Kun rakastan turhaan
Rakastan koko sydämestäni miestä jolla ei ole samanlaisia tunteita minua kohtaan mutta on kuitenkin kanssani tekemisissä kun parempaa ei ole tarjolla. Olen täysin rikki ja masentunut. Mutta en pysty käskemään häntä pysymään erossa minusta. En pysty aloittamaan uusia suhteita ja tunnen itseni täysin kelpaamattomaksi ihmisenä. Päivä päivältä olen masentuneempi ja minulla on vähemmän ja vähemmän voimia irtautua. Kärsin ihan likaa mutta koska kaipaan ja rakastan häntä yli kaiken, toivoni siitä, että hän joskus muuttaa mielensä, ei kuole koskaan. Taitaa käydä niin että minä kuolen ennen sitä...
Kommentit (6)
Hukkaat elämäsi turhaan. Onko lapsia? Ellei kannattaa erota tai unohtaa
En pysty unohtamaan. Se tässä onkin ongelma.
Sinulla on pakkomielle tuosta miehestä. Olin samassa tilanteessa ja pakotin itseni lopettamaan kaiken yhteydenpidon häneen ja muutin toiselle paikkakunnalle uuteen työhön. Oli vaikeaa, todella vaikeaa ja olin tosi yksinäinen ja masentuntkin useamman vuoden. Nousin siitä pikku hiljaa, löysin ystäviä ja muutaman lohtusuhteenn jälkeen myös ihanan miehen. Ymmärrän sinua mutta toivon, että pelastat itsesi niin kuin minäkin tein.
Ei ole helppoa, ei, mutta oikeasti ainoa mahdollisuutesi ottaa elämäsi omiin käsiisi. Ajattelen sinua lämpimästi ja lähetän sinulle voimia! Älä jää tuohon tuhoisaan suhteeseen, vaikka olisi miten vaikeaa lähteä. Pelastaudu!
Meillä päin tuollaisia naisia kutsutaan panopuiksi. Ala arvostaa itseäsi ja lopeta tuo suhde.
Asiahan ei tietty mulle mitenkään kuulu, mutta enpä tahtoisi lukea tämänkään suhteen loppusanoja jostain Alibista, jos nyt ymmärrät pointin.
Et oo yksin. Samoja fiiliksiä täällä. :(