Miten te toimitte jos huomaatte, ettette ole jossakin yhteisössä hyväksyttyjä?

Minulla on ollut tämä hyväksytyksi tulemisen kaipuun taakka lapsesta asti. Koen, etten ole tullut nähdyksi ja kuulluksi. Huomaan vielä aikuisiälläkin, että minua dissataan perheeni ja sukuni taholta. Minun ajatuksia ja tunteita ei oteta todesta ja minulle sanotaan: "Kuvittelet vaan."

Olen ollut alisuoriutuja koko ikäni , kunnes muutama vuosi sitten eron seurauksena päädyin terapiaan ja aloin ymmärtää haitallisia mekanismeja. Tajusin, että minäkin voin olla hyvä! Ja siitä seurasi se, että pääsin sisään yliopistoon - kaikkien ihmetykseksi. Nyt minulla on vieläkin suurempi projekti menossa ja kun otin sen juhannuksena sukulaisten kanssa puheeksi, niin puheenaihe vaihdettiin nopeasti ja minut, taas kerran, sivutettiin. Tuntui pahalta. Ja sitten jatkettiin taas puhumista veljestäni, niin kuin aina.

Mitä tällaisten sukulaisten kanssa tulisi tehdä? Tuntuu, että olisin onnelisempi jos minun ei jatkuvasti tarvitisis tulla dissatuksi ja tuntea oloani huonoksi. Kun en ole perheeni ja sukulaisteni seurassa voin hyvin. Kun olen viettänyt aikaa sukulaisteni kanssa, alan tuntea itseni samaksi huonksi epännistujaksi mikä olin lapsena.