Lue keskustelun säännöt.
Valtaosa ihmissuhteista, parisuhteet, ystävyyssuhteet ei taida olla monelle hyviä kokemuksia?
07.07.2021 |
Kateutta, halveksuntaa, pidetään itsestäänselvyytenä, puhutaan toisen yks.asiat selän takana ja vääristellään, ollaan kaksinaamaisia ja petollisia, hylätään vastoinkäymisissä ja hylätään kun toinen saa omasta mielestä liikaa hyvää, eli omasta alemmuudentunnosta.
Omassa elämässä kokenut ja täältäkin saa jatkuvasti lukea miten tavallista tuo kaikki on.
Harvassa taitaa olla aidot ihmissuhteet, joissa vilpittömästi tahdotaan toiselle hyvää, iloitaan onnistumisista ja onnenpotkuista sekä tuetaan vastoinkäymisissä. Valtaosa meistä ihmisistä ei taida olla hirveän hyviä tyyppejä?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Totta. Harvassa on.
Nykyään välttelen ihmisiä.
Sama täällä. Aiemmat kokemukset opettaneet varovaiseksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä saa hyvää, paha saa palkkansa.
Minulla on ollut aina todella hyviä ystäviä elämässäni. Muutama ystävä on ollut jo taaperoikäisestä, muutamia kouluajoilta ja loput olen löytänyt aikuisena. Mieheni on paras ystäväni ja hänen kanssaan olen ollut liki 25 vuotta. Kateutta, halveksuntaa tai muuta ikävää en ole kokenut.
Höpsis! Itseni lisäksi tiedän monia, joilla on hyvät ihmissuhteet niin puolison, sisarusten, ystävien kuin lastensa kanssa.
Näytä minulle ystäväsi, niin kerron sinulle, millainen olet.
Ei ole kyllä. Mutta ihminen kaipaa toisia silti, sosiaalisia kun olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä saa hyvää, paha saa palkkansa.
Minulla on ollut aina todella hyviä ystäviä elämässäni. Muutama ystävä on ollut jo taaperoikäisestä, muutamia kouluajoilta ja loput olen löytänyt aikuisena. Mieheni on paras ystäväni ja hänen kanssaan olen ollut liki 25 vuotta. Kateutta, halveksuntaa tai muuta ikävää en ole kokenut.
Aika naivi tapa katsella maailmaa. Toisaalta helppo, eli jokainen pahaa osakseen saanut on sen mielestäsi ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Höpsis! Itseni lisäksi tiedän monia, joilla on hyvät ihmissuhteet niin puolison, sisarusten, ystävien kuin lastensa kanssa.
No minä väitän että vähemmistössä ovat ne jotka eivät koskaan ole tulleet ystävän, kaverin, kumppanin pettämiksi tai joutuneet kokemaan ikäviä asioita ihmissuhteissa. Eihän se poissulje hyviäkin suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, totta turiset! :D Minulla on 1 varhaisnuoruudesta alkanut ystävyyssuhde joka on ollut hyvä koko ajan ja jatkunut näihin päiviin. Muut ovat joko jäänet kokonaan, tai sitten ollaan tekemisissä lähinnä tavan vuoksi. Paras suhde minullakin on mieheeni jonka kanssa olen ollut nyt 7 vuotta. Tuo hyvälle tapahtuu hyvää on kyllä niin lapsellinen fantasiamaailma ettei paremmasta väliä :D
Minulla taas kaikki ihmissuhteet, jotka olen säilyttänyt ja joita vaalin, ovat hyviä.
Sanotaan, että pyöreästi 30 ihmistä on elämässäni sellaisia, että voin luottaa heihin täysin. Toivon heille hyvää ja he toivovat minulle hyvää. Meillä on kivaa ja rentoa yhdessä, ei ikinä riitoja. Tässä porukassa on mm. omat vanhempani, sisarukseni puolisoineen, oma puoliso, lapset ja joukko ystäviä. Myös töissä ne, keiden kanssa teen eniten töitä, ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja mukavia, ja heidän kanssa on helppo tulla toimeen.
Ehkä olen onnekas, mutta toisaalta myös vaalin näitä ihmisisuhteita ja tuon itse positiivista energiaa näihin suhteisiin, kunnioitan ja ymmärrän näitä ihmisiä, kohtelen hyvin jne.
Lisäksi vihellän pelin uusien tuttavuuksien kanssa aika pian poikki, jos jollain on jotain selviä sosiaalisia ongelmia, käyttäytyvät minua kohtaan huonosti jne. Mitä enemmän ikää tulee (nyt lähemmäs 5-kymppinen), sitä nopeammin huomaa, keiden kanssa kannattaa lähteä syventämään tuttavuutta ja keiden kanssa ei. On helppo laittaa rajat hulluille ja ikäville ihmisille ja katkaista välit saman tien. Unohtaa ne. Näin saa elämässä olla tekemisissä vain hyväsydämisten, hyväkäytöksisten ja fiksujen ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstalla näin. Oikeassa maailmassa ihan eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä saa hyvää, paha saa palkkansa.
