannut, jos viesti ei millään mene perille tai käytös muuttuu asiattomaksi kieltäytymisen takia.
Joillain ihmisillä ei ole mitään käsitystä toisten rajoista, tai tilannetajua sosiaalisissa tilanteissa enkä tarkoita tällä, että itse olisin täydellinen, tai että omissa sosiaalisissa taidoissani ei olisi parannettavaa. Varmasti on.
Jotkut esimerkiksi heti ensimmäisellä kerralla, kun tapaat heidät, tai vietätte aikaa yhdessä avautuvat todella henkilökohtaisista asioista siten, että se on vaivaannuttavaa kuunnella. Jos tunnettaisiin kunnolla, tuollaiset avautumiset olisi ihan ok, mutta ei silloin kun olet juuri tavannut sen ihmisen. Ja jotkut miehet ovat heti olleet esim. muuttamassa yhteen tai muuttamassa toiselle puolelle maata, vaikka ollaan tavattu pari kertaa. Eihän sellaista voi tosissaan ottaa, kun toinen ei edes tunne minua enkä pysty uskomaan, että noin toimiva on vilpittömin tai realistisin aikein liikkeellä.
Tuo avautuminen ja avonaisuus on vähän persoonajuttu. Itse voin avautia tai olla avautumatta, mutta on jotenkin estoista jurnuttaa jonkun oppikirjatutustumisen mukaan. Ei kenenkään elämä niin erikoista ole etteikö voisi halutessaan jakaa kaiken vaikka heti. Sosiaalinen koodisto on muutenkin hieman yliarvostettua ja sitä on mukava välillä vähän ravistella.
No jos noin ajattelet, niin sitten toimit niin. Itse vaan en tuosta tyylistä tykkää, vaan tarvitsen aikaa tutustua toiseen rauhassa. Mielestäni se tuntuu myös jotenkin rajattomalta käytökseltä jakaa kaikki heti ja pidän sitä ns. varoitusmerkkinä, eli en koe oloani turvalliseksi tällaisen ihmisen seurassa.
No tuskinpa se ihminen sulle nyt mitään tekisi 🙄 Nuo ovat yleensä sellaisia omaelämäkertaihmisiä, jotka rakastavat historiikkiään niin paljon, että sen suollettuaan juttu loppuukin sitten siihen.
Ja ihan todellakin kuten joku kirjoitti; kenenkään elämä ei ole kovin kummoinen. Jakoi sitä tahi ei. Samaa scheissea eri paketissa ja volyymilla.
Tämä. Kunpa ei koskaan tarvitsisi kuulla mitään kenenkään elämästä 😭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten päästä eroon iilimadoista jotka aika ajoin pyytää kahville? En halua mennä näistä tässä ketjussa luetelluista syistä.
Itse olen vedonnut kiireisiin, kieltäytynyt kohteliaasti ja lopulta ihan vaan blokannut, jos viesti ei millään mene perille tai käytös muuttuu asiattomaksi kieltäytymisen takia.
Joillain ihmisillä ei ole mitään käsitystä toisten rajoista, tai tilannetajua sosiaalisissa tilanteissa enkä tarkoita tällä, että itse olisin täydellinen, tai että omissa sosiaalisissa taidoissani ei olisi parannettavaa. Varmasti on.
Jotkut esimerkiksi heti ensimmäisellä kerralla, kun tapaat heidät, tai vietätte aikaa yhdessä avautuvat todella henkilökohtaisista asioista siten, että se on vaivaannuttavaa kuunnella. Jos tunnettaisiin kunnolla, tuollaiset avautumiset olisi ihan ok, mutta ei silloin kun olet juuri tavannut sen ihmisen. Ja jotkut miehet ovat heti olleet esim. muuttamassa yhteen tai muuttamassa toiselle puolelle maata, vaikka ollaan tavattu pari kertaa. Eihän sellaista voi tosissaan ottaa, kun toinen ei edes tunne minua enkä pysty uskomaan, että noin toimiva on vilpittömin tai realistisin aikein liikkeellä.
Tuo avautuminen ja avonaisuus on vähän persoonajuttu. Itse voin avautia tai olla avautumatta, mutta on jotenkin estoista jurnuttaa jonkun oppikirjatutustumisen mukaan. Ei kenenkään elämä niin erikoista ole etteikö voisi halutessaan jakaa kaiken vaikka heti. Sosiaalinen koodisto on muutenkin hieman yliarvostettua ja sitä on mukava välillä vähän ravistella.
