Nainen haluaa muuttaa yhteen kuukauden tapailun jälkeen

Mun miehen ex oli kans juuri noin nopea liikkeissään. Sarjaseurustelija, joka haluaa muuttaa nopeasti yhteen, kohta pettää ja muuttaa seuraavan kanssa yhteen. Ei toki tarkoita, että kyseinen nainen on välttämättä samanlainen. Tällä exällä oli siis oikeasti diagnosoitu jokin persoonallisuushäiriö (oisko ollut epävakaa/rajatila tms. en niistä niin tiedä).

Yhteenmuutto on paras tapa tuhota suhde.

Kannattaa tarkistaa ainakin seuraavat asiat: onko naisen pankkitilillä saldoa, ovatko hänen läheiset ihmissuhteensa kunnossa, onko lupautunut osallistumaan asumiskuluihin, ruinaako myös kihloihin/naimisiin? Omia hälytyskelloja kannattaa kuunnella ennen kuin on liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Kuukausi tapailua on hyvin lyhyt aika ettekä ole oppineet vielä kunnolla tuntemaan toisianne. Jos vähääkään epäröit, ei kannata vielä muuttaa yhteen. Jos otat epäröintisi naisen kanssa puheeksi ja tämä suuttuu/loukkaantuu, niin silloin ei PIDÄ muuttaa yhteen. Toisen osapuolen taholta tuleva asioiden pakkokiirehtiminen, manipulointi ja painostus ei ole koskaan hyvä merkki. Isolla todennäköisyydellä löydät tällöin itsesi tukahduttavasta ja pahimmillaan väkivaltaisesta parisuhteesta.

Joo, itse lankesin tähän epävakaan ja lapsuudessa traumatisoituneen kanssa. Ei monet jutut tuntuneet kovinkaan terveiltä, mutta halusin olla hänelle hyväksi ja "parantava voima" maailmassa. Mutta manipulointi ja oikkuilu paheni pikkuhiljaa, eikä mikään tuntunut lopulta riittävän tai toimivan. Se raastavaa kun rakastin ja rakastan tavallaan edelleen. Loppuisikohan riitelyjen jälkeen hän halusi lopulta erota, kun en kohdellut häntä kuin kukkaa kämmenellä. Niin vinoutuneessa ilmapiirissä tuo on lähinnä naurettavaa jälkikäteen. Meilläkin oli yhteenmuutto ja lapsi suunnitelmissa jo kuukausien jälkeen, mutta ihan hyvä ettei tuo toteutunut, kun olisi tullut vain enemmän savua ja raunioita.

Annoin kerrankin mennä puhtaasti tunteella, mutta ei se kovin hyvää lopulta tehnyt.

Me muutimme yhteen parin viikon seurustelun jälkeen. Mies ei heti luopunut omasta asunnostaan. Meillä olikin kaksi kotia...isompi lähiökoti ja pieni keskustakoti. Ja mitä sitä himmailemaan kun joskus sen vaan tietää. Nyt heinäkuussa on oltu yhdessä 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Me muutimme yhteen parin viikon seurustelun jälkeen. Mies ei heti luopunut omasta asunnostaan. Meillä olikin kaksi kotia...isompi lähiökoti ja pieni keskustakoti. Ja mitä sitä himmailemaan kun joskus sen vaan tietää. Nyt heinäkuussa on oltu yhdessä 30 vuotta.

Ja jokaista teidän kaltaistanne paria kohti on kymmenen sellaista paria, jotka muuttivat yhteen ja erosivat vuoden-muutaman sisällä. (Kymmenen on hatusta vedetty luku, mutta pointti on, että sellaisia on varmasti monin kerroin enemmän kuin onnistuneita pika-avoliittoja.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa vain lähelle sinun lompakkoa, aivan normaalia.

Et ole vissiin itse koskaan ollut tosi ihastunut? Silloin haluaa olla koko ajan sen toisen ihmisen lähellä. Taidat vaan olla itse rahan perään kerta se sulle ekana tuli mieleen.

Lähellä olo onnistuu helposti ilman hätäistä yhteenmuuttoa.