Minulla on ollut aina todella hyviä ystäviä elämässäni. Muutama ystävä on ollut jo taaperoikäisestä, muutamia kouluajoilta ja loput olen löytänyt aikuisena. Mieheni on paras ystäväni ja hänen kanssaan olen ollut liki 25 vuotta. Kateutta, halveksuntaa tai muuta ikävää en ole kokenut.
Oletko ikinä saanut tai kokenut mitään sellaista, joka voisi edes herättää voimakasta kateutta? Luepa ketjua ystävän miljoonaperinnöstä ja avarra käsitystäsi.
Tai tehnyt virhettä, kokenut vastoinkäymistä, epäonnistumista, konkurssia, sairautta, työttömyyttä tai mitään sellaista joka saisi ihmiset halveksimaan?
Jos on ollut perushyvä elämä, niin silloin oma käsityskyky voi olla rajallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsis! Itseni lisäksi tiedän monia, joilla on hyvät ihmissuhteet niin puolison, sisarusten, ystävien kuin lastensa kanssa.
No minä väitän että vähemmistössä ovat ne jotka eivät koskaan ole tulleet ystävän, kaverin, kumppanin pettämiksi tai joutuneet kokemaan ikäviä asioita ihmissuhteissa. Eihän se poissulje hyviäkin suhteita.
Tämä. Mullakin on hyviäkin ihmissuhteita, ja kaverille en todiaan välttämättä kerro millä tavoin joku ihmissuhde on päättynyt, joten tiedän satavarmaksi ettei muutkaan tiedä puolisonsa, kaverinsa tai sisaruksensa muista ihmissuhteista kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas kaikki ihmissuhteet, jotka olen säilyttänyt ja joita vaalin, ovat hyviä.
Sanotaan, että pyöreästi 30 ihmistä on elämässäni sellaisia, että voin luottaa heihin täysin. Toivon heille hyvää ja he toivovat minulle hyvää. Meillä on kivaa ja rentoa yhdessä, ei ikinä riitoja. Tässä porukassa on mm. omat vanhempani, sisarukseni puolisoineen, oma puoliso, lapset ja joukko ystäviä. Myös töissä ne, keiden kanssa teen eniten töitä, ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja mukavia, ja heidän kanssa on helppo tulla toimeen.
Ehkä olen onnekas, mutta toisaalta myös vaalin näitä ihmisisuhteita ja tuon itse positiivista energiaa näihin suhteisiin, kunnioitan ja ymmärrän näitä ihmisiä, kohtelen hyvin jne.
Lisäksi vihellän pelin uusien tuttavuuksien kanssa aika pian poikki, jos jollain on jotain selviä sosiaalisia ongelmia, käyttäytyvät minua kohtaan huonosti jne. Mitä enemmän ikää tulee (nyt lähemmäs 5-kymppinen), sitä nopeammin huomaa, keiden kanssa kannattaa lähteä syventämään tuttavuutta ja keiden kanssa ei. On helppo laittaa rajat hulluille ja ikäville ihmisille ja katkaista välit saman tien. Unohtaa ne. Näin saa elämässä olla tekemisissä vain hyväsydämisten, hyväkäytöksisten ja fiksujen ihmisten kanssa.
Tämä kuulostaa realistiselta ja fiksulta. Eli pitää oppia vaan tunnistamaan ne mädät omenat ajoissa ja pistää pois omasta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas kaikki ihmissuhteet, jotka olen säilyttänyt ja joita vaalin, ovat hyviä.
Sanotaan, että pyöreästi 30 ihmistä on elämässäni sellaisia, että voin luottaa heihin täysin. Toivon heille hyvää ja he toivovat minulle hyvää. Meillä on kivaa ja rentoa yhdessä, ei ikinä riitoja. Tässä porukassa on mm. omat vanhempani, sisarukseni puolisoineen, oma puoliso, lapset ja joukko ystäviä. Myös töissä ne, keiden kanssa teen eniten töitä, ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja mukavia, ja heidän kanssa on helppo tulla toimeen.
Ehkä olen onnekas, mutta toisaalta myös vaalin näitä ihmisisuhteita ja tuon itse positiivista energiaa näihin suhteisiin, kunnioitan ja ymmärrän näitä ihmisiä, kohtelen hyvin jne.
Lisäksi vihellän pelin uusien tuttavuuksien kanssa aika pian poikki, jos jollain on jotain selviä sosiaalisia ongelmia, käyttäytyvät minua kohtaan huonosti jne. Mitä enemmän ikää tulee (nyt lähemmäs 5-kymppinen), sitä nopeammin huomaa, keiden kanssa kannattaa lähteä syventämään tuttavuutta ja keiden kanssa ei. On helppo laittaa rajat hulluille ja ikäville ihmisille ja katkaista välit saman tien. Unohtaa ne. Näin saa elämässä olla tekemisissä vain hyväsydämisten, hyväkäytöksisten ja fiksujen ihmisten kanssa.