No jos noin ajattelet, niin sitten toimit niin. Itse vaan en tuosta tyylistä tykkää, vaan tarvitsen aikaa tutustua toiseen rauhassa. Mielestäni se tuntuu myös jotenkin rajattomalta käytökseltä jakaa kaikki heti ja pidän sitä ns. varoitusmerkkinä, eli en koe oloani turvalliseksi tällaisen ihmisen seurassa.
No tuskinpa se ihminen sulle nyt mitään tekisi 🙄 Nuo ovat yleensä sellaisia omaelämäkertaihmisiä, jotka rakastavat historiikkiään niin paljon, että sen suollettuaan juttu loppuukin sitten siihen.
Ja ihan todellakin kuten joku kirjoitti; kenenkään elämä ei ole kovin kummoinen. Jakoi sitä tahi ei. Samaa scheissea eri paketissa ja volyymilla.
Tämä. Kunpa ei koskaan tarvitsisi kuulla mitään kenenkään elämästä 😭
En halua kuulla mitään enkä jakaa mitään. Se ei tuo minulle mitään tyydytystä.
Juorut=olettamuksiin perustuvia satuja
Itsestä puhuminen=oman egon pönkitystä
Säästä puhuminen=näen sään ikkunasta ja uutisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten päästä eroon iilimadoista jotka aika ajoin pyytää kahville? En halua mennä näistä tässä ketjussa luetelluista syistä.
Itse olen vedonnut kiireisiin, kieltäytynyt kohteliaasti ja lopulta ihan vaan blokannut, jos viesti ei millään mene perille tai käytös muuttuu asiattomaksi kieltäytymisen takia.
Joillain ihmisillä ei ole mitään käsitystä toisten rajoista, tai tilannetajua sosiaalisissa tilanteissa enkä tarkoita tällä, että itse olisin täydellinen, tai että omissa sosiaalisissa taidoissani ei olisi parannettavaa. Varmasti on.
Jotkut esimerkiksi heti ensimmäisellä kerralla, kun tapaat heidät, tai vietätte aikaa yhdessä avautuvat todella henkilökohtaisista asioista siten, että se on vaivaannuttavaa kuunnella. Jos tunnettaisiin kunnolla, tuollaiset avautumiset olisi ihan ok, mutta ei silloin kun olet juuri tavannut sen ihmisen. Ja jotkut miehet ovat heti olleet esim. muuttamassa yhteen tai muuttamassa toiselle puolelle maata, vaikka ollaan tavattu pari kertaa. Eihän sellaista voi tosissaan ottaa, kun toinen ei edes tunne minua enkä pysty uskomaan, että noin toimiva on vilpittömin tai realistisin aikein liikkeellä.
Tuo avautuminen ja avonaisuus on vähän persoonajuttu. Itse voin avautia tai olla avautumatta, mutta on jotenkin estoista jurnuttaa jonkun oppikirjatutustumisen mukaan. Ei kenenkään elämä niin erikoista ole etteikö voisi halutessaan jakaa kaiken vaikka heti. Sosiaalinen koodisto on muutenkin hieman yliarvostettua ja sitä on mukava välillä vähän ravistella.
No jos noin ajattelet, niin sitten toimit niin. Itse vaan en tuosta tyylistä tykkää, vaan tarvitsen aikaa tutustua toiseen rauhassa. Mielestäni se tuntuu myös jotenkin rajattomalta käytökseltä jakaa kaikki heti ja pidän sitä ns. varoitusmerkkinä, eli en koe oloani turvalliseksi tällaisen ihmisen seurassa.
No tuskinpa se ihminen sulle nyt mitään tekisi 🙄 Nuo ovat yleensä sellaisia omaelämäkertaihmisiä, jotka rakastavat historiikkiään niin paljon, että sen suollettuaan juttu loppuukin sitten siihen.
Ja ihan todellakin kuten joku kirjoitti; kenenkään elämä ei ole kovin kummoinen. Jakoi sitä tahi ei. Samaa scheissea eri paketissa ja volyymilla.
