Kirjailijat kertovat aika paljon itsestään kirjojensa hahmojen kautta

Mikä se oli se yksi kirjailija, jolla kaikissa kirjoissa päähenkilö oli joku yksityisetsivä? Olisko ollut Paul Auster? Jotenkin huvittavaa. En tiedä mistä tuo kertoo, varmaan siitä että haluaisi olla jotenkin todella älykäs ja juonikas kun haluaa ratkaista kaikkia mysteerejä salassa.

Tove Janssonin elämän traumat ja suhteet tulevat myös kirjoissa paljon esiin. Hän on itse sanonut, että Muumimamma on kuin oma äitinsä, ja Muumipeikko hän. Tuutikki puolestaan edustaa Tuulikki-elämänkumppania ja Nuuskamuikkunen saavuttamatonta nuoruuden rakkautta, jonka kanssa suhde ei kestänyt. Olen monesti pohtinut sitä, kun Muumipeikon ja Tuutikin välillä ei ole tulkittavissa paljonkaan rakkautta tai romantiikkaa, vain jonkinlaista rauhallista yhdessäoloa. Muikkusesta peikko on sen sijaan ihan innoissaan, ikävöi ja ihailee jatkuvasti. Että näinkö se elämä menee? Jäänköhän itsekin haaveilemaan rakastamastani ihmisestä ja kuvittelemaan tarinoita joita voisi olla, ja menen yhteen jonkun kanssa vanhana pelkän kumppanuuden halussa?

Tuon päätelmän mukaan Leena Lehtolainen halveksii naisia, jotka tykkäävät panostaa kovasti ulkonäköönsä ja tehdä naismaiseksi määriteltyjä juttuja. 

Mitähän tuo alapeukuttaja haluaa sanoa? Kommentoi rohkeasti vain miksi olet eri mieltä kanssani 🙂

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Tuon päätelmän mukaan Leena Lehtolainen halveksii naisia, jotka tykkäävät panostaa kovasti ulkonäköönsä ja tehdä naismaiseksi määriteltyjä juttuja. 

Miten hän kirjoittaa kuvailemistasi naisista? En ole koskaan lukenut yhtään hänen kirjaansa.

Ap.

Kirjailija kirjoittaa pääsääntöisesti mielikuvituksestaan.  Tottahan taustalla on malleja ja elämän tilanteita oikeasta elämästä ja omista kokemuksista. 

Mutta pelkästään niillä ei kirjoja pykätä niin paljon markkinoille kuin tämä Grishamkin on tehnyt.

Ja se ihmisten ulkonäön kuvaaminen liittyy tarinaan, ei ihmisiin hlökohtaisesti.

Ulkonäön kuvaamista enemmän kannattaisi huomioida niiden ylipainoisten ihmisten elämä ja mitä sanoja kirjailija on noiden ylipainoisten, eri rotuisten, lyhyiden, lihavien, pitkien ja epämiellyttävän näköisten  ihmisten suuhun pannut.

Ne sanat ja henkilöiden tekemiset ovat merkityksellisempiä kirjassa, kuin se pelkkä ulkonäkö.

Ne kuvastavat kirjailijan ajatuksia yms.

Stephen Kingin kirjoissa on usein päähenkilönä keski-ikäinen tai keski-ikää lähestyvä, vähän introvertti ja vaatimaton mutta oikeamielinen mies, ammatiltaan kirjoittaja tai äidinkielen (englannin) opettaja, jolle alkaa tapahtua kummia. Monet hahmot ovat lapsena olleet kiusattuja surkimuksia mutta aikuistuessaan päässeet menestyksen makuun.

Hemingwayn mieshahmot ovat kaikki epävarmoja machoja. Jake Barnes uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon päätelmän mukaan Leena Lehtolainen halveksii naisia, jotka tykkäävät panostaa kovasti ulkonäköönsä ja tehdä naismaiseksi määriteltyjä juttuja. 

