Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsen saaminen on joillekin niin iso juttu?
07.07.2021 |
Tuli vain mieleen kyynelehtivästä Ohisalosta. Jotkut taas suhtautuvat asiaan täysin pragmaattisesti. Johtuuko se aivojen erilaisuudesta vai mistä?
Kommentit (21)
Raskaushormonit muutenkin tekee sen että jotkut liikuttuvat helpommin. Itse olen raskaana ja liikutuin Ohisalon uutisista, kun kuulin hänen äänensä vavahtavan, vaikka en tunne häntä, eikä minua yleensä erityisemmin tuntemattomien vauvauutiset liikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut vain iloitsevat tuodessaan maailman lisää kärsimystä lapsia hankkiessaan.
Itse mietin juuri, että puuttuuko minulta joku geeni, kun en pääsääntöisesti innostu edes tuttujen vauvauutisista, saati sitten tuntemattomien.
Ihmettelin itseäni, kun en liikuttunut juurikaan varhaisultrassa vaikka takana oli aika pitkä yritys ja aiempi tuulimuna. En liikuttunut myöskään synnytyksen jälkeen kun sain vauvan syliin. Lapsi oli tosi toivottu ja tosi rakas, mutta jotenkin silti nuo tilanteet ei mitään suuret tunnekuohua aiheuttaneet. Suurin tunnekuohu mulla tuli ekasta plussatestistä ikinä, joka siis päätyi keskenmenoon. Mutta silloinkin olin varmaan ulospäin ihan tyyni.
Mitä, onko Ohisalo raskaana? Lapsiparka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä, onko Ohisalo raskaana? Lapsiparka.
36 v.
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin juuri, että puuttuuko minulta joku geeni, kun en pääsääntöisesti innostu edes tuttujen vauvauutisista, saati sitten tuntemattomien.
Tässä taisi olla kyse oman lapsen saamisesta. Ihan toivottavaa siitä olisi edes vähän innostua, jos lapsia aikoo tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman lapsen saaminen on iso juttu, sillä se muuttaa koko elämän. Eikä ulkopuolinen pysty sanomaan, onko taustalla ollut pitkä yritys, epätoivoa tai keskenmenoa. En ihmettele ollenkaan. Lisäksi raskaushormonit saavat reagoimaan asioihin voimakkaammin.
En osaa kuitenkaan reagoida muiden vauvauutisiin. Lapset tuovat iloa mutta myös huolta ja murhetta. Tuttavani tuli raskaaksi ehkäisystä ja jälkiehkäisystä huolimatta, en nähnyt sitä mitenkään juhlimisen arvoisena asiana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin juuri, että puuttuuko minulta joku geeni, kun en pääsääntöisesti innostu edes tuttujen vauvauutisista, saati sitten tuntemattomien.
Tässä taisi olla kyse oman lapsen saamisesta. Ihan toivottavaa siitä olisi edes vähän innostua, jos lapsia aikoo tehdä.
No ei minua liikuta olla raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vain iloitsevat tuodessaan maailman lisää kärsimystä lapsia hankkiessaan.
Tämä!
Ehkä he ovat yrittäneet pitkään ja ei ole onnistunut. Toivottu lapsi. Mutta ei niin toivottu, että olisi puolta vuotta pidempään lapsen kanssa kotona - kyllä heidän perheessä olisi siihen varaa ja tuskin puolue & viheräänestäjät häntä hylkää, vaikka olisi vuoden pari pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin juuri, että puuttuuko minulta joku geeni, kun en pääsääntöisesti innostu edes tuttujen vauvauutisista, saati sitten tuntemattomien.
Tässä taisi olla kyse oman lapsen saamisesta. Ihan toivottavaa siitä olisi edes vähän innostua, jos lapsia aikoo tehdä.
No ei minua liikuta olla raskaana.
No sittenhän sä et ole oikein sopiva kommentoimaan tähän.
Onhan se niin mahtava juttu että saa elämälleen tarkoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin juuri, että puuttuuko minulta joku geeni, kun en pääsääntöisesti innostu edes tuttujen vauvauutisista, saati sitten tuntemattomien.