Tämä kuulostaa realistiselta ja fiksulta. Eli pitää oppia vaan tunnistamaan ne mädät omenat ajoissa ja pistää pois omasta elämästään.
Yllättävän moni jää huonoihin ihmissuhteisiin ikään kuin jumiin, vaikkei mikään pakota pysymään niissä. Ehkä se on jotain tuttua, mihin ovat oppineet pienestä pitäen, vaikka myrkyllistä itselle onkin?
Kaksinaamaisuus, valehtelu, pettäminen ja ikävä käytös eivät ole omien tuttujeni kesken tavallinen asia. Ystäväpiiri on pieni, mutta lämmin, rento ja hyväsydäminen. Tottakai mukana on myös onnea sen suhteen millaisia ihmisiä elämässään kohtaa, mutta aika hyvin on tullut opittua erittelemään millaisten ihmisten kanssa haluaa viettää aikaa. Kun huonoja fiiliksiä herättävät persoonat osaa skipata jo kättelyssä, ei draamoja ehdi syntyä alun alkaenkaan. Joskus tämä on tarkoittanut yksinäisiä aikoja esimerkiksi uudella paikkakunnalla, mutta yksinkin on mukavampi olla kuin huonossa seurassa. Näitä kauhutarinoita kyllä tulee kuultua välikäsien kautta. Toivon sydämeni pohjasta että ihmiset jotka kohtaavat jatkuvasti kurjia tyyppejä, arvostavat itseään ja omaa aikaansa sen verran etteivät anna mielipahaa aiheuttavien ihmisten roikkua turhanpäiten elämässään. Ei sellaisissa ihmissuhteissa ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Höpsis! Itseni lisäksi tiedän monia, joilla on hyvät ihmissuhteet niin puolison, sisarusten, ystävien kuin lastensa kanssa.
…..itseni lisäksi….
Voithan olla juuri sellainen joka nauttii juoruilusta yms. ja pidät itse sitä ystävyytenä…
Kuulostat eräältä tutultani jolla aina kaikki erinomaisen hyvin … ei kuulosta hirveän aidolta🤭
Vierailija kirjoitti:
Hyvä saa hyvää, paha saa palkkansa.
Minulla on ollut aina todella hyviä ystäviä elämässäni. Muutama ystävä on ollut jo taaperoikäisestä, muutamia kouluajoilta ja loput olen löytänyt aikuisena. Mieheni on paras ystäväni ja hänen kanssaan olen ollut liki 25 vuotta. Kateutta, halveksuntaa tai muuta ikävää en ole kokenut.
Kiinnostava ajattelutapa. Osaatko kertoa tarkemmin, mitä pahaa tein lapsena, kun lapsuudesta lähtien ihmissuhteisiini on liittynyt hyväksikäyttöä ja kiusaamista? Olen sitä paljon miettinyt enkä ole keksinyt.
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas kaikki ihmissuhteet, jotka olen säilyttänyt ja joita vaalin, ovat hyviä.
Sanotaan, että pyöreästi 30 ihmistä on elämässäni sellaisia, että voin luottaa heihin täysin. Toivon heille hyvää ja he toivovat minulle hyvää. Meillä on kivaa ja rentoa yhdessä, ei ikinä riitoja. Tässä porukassa on mm. omat vanhempani, sisarukseni puolisoineen, oma puoliso, lapset ja joukko ystäviä. Myös töissä ne, keiden kanssa teen eniten töitä, ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja mukavia, ja heidän kanssa on helppo tulla toimeen.
Ehkä olen onnekas, mutta toisaalta myös vaalin näitä ihmisisuhteita ja tuon itse positiivista energiaa näihin suhteisiin, kunnioitan ja ymmärrän näitä ihmisiä, kohtelen hyvin jne.
Lisäksi vihellän pelin uusien tuttavuuksien kanssa aika pian poikki, jos jollain on jotain selviä sosiaalisia ongelmia, käyttäytyvät minua kohtaan huonosti jne. Mitä enemmän ikää tulee (nyt lähemmäs 5-kymppinen), sitä nopeammin huomaa, keiden kanssa kannattaa lähteä syventämään tuttavuutta ja keiden kanssa ei. On helppo laittaa rajat hulluille ja ikäville ihmisille ja katkaista välit saman tien. Unohtaa ne. Näin saa elämässä olla tekemisissä vain hyväsydämisten, hyväkäytöksisten ja fiksujen ihmisten kanssa.
Älä nyt vaan liikaa kehu itseäsi…
Toksinen positiivisuus.
Totta. Harvassa on.
Nykyään välttelen ihmisiä.