Tämä. Kunpa ei koskaan tarvitsisi kuulla mitään kenenkään elämästä 😭
En halua kuulla mitään enkä jakaa mitään. Se ei tuo minulle mitään tyydytystä.
Juorut=olettamuksiin perustuvia satuja
Itsestä puhuminen=oman egon pönkitystä
Säästä puhuminen=näen sään ikkunasta ja uutisista.
Huvittavaa, mutta totta. Sanotaan, että totuus ja huumori ovat sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten päästä eroon iilimadoista jotka aika ajoin pyytää kahville? En halua mennä näistä tässä ketjussa luetelluista syistä.
Itse olen vedonnut kiireisiin, kieltäytynyt kohteliaasti ja lopulta ihan vaan blokannut, jos viesti ei millään mene perille tai käytös muuttuu asiattomaksi kieltäytymisen takia.
Joillain ihmisillä ei ole mitään käsitystä toisten rajoista, tai tilannetajua sosiaalisissa tilanteissa enkä tarkoita tällä, että itse olisin täydellinen, tai että omissa sosiaalisissa taidoissani ei olisi parannettavaa. Varmasti on.
Jotkut esimerkiksi heti ensimmäisellä kerralla, kun tapaat heidät, tai vietätte aikaa yhdessä avautuvat todella henkilökohtaisista asioista siten, että se on vaivaannuttavaa kuunnella. Jos tunnettaisiin kunnolla, tuollaiset avautumiset olisi ihan ok, mutta ei silloin kun olet juuri tavannut sen ihmisen. Ja jotkut miehet ovat heti olleet esim. muuttamassa yhteen tai muuttamassa toiselle puolelle maata, vaikka ollaan tavattu pari kertaa. Eihän sellaista voi tosissaan ottaa, kun toinen ei edes tunne minua enkä pysty uskomaan, että noin toimiva on vilpittömin tai realistisin aikein liikkeellä.
Tuo avautuminen ja avonaisuus on vähän persoonajuttu. Itse voin avautia tai olla avautumatta, mutta on jotenkin estoista jurnuttaa jonkun oppikirjatutustumisen mukaan. Ei kenenkään elämä niin erikoista ole etteikö voisi halutessaan jakaa kaiken vaikka heti. Sosiaalinen koodisto on muutenkin hieman yliarvostettua ja sitä on mukava välillä vähän ravistella.
No jos noin ajattelet, niin sitten toimit niin. Itse vaan en tuosta tyylistä tykkää, vaan tarvitsen aikaa tutustua toiseen rauhassa. Mielestäni se tuntuu myös jotenkin rajattomalta käytökseltä jakaa kaikki heti ja pidän sitä ns. varoitusmerkkinä, eli en koe oloani turvalliseksi tällaisen ihmisen seurassa.
No tuskinpa se ihminen sulle nyt mitään tekisi 🙄 Nuo ovat yleensä sellaisia omaelämäkertaihmisiä, jotka rakastavat historiikkiään niin paljon, että sen suollettuaan juttu loppuukin sitten siihen.
Ja ihan todellakin kuten joku kirjoitti; kenenkään elämä ei ole kovin kummoinen. Jakoi sitä tahi ei. Samaa scheissea eri paketissa ja volyymilla.
Kirjoitin, että rajaton käytös saa kokemaan oloni turvattomaksi. Tuo "mitään tekemättömyys" yleensä alkaa juuri niin, että pikkuhiljaa testaillaan, mitä kaikkea se toinen sietää. Vedetään monologia omasta elämästä tuntikausia ilman että edes kysytään toiselta "mitä sulle kuuluu", kaadetaan oksennusämpäri toisen niskaan, kylässä pengotaan läpi toisten kaapit ja udellaan yksityisasiat, jotta voidaan vääristeltyinä juoruta ne eteenpäin.
Minä pidän ihmisistä, joilla on kyky myös huomioida muut, joilla on käytöstavat ja jotka kunnioittavat toisten rajoja ja yksityisyyttä myös.
Hienosti vähätelty ja hieno oikeus rajattomalle käytökselle tämä "kenenkään elämä ei ole kovin kummoinen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten päästä eroon iilimadoista jotka aika ajoin pyytää kahville? En halua mennä näistä tässä ketjussa luetelluista syistä.