Tässä taisi olla kyse oman lapsen saamisesta. Ihan toivottavaa siitä olisi edes vähän innostua, jos lapsia aikoo tehdä.
No ei minua liikuta olla raskaana.
No sittenhän sä et ole oikein sopiva kommentoimaan tähän.
Miksen? Ei lapsen saamisen tarvitse liikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he ovat yrittäneet pitkään ja ei ole onnistunut. Toivottu lapsi. Mutta ei niin toivottu, että olisi puolta vuotta pidempään lapsen kanssa kotona - kyllä heidän perheessä olisi siihen varaa ja tuskin puolue & viheräänestäjät häntä hylkää, vaikka olisi vuoden pari pois.
Ehkäpä lapsi oli niin toivottu, että lapsen isäkin halusi viettää kotona enemmän aikaa kuin puolipakollisen isäkuukauden?
Mutta AP:n kysymykseen: Oon miettinyt ihan samaa. Meidänkin lapsi sai alkunsa vasta koeputkihedelmöityksen kautta ja matkaan vaihtui muitakin mutkia. Silti en oo ainuttakaan kertaa itkenyt tai muuten ollut erityisen liikuttunut lapsen saamisesta. Nykyään tuntuu, että saa tunnekylmän maineen, jos suhtautuu lapsen saamiseeen pragmaattisesti.
Nyt en ihan ymmärrä tuota "pragmaattisesti" suhtautumista. Mitä se pitää sisällään? Avauksesta tulkitsen, että se olisi jotenkin toivottavampi vaihtoehto, miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he ovat yrittäneet pitkään ja ei ole onnistunut. Toivottu lapsi. Mutta ei niin toivottu, että olisi puolta vuotta pidempään lapsen kanssa kotona - kyllä heidän perheessä olisi siihen varaa ja tuskin puolue & viheräänestäjät häntä hylkää, vaikka olisi vuoden pari pois.
Ehkäpä lapsi oli niin toivottu, että lapsen isäkin halusi viettää kotona enemmän aikaa kuin puolipakollisen isäkuukauden?
Mutta AP:n kysymykseen: Oon miettinyt ihan samaa. Meidänkin lapsi sai alkunsa vasta koeputkihedelmöityksen kautta ja matkaan vaihtui muitakin mutkia. Silti en oo ainuttakaan kertaa itkenyt tai muuten ollut erityisen liikuttunut lapsen saamisesta. Nykyään tuntuu, että saa tunnekylmän maineen, jos suhtautuu lapsen saamiseeen pragmaattisesti.
Voisitko sinä kertoa tuosta pragmaattisesta suhtautumsisesta? Mitä se pitää sisällään?
Toiset tosiaan sekoaa ihan totaalisesti. Tietysti se muuttaa koko elämän ja ovat maailman tärkeimpiä. En vaan ymmärrä heitä jotka ovat lasten saamisen jälkeen enää pelkästään äitejä. Ei voisi vähempää kiinnostaa toisten muksujen kehittyminen, miten käännytään, ryömitään, maistetaan kiinteitä, opetellaan kuivaksi ja kakataan pottaan. Jopa viisi kuvaa päivässä pirkko petteristä edestä, takaa, istuu, makaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Toiset tosiaan sekoaa ihan totaalisesti. Tietysti se muuttaa koko elämän ja ovat maailman tärkeimpiä. En vaan ymmärrä heitä jotka ovat lasten saamisen jälkeen enää pelkästään äitejä. Ei voisi vähempää kiinnostaa toisten muksujen kehittyminen, miten käännytään, ryömitään, maistetaan kiinteitä, opetellaan kuivaksi ja kakataan pottaan. Jopa viisi kuvaa päivässä pirkko petteristä edestä, takaa, istuu, makaa jne.
Kyllä mua ihan kiinnostaa jutella muidenkin lapsista kuin omista. Se on ihan hyvä puheenaihe muiden joukossa.
Kyllä se vaan on iso asia ihmiselle, joka on ehkä odottanut jo hyvän tovin, että tärppäisi.