Miten hän kirjoittaa kuvailemistasi naisista? En ole koskaan lukenut yhtään hänen kirjaansa.

Ap.

Ne on aina hieman yksikertaisia hänen kirjoissaan ja ärsyttäviä.  Naisäähenkilöt taas työskentelevät mm. poliisina ja henkivartijana, ja parhaat ystävät ovat miehiä 

Lopetin Tom Clancyn romaanin ekaan lukuun, koska hän kuvaili naissivuhenkilöä "kiinteärintaiseksi". Tämäpä tärkeää informaatiota lukijalle. Nythän tiedänkin millainen hän ihmisenä on, kun on kiinteärintainen. (Nestemäisetkö ne rinnat sitten muilla on..? Miesparka varmaan luuli että rinnat ovat täynnä maitoa naisilla.)

Eikös se kirjoittaminen olekin omien ajatustensa jäsenteleyä. Harva pystyy kirjoittamaan mitään sellaista, mitä ei oikeastaan ajattele. Enkä tiedä tulisiko siitä edes kovin mielenkiintoista kirjaa. Eli kyllä se kirjailijan ajatusmaailma sieltä läpi paistaa, vaikka tarina olisikin fiktiivinen.

En voi yhtyä miltään osin ap:n näkemykseen.

Grisham kuvaa teoksissaan niin köyhien, rikkaiden, kuin työläisten  ja johtajienkin elämää.

Myös hänen kirjoissaan on aina kuvattuna mustia ihmisiä.

Olen aikoinaan lukenut Grishamin kaikki dekkarit ja pari muutakin teosta, jotka eivät dekkareita ole.

Hyvä kertoja, osaa temmata lukijan mukaansa, ja saa aina aikaan kiehtovan tarinan.

Yhdyn täysin kirjoittajan nro 7 mielipiteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Stephen Kingin kirjoissa on usein päähenkilönä keski-ikäinen tai keski-ikää lähestyvä, vähän introvertti ja vaatimaton mutta oikeamielinen mies, ammatiltaan kirjoittaja tai äidinkielen (englannin) opettaja, jolle alkaa tapahtua kummia. Monet hahmot ovat lapsena olleet kiusattuja surkimuksia mutta aikuistuessaan päässeet menestyksen makuun.

Hemingwayn mieshahmot ovat kaikki epävarmoja machoja. Jake Barnes uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. 

Tai sitten Kingin kirjoissa on joku poikkeuksellisen fiksu työväenluokan mies, jolta on koulut jääneet trauman takia kesken. Toisaalta nykyään Kingin tyyli on muuttunut, varmaankin koska on ikääntynyt eikä käytä enää päihteitä. Joka kirjassa on nimittäin onnellinen loppu, mitä ei aina ollut.

Vierailija kirjoitti:

Kirjailija kirjoittaa pääsääntöisesti mielikuvituksestaan.  Tottahan taustalla on malleja ja elämän tilanteita oikeasta elämästä ja omista kokemuksista. 

Mutta pelkästään niillä ei kirjoja pykätä niin paljon markkinoille kuin tämä Grishamkin on tehnyt.

Ja se ihmisten ulkonäön kuvaaminen liittyy tarinaan, ei ihmisiin hlökohtaisesti.

Ulkonäön kuvaamista enemmän kannattaisi huomioida niiden ylipainoisten ihmisten elämä ja mitä sanoja kirjailija on noiden ylipainoisten, eri rotuisten, lyhyiden, lihavien, pitkien ja epämiellyttävän näköisten  ihmisten suuhun pannut.

Ne sanat ja henkilöiden tekemiset ovat merkityksellisempiä kirjassa, kuin se pelkkä ulkonäkö.

Ne kuvastavat kirjailijan ajatuksia yms.