Itse olen vedonnut kiireisiin, kieltäytynyt kohteliaasti ja lopulta ihan vaan blokannut, jos viesti ei millään mene perille tai käytös muuttuu asiattomaksi kieltäytymisen takia.
Joillain ihmisillä ei ole mitään käsitystä toisten rajoista, tai tilannetajua sosiaalisissa tilanteissa enkä tarkoita tällä, että itse olisin täydellinen, tai että omissa sosiaalisissa taidoissani ei olisi parannettavaa. Varmasti on.
Jotkut esimerkiksi heti ensimmäisellä kerralla, kun tapaat heidät, tai vietätte aikaa yhdessä avautuvat todella henkilökohtaisista asioista siten, että se on vaivaannuttavaa kuunnella. Jos tunnettaisiin kunnolla, tuollaiset avautumiset olisi ihan ok, mutta ei silloin kun olet juuri tavannut sen ihmisen. Ja jotkut miehet ovat heti olleet esim. muuttamassa yhteen tai muuttamassa toiselle puolelle maata, vaikka ollaan tavattu pari kertaa. Eihän sellaista voi tosissaan ottaa, kun toinen ei edes tunne minua enkä pysty uskomaan, että noin toimiva on vilpittömin tai realistisin aikein liikkeellä.
Tällainen asenne itseä hieman kylmää. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Jos et itse avaudu heti, haittaako toisen avautuminen? Oman miehen ystävän vaimo koki minun avautuneen liian varhaisessa tutumisvaiheessa liikaa ja on nyt kymmenen vuotta ollut hyvin tyly, kylmä ja ilkeä minua kohtaan. Nyt sitten koitetaan vältellä heitä parhaamme mukaan, sillä ollaan todella väsyneitä siihen toksiseen ilmapiiriin. Onneksi omassa ystäväpiirissä ihmiset saavat olla juuri sellaisia kuin ovat. Erilaisuus rikastuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten päästä eroon iilimadoista jotka aika ajoin pyytää kahville? En halua mennä näistä tässä ketjussa luetelluista syistä.
Itse olen vedonnut kiireisiin, kieltäytynyt kohteliaasti ja lopulta ihan vaan blokannut, jos viesti ei millään mene perille tai käytös muuttuu asiattomaksi kieltäytymisen takia.
Joillain ihmisillä ei ole mitään käsitystä toisten rajoista, tai tilannetajua sosiaalisissa tilanteissa enkä tarkoita tällä, että itse olisin täydellinen, tai että omissa sosiaalisissa taidoissani ei olisi parannettavaa. Varmasti on.
Jotkut esimerkiksi heti ensimmäisellä kerralla, kun tapaat heidät, tai vietätte aikaa yhdessä avautuvat todella henkilökohtaisista asioista siten, että se on vaivaannuttavaa kuunnella. Jos tunnettaisiin kunnolla, tuollaiset avautumiset olisi ihan ok, mutta ei silloin kun olet juuri tavannut sen ihmisen. Ja jotkut miehet ovat heti olleet esim. muuttamassa yhteen tai muuttamassa toiselle puolelle maata, vaikka ollaan tavattu pari kertaa. Eihän sellaista voi tosissaan ottaa, kun toinen ei edes tunne minua enkä pysty uskomaan, että noin toimiva on vilpittömin tai realistisin aikein liikkeellä.
Tällainen asenne itseä hieman kylmää. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Jos et itse avaudu heti, haittaako toisen avautuminen? Oman miehen ystävän vaimo koki minun avautuneen liian varhaisessa tutumisvaiheessa liikaa ja on nyt kymmenen vuotta ollut hyvin tyly, kylmä ja ilkeä minua kohtaan. Nyt sitten koitetaan vältellä heitä parhaamme mukaan, sillä ollaan todella väsyneitä siihen toksiseen ilmapiiriin. Onneksi omassa ystäväpiirissä ihmiset saavat olla juuri sellaisia kuin ovat. Erilaisuus rikastuttaa.