Ei välttämättä onnistu, esim. jos on etäisyyttä.

No ei silti kannata tehdä tuollaista hätäistä yhteenmuuttoa.

Ei ehkä kannatakaan, mutta tosi ihastuneena järki ei välttämättä pelaa parhaalla tavalla. Toisaalta tunteen pohjalta tehty ratkaisu voi olla hyväkin, mistäpä sitä etukäteen tietää.

Mä aloin asumaan kumppanini kanssa oikeastaan saman tien ensitreffeiltä. Oman kämpän irtisanoin puolen vuoden jälkeen eli se oma kämppä oli olemassa "jos tapahtuu jotakin". Meillä homma meni luonnollisesti noin. Ei edes puhuttu yhdessä asumisesta vaan se vaan meni noin. Vaikka minulla on tuollainen kokemus omasta elämästä niin jos toinen hinkuu noin nopeasti yhteen muuttoa ja toinen ei sitä halua niin tehän etenette suhteessa ihan eri tahtia. Aikalisän paikka. Haluatteko samoja asioita ja oletteko yhtä varmoja suhteen tulevaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Me muutettiin yhteen parin viikon päästä ensi tapaamisesta.

Miehen elätiksi?

Helsingissä on järkevää muuttaa yhteen mahdollisimman nopeasti kun vuokrataso on niin järjetön. Pieni yksiö maksaa 1000 euroa ja 1500 eurolla saa jo tilavan kolmion laatupaikalta

Rakastuimme mieheni kanssa niin totaalisesti, että me vain hetken päästä luontevasti muutimme yhteen. Pidin omaa asuntoani  varalla vielä vuoden ja sitten myin sen pois. Olimme yhdessä miehen kuolemaan asti. Sen jälkeen törmäsin narsistiin, joka hönki minua luoksensa asumaan heti ja se oli erittäin ahdistava kokeilu. Kamala ihminen,, yöks, 

Luota itseesi ja omiin tuntemuksiisi. Älä toimi vastoin omaa tahtoasi

Älä vaan erehdy.

Käytännössä mekin asuttiin yhdessä ensitapaamisesta lähtien, mutta ei siitä varsinaisesti puhuttu. Jos mies olisi kysynyt "voinko muuttaa tänne sun kämppään" niin vastaus olis ollu tiukka ei, mutta hän vain liukui asumaan. Nyt oltu 20 vuotta saman katon alla.

Normaalia käytöstä   jos mies varakas ja kiva koti.

Kokonaistilanne ratkaisee ja fiilis mikä tuosta syntyy. Onhan se normaalia haluta olla rakastuneena lähellä, mutta ei kylläkään järkevää muuttaa tuossa vaiheessa yhteen. Etenkin jos jommallakummalla soi hälärit, sitä ei pidä tehdä. Jos kuitenkin teette, pitäkää molemmat silti vielä omat asuntonne varalla, ihan oikeasti. 

Oliko tämä taas niitä rovoja, voe hyvä ihime. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me muutettiin yhteen parin viikon päästä ensi tapaamisesta.

Miehen elätiksi?

Mies muutti mun omistamaan taloon.

Vaimoni kanssa tavattiin iltapäivällä ja illalla muutettiin yhteen asumaan, nyt on oltu naimisissakin onnellisesti 10 vuotta ja onni ja rakkaus on jokapäiväistä edelleen

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvainen? Ei vaikuta hyvältä hätäily. Kohta vaatii lisääntymistä. Älä lankea tuommosiin höpötyksiin.

Juuri näin. Se on pimeä.  Haluaa terapeuttia sinusta - tai elättäjän. Vaadi ainakin vuoden seurustelu ennen kuin muutatte yhteen.

Menin aikanaan tuohon ansaan tosin vasta 5kk seukkaamisen jälkeen ja sainkin elätettävän ja terapoitavan epävakaan kumppanin. Kun sitten pääsi jaloilleen ja sai töitä, niin alkoikin vehdata toisen miehen kanssa ja onneksi jätti minut.  Kävin naispuolisella pariterapeutilla. Hän vannotti minua että "et sitten enää toiste ota ketään surkimusta hyysättäväksesi.."