Etenkin kirjassa Firma (joka on ensimmäisiä kirjoja Grishamilta) päähenkilön sihteeri on nelikymmenvuotias tukeva nainen, joka on tietenkin sinkku ja näyttää farkuissaan kuin karjanajosta tulevalta mieheltä kirjailijan ja suomentajan mukaan. Häntä voi pyytää viikonloppunakin töihin, kun eihän hänellä ole miestä eikä siten elämääkään. Päähenkilö miettii että pukeutuuhan hän ihan kivasti, mutta miksi ei satsaa laihdutusneuvojaan. Sihteerin suuhun ei ole laitettu muuta kuin työhön liittyviä asioita, kuten tapaamisista muistuttaminen, sanelut, kopiot jne. Mutta onhan hän lihavuudestaan huolimatta hauska ja osaa vitsailla pomonsa kanssa. Mutta harmi kun on niin lihava. Eipähän tule mieleen pettää vaimoa töissä.

Että kyllä tuosta aika hyvin käy ilmi mitä Grisham ajattelee tukevista naisista.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin Tom Clancyn romaanin ekaan lukuun, koska hän kuvaili naissivuhenkilöä "kiinteärintaiseksi". Tämäpä tärkeää informaatiota lukijalle. Nythän tiedänkin millainen hän ihmisenä on, kun on kiinteärintainen. (Nestemäisetkö ne rinnat sitten muilla on..? Miesparka varmaan luuli että rinnat ovat täynnä maitoa naisilla.)

Joo, kuvaili siksi että Clancyn suurin lukijajoukko koostuu miehistä.  Miehiä kiinnostaa tuollaiset asiat.

Kyllä kirjailijan täytyy ottaa huomioon se lukijakunta, jolle kirjoittaa.

Ja Clancyn ja Grishamin lukijakunta on pääsääntöisesti kevyestä seikkaulu-toiminta ja jännityskirjoista pitäviä ihmisiä.

Ja kirjoittaminen on heille täyspäiväistä työtä, joten kirjat tulee kirjoittaa tällöin sellaisiksi, että ne myyvät.

Paul Auster on taas hiukan kovemman sarjan kirjoittaja.  Hän kirjoittaa myös runoja esseitä ja kääntää kirjallisuutta.   Hän ei ole dekkari-eikä jännityskirjailija ollenkaan.

Hän tosin kokeili muistaakseni kolmella dekkarilla, että mitä saa siinä sarjassa aikaan.

Vierailija kirjoitti:

En voi yhtyä miltään osin ap:n näkemykseen.

Grisham kuvaa teoksissaan niin köyhien, rikkaiden, kuin työläisten  ja johtajienkin elämää.

Myös hänen kirjoissaan on aina kuvattuna mustia ihmisiä.

Olen aikoinaan lukenut Grishamin kaikki dekkarit ja pari muutakin teosta, jotka eivät dekkareita ole.

Hyvä kertoja, osaa temmata lukijan mukaansa, ja saa aina aikaan kiehtovan tarinan.

Yhdyn täysin kirjoittajan nro 7 mielipiteeseen.

Kyllä, hänen kaikissa kirjoissaan on mukana ihmisiä eri luokista, eri kansallisuuksien, rotujen ja uskontojen edustajia, ja kirjoitustyyli ja tarinan kuljettaminen on aina poikkeuksellisen taitavaa. Siitä huolimatta monessa (ellei kaikissa) kirjoissa korostetaan hoikkuutta ja valtavia raskaita rintoja, ja toisekseen ihmetellään miksi joku nainen ei tee mitään sen eteen että laihtuisi. Tästä et voi olla eri mieltä.

Taas on tietämättömien tyhmien kokoontumisajot palstalla.

Hoh hoijaa.

Jos kirjalijan teksti ärstyttää, miksi lukea?

Maailma on täynnä kirjoja, jokaiselle löytyy mieleisensä.

Ja tietenkin kirjoissa pitää olla myös ikäviä ja ärsyttäviä ja pahiksia ja hyviksiä ja muita henkilöitä.

Pienet on piirit tollakin lukijalla, jota v#tuttaa, jos jotain henkilöhahmoa kuvataaan lihavaksi.