Vastasin tähän tulleeseen kommenttiin jo edellisellä sivulla, että jokainen toimikoon kuten parhaakseen näkee. Kirjoitin siinä, että itse en pidä tästä tyylistä kaataa kaikki välittömästi toisen niskaan. Joku muu voi pitää siitä ja se on täysin ok. Saat myös ihan vapaasti kokea oman elämänkokemukseni tuoman viisauden "kylmääväksi". Mielummin suojelen itseäni, kun tanssin muiden pillin mukaan. Enkä enää jäisi kuuntelemaan tuntikausien avautumista ventovieraalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän ne on harvassa ihmiset jotka eivät saa takkiinsa ihmissuhteissa. On tullut selkäänpuukottajia vastaan ym
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten päästä eroon iilimadoista jotka aika ajoin pyytää kahville? En halua mennä näistä tässä ketjussa luetelluista syistä.
Minua vainoaa eräs entinen työkaveri. Olin tilanteessa, jossa koin häirintää ja kiusaamista entiseltä pomolta. Pomo siis kommentoi tissejäni ja painoani sekä kutsui oudoksi kaikkien kuullen toistuvasti vuosien ajan. Kun avauduin tilanteesta tälle työkaverille, hän sanoi "en usko että hän kiusaa sinua". Lähdin puoli vuotta sitten ja työkaveri on yrittänyt pitää yhteyttä. En halua mennä kahville ihmisen kanssa, joka ei uskonut minun tuntemuksiani.
Älä anna pikkusormeakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten päästä eroon iilimadoista jotka aika ajoin pyytää kahville? En halua mennä näistä tässä ketjussa luetelluista syistä.
Itse olen vedonnut kiireisiin, kieltäytynyt kohteliaasti ja lopulta ihan vaan blokannut, jos viesti ei millään mene perille tai käytös muuttuu asiattomaksi kieltäytymisen takia.
Joillain ihmisillä ei ole mitään käsitystä toisten rajoista, tai tilannetajua sosiaalisissa tilanteissa enkä tarkoita tällä, että itse olisin täydellinen, tai että omissa sosiaalisissa taidoissani ei olisi parannettavaa. Varmasti on.
Jotkut esimerkiksi heti ensimmäisellä kerralla, kun tapaat heidät, tai vietätte aikaa yhdessä avautuvat todella henkilökohtaisista asioista siten, että se on vaivaannuttavaa kuunnella. Jos tunnettaisiin kunnolla, tuollaiset avautumiset olisi ihan ok, mutta ei silloin kun olet juuri tavannut sen ihmisen. Ja jotkut miehet ovat heti olleet esim. muuttamassa yhteen tai muuttamassa toiselle puolelle maata, vaikka ollaan tavattu pari kertaa. Eihän sellaista voi tosissaan ottaa, kun toinen ei edes tunne minua enkä pysty uskomaan, että noin toimiva on vilpittömin tai realistisin aikein liikkeellä.
Tuo avautuminen ja avonaisuus on vähän persoonajuttu. Itse voin avautia tai olla avautumatta, mutta on jotenkin estoista jurnuttaa jonkun oppikirjatutustumisen mukaan. Ei kenenkään elämä niin erikoista ole etteikö voisi halutessaan jakaa kaiken vaikka heti. Sosiaalinen koodisto on muutenkin hieman yliarvostettua ja sitä on mukava välillä vähän ravistella.
No jos noin ajattelet, niin sitten toimit niin. Itse vaan en tuosta tyylistä tykkää, vaan tarvitsen aikaa tutustua toiseen rauhassa. Mielestäni se tuntuu myös jotenkin rajattomalta käytökseltä jakaa kaikki heti ja pidän sitä ns. varoitusmerkkinä, eli en koe oloani turvalliseksi tällaisen ihmisen seurassa.
No tuskinpa se ihminen sulle nyt mitään tekisi 🙄 Nuo ovat yleensä sellaisia omaelämäkertaihmisiä, jotka rakastavat historiikkiään niin paljon, että sen suollettuaan juttu loppuukin sitten siihen.
Ja ihan todellakin kuten joku kirjoitti; kenenkään elämä ei ole kovin kummoinen. Jakoi sitä tahi ei. Samaa scheissea eri paketissa ja volyymilla.
Tämä. Kunpa ei koskaan tarvitsisi kuulla mitään kenenkään elämästä 😭
En halua kuulla mitään enkä jakaa mitään. Se ei tuo minulle mitään tyydytystä.
Juorut=olettamuksiin perustuvia satuja
Itsestä puhuminen=oman egon pönkitystä
Säästä puhuminen=näen sään ikkunasta ja uutisista.
:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten päästä eroon iilimadoista jotka aika ajoin pyytää kahville? En halua mennä näistä tässä ketjussa luetelluista syistä.
Minua vainoaa eräs entinen työkaveri. Olin tilanteessa, jossa koin häirintää ja kiusaamista entiseltä pomolta. Pomo siis kommentoi tissejäni ja painoani sekä kutsui oudoksi kaikkien kuullen toistuvasti vuosien ajan. Kun avauduin tilanteesta tälle työkaverille, hän sanoi "en usko että hän kiusaa sinua". Lähdin puoli vuotta sitten ja työkaveri on yrittänyt pitää yhteyttä. En halua mennä kahville ihmisen kanssa, joka ei uskonut minun tuntemuksiani.
Kyllähän tuo objektiivisesti luettuna täyttää kiusaamisen kriteerit. Ehkä työkaverilla oli oma lehmä ojassa ja oli parempi puolustaa pomoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on fiilis, että jos ne elämän ekat tärkeät ihmissuhteet eli suhteet omiin vanhempiin ja sisaruksiin eivät olet perusturvallisia, niin ongelmia tulee olemaan myös muissa ihmissuhteissa; pari- ja ystävyyssuhteissa. Näin ainakin itsellä. Koska suhde vanhempiin on ollut turvaton, jostain syvältä kumpuaa malli, ettei muihinkaan ihmisiin voi luottaa tai vastaan tulee ihmissuhteita, joissa joutuu hyväksikäytetyksi.
Vaikuttaa, että turvallisen lapsuuden kokeneilla on myöhemmin myös hyviä muita ihmissuhteita elämässään.
Tämä voi pitää paikkansa. Moni on varmasti tavannut elämässään ihmisiä, jotka eivät sitten lopulta niin mukavia olleetkaan. Mutta suhtautuuko turvallisen lapsuuden kokeneet asiaan eri tavalla kuin turvattoman lapsuuden kokeneet? Mietin itse, että en ole koko 60-vuotisen elämäni aikana pistänyt välejä kokonaan poikki yhtään kehenkään. En ole kokenut sellaisia loukkauksia tai vahingontekoja, joiden vuoksi olisin niin tehnyt. Ajan takaa sitä, että voisiko joillain ihmisillä jokin asia saada suuremmat mittasuhteet kuin jollain toisella? Nuorena tuli koettua muutamia sydänsuruja ja parisuhde lasteni isänkin kanssa päättyi, mutta en vihaa ketään enkä tunne katkeruutta. Uskoisin ainakin yhtenä syynä olevan se, että perusturvallisuuteni on hyvin vahva. Ja se taas johtuu aivan varmasti turvallisesta lapsuudestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten päästä eroon iilimadoista jotka aika ajoin pyytää kahville? En halua mennä näistä tässä ketjussa luetelluista syistä.
Minua vainoaa eräs entinen työkaveri. Olin tilanteessa, jossa koin häirintää ja kiusaamista entiseltä pomolta. Pomo siis kommentoi tissejäni ja painoani sekä kutsui oudoksi kaikkien kuullen toistuvasti vuosien ajan. Kun avauduin tilanteesta tälle työkaverille, hän sanoi "en usko että hän kiusaa sinua". Lähdin puoli vuotta sitten ja työkaveri on yrittänyt pitää yhteyttä. En halua mennä kahville ihmisen kanssa, joka ei uskonut minun tuntemuksiani.
Kyllähän tuo objektiivisesti luettuna täyttää kiusaamisen kriteerit. Ehkä työkaverilla oli oma lehmä ojassa ja oli parempi puolustaa pomoa?
Sitten ei ole oikea kaverisi eikä tarvitse pitää yhteyttä.. Kertoisi pomolle kaikki tiedot mitä irti saisi.
No tuskinpa se ihminen sulle nyt mitään tekisi 🙄 Nuo ovat yleensä sellaisia omaelämäkertaihmisiä, jotka rakastavat historiikkiään niin paljon, että sen suollettuaan juttu loppuukin sitten siihen.
Ja ihan todellakin kuten joku kirjoitti; kenenkään elämä ei ole kovin kummoinen. Jakoi sitä tahi ei. Samaa scheissea eri paketissa ja volyymilla.