Tylsää jos kaikki kuvailtaisiin laihoiksi ja tyylikäikksi ja vastaaviksi.

Aika luonnollista, koska omaa elämää on helpointa kuvailla myös fiktiossa.

PS Grisham on pulleaposkinen ja VANHA. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stephen Kingin kirjoissa on usein päähenkilönä keski-ikäinen tai keski-ikää lähestyvä, vähän introvertti ja vaatimaton mutta oikeamielinen mies, ammatiltaan kirjoittaja tai äidinkielen (englannin) opettaja, jolle alkaa tapahtua kummia. Monet hahmot ovat lapsena olleet kiusattuja surkimuksia mutta aikuistuessaan päässeet menestyksen makuun.

Hemingwayn mieshahmot ovat kaikki epävarmoja machoja. Jake Barnes uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. 

Tai sitten Kingin kirjoissa on joku poikkeuksellisen fiksu työväenluokan mies, jolta on koulut jääneet trauman takia kesken. Toisaalta nykyään Kingin tyyli on muuttunut, varmaankin koska on ikääntynyt eikä käytä enää päihteitä. Joka kirjassa on nimittäin onnellinen loppu, mitä ei aina ollut.

Kingin kirjoittamisoppaasta selviää syy edellisiin. Luin oppaan, vaikka hänen kirjansa eivät kiinnosta.

En haluaisi olla kenenkään kirjailijan kaveri! Suomalaisista kirjailijoista Esim. Nina Honkanen on kertonut elämästään oksettavan suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Taas on tietämättömien tyhmien kokoontumisajot palstalla.

Hoh hoijaa.

Jos kirjalijan teksti ärstyttää, miksi lukea?

Maailma on täynnä kirjoja, jokaiselle löytyy mieleisensä.

Ja tietenkin kirjoissa pitää olla myös ikäviä ja ärsyttäviä ja pahiksia ja hyviksiä ja muita henkilöitä.

Pienet on piirit tollakin lukijalla, jota v#tuttaa, jos jotain henkilöhahmoa kuvataaan lihavaksi.

Tylsää jos kaikki kuvailtaisiin laihoiksi ja tyylikäikksi ja vastaaviksi.

Esim. Leena Lehtolaisen kirjoissa on kuitenkin ihan vetävä juoni, vaikka päähenkilö onkin ärsyttävä. Samoin on ruotsalaisen dekkarikirjailija Sofie Sarenbrantin kirjojen kohdalla. Päähenkilö on itsekäs ja ärsyttävä, mutta juonet sellaisia, että tekee kuitenkin mieli lukea kirjat loppuun .

Eräässä kirjaryhmässä todella moni samaistui tähän . 

Mä olen lopen kyllästynyt kirjoihin, joissa henkilö, ehkä jopa kaikki henkilöt, ovat kirjailijan itsensä huonosti naamoituja omakuvia. Tällä formaatilla saa aikaan ne kaikkien epäkiinnostavimmat ja tylsimmät henkilöt. Arvostan kirjailijaa, joka yrittää tehdä mahdollisimman aidon fiktiivisen henkilön, tehden sen siis loogiseksi siinä kirjan maailmassa ja psykologisesti uskottavaksi. Etenkin arvostan kirjailijoita, jotka miettivät, miten saisi kirjoitettua lukijoita kiinnostavia persoonia. Etenkin suomalaiskirjailijat tekevät niitä värittömiä, tylsiä, aneemisia itsensä näköisiä hissukkahahmoja ja luulevat, että kirjallisuudeksi riittää, kun kyseinen tylsimys laahustaa kirjan sivulta toiselle tarinassa, jossa siinäkään ei tapahdu yhtikäs mitään.

Grismham on huono kirjoittaja. Juonet kirjoissa voivat olla vetäviä mutta kirjoitustyyli on hirveän huono. Paul Auster on täysin yliarvostettu tompelo.