Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Soitin viime yönä Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelimeen

Vierailija
11.07.2014 |

ja olo tuli vain toivottomammaksi. :( Luulin, että saisin hetken puhua ja rauhoittua sitä kautta paniikkikohtauksestani ja pakonomaisista ajatuksista tappaa itseni juuri sillä hetkellä (koskaan, ei koskaan ole minulle käynyt näin aiemmin).

Ymmärrän kyllä, etteivät he sieltä etäältä voi kovin paljon muuta tehdä kuin kehottaa lähimpään päivystykseen tai hätätilassa soittamaan hätänumeroon, mutta kai käsitin väärin kun luulin voivani puhua edes kymmenen minuuttia. Kaikki mitä sanoin, puhelimen toisessa päässä ollut kuittasi "Joo, voi että no ei nyt kannata noin nuorena kuule itseään tappaa. Nyt sinne päivystykseen vaan.". Ja kun tähän sanoin, että enpä taida viitsiä kun olen kaksi 0,33 siideriä juonut niin vastaus oli "No se kyllä mutkistaa asioita. Koskas olet juonut? Odota, että lähtevät verestä".

Mua alkoi kurkkua kuristaan entistä enemmän. Kuulosti kuin en saisi mitään apua MISTÄÄN. Sanoin vielä tälle ihmiselle, että join ahdistukseen ja käsitätkö, että katselin juuri keittiöveitsiä ja Wordissa pätkä jäähyväiskirjettä. Niin näin käytännönläheisesti hän halusi minut vaan selviämään ja päivystykseen. Olisin vain halunnut puhua oikeasti oikean ihmisen kanssa kun olen varma, että nyt lähtee henki. Sellaista puhelinta ei kai ole?

Olin kyllä aivan helvetin lähellä soittaa 112:een, mutta jotenkin sain itseni riittävän väsyneeksi neljän aikaan nukahtamaan. Olen edelleen aivan helvetin ahdistunut ja mikään ajatus ei ole muuttunut, mutta koitan keksiä muita keinoja saada apua. Käyn terapiassa, josta ei ole hyötyä, ja syön lääkkeitä, joista ei myöskään ole hyötyä.

Alan olla sitä mieltä, että kaikkien ihmisten ei vaan pitäisi syntyä ikinä. :(

Kommentit (27)

Vierailija
1/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:41"]

ap, ei kannata antaa itsensä olla niin sekaisin, että häpeä on suurempi kuin hätä omasta elämästä. Yritä nyt vaan löytää sieltä jostain kaiken kuohun ja epätoivon ja voimattomuuden alta se pieni elämän liekki, joku häive hetkestä, jolloin et ole halunnut kuolla ja sen voimalla raahaudu hoitoon. Ymmärrän, ettet halua puhua asiasta ystävillesi, mutta jos jaksaisit edes terveyskeskukseen mennä. Älä anna elämäsi päättyä liian varhain häpeän ja lievitettävissä olevan epätoivon vuoksi. 

 

Jos ja kun olet elossa kymmenen vuoden päästä, nämä tämän hetken tuntemukset ovat enää muisto menneestä elämästä. Usko minua. 

[/quote]

 

Kiitos sinulle. Kuten myös aiemmille vastaajille. En vaan näe edessäni mitään muuta kuin ongelmia, kärsimystä ja tuskaa, joita omalla elämäänväsymisellä aiheutan. En tiedä, olenko koskaan elämässäni ollut onnellinen. Ja olen kuitenkin aika nuori ihminen.

AP

 

[/quote]

 

Ap, jos yhtään osaisit ottaa tästä pientä ruohonkortta itsellesi:

 

minulla oli raskasta ja vaikeaa lapsena ja nuorena ja aikuisuuden kynnyksellä sairastuin mielenterveydellisesti tämän seurauksena, kahteenkin otteeseen. Halusin vaan kuolla, mutta en olisi uskaltanut itse tehdä sen eteen yhtään mitään toimenpiteitä. MUTTA, jotenkin sain rämmittyä sieltä kuivalle maalle ja elämä on nyt ollut viidentoista vuoden ajan jopa hyvää. Ja kun nyt sairastuin fyysisesti, ensimmäinen pelästykseni oli: toivottavasti ei ole mitään vakavaa, haluan ELÄÄ.

 

Jos elämäsi valottomuus johtuu lapsuudestasi tai ihmissuhteista, niistä pääsee yli, kun nuo asiat jäävät taakse ja siirryt elämään omaa elämääsi omalla tavallasi ja ilman näitä rasitteita. Surutyö niistä on tehtävä ja koottava itsensä palasista kasaan ja siihen työsarkaan toivon sinulle sydämestäni voimia ja parempaa loppuelämää. Nyt, jos koskaan, sinulta kysytään sisua olla antamatta lopullisesti periksi. Elämä on varmasti helpompaa myöhemmin, vaikka tällä hetkellä se tuntuu täysin mahdottomalta ja kaukaiselta. 

 

Vierailija
2/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi nyt piip mitä nillitystä. Hanki apua tai ota ittees niskasta kiinni ja tee mitä suunnittelet, sitä täällä avlla kannata vonkua. Täällä sua ei osata eikä voida auttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 12:08"][quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:41"]

ap, ei kannata antaa itsensä olla niin sekaisin, että häpeä on suurempi kuin hätä omasta elämästä. Yritä nyt vaan löytää sieltä jostain kaiken kuohun ja epätoivon ja voimattomuuden alta se pieni elämän liekki, joku häive hetkestä, jolloin et ole halunnut kuolla ja sen voimalla raahaudu hoitoon. Ymmärrän, ettet halua puhua asiasta ystävillesi, mutta jos jaksaisit edes terveyskeskukseen mennä. Älä anna elämäsi päättyä liian varhain häpeän ja lievitettävissä olevan epätoivon vuoksi. 

 

Jos ja kun olet elossa kymmenen vuoden päästä, nämä tämän hetken tuntemukset ovat enää muisto menneestä elämästä. Usko minua. 

[/quote]

 

Kiitos sinulle. Kuten myös aiemmille vastaajille. En vaan näe edessäni mitään muuta kuin ongelmia, kärsimystä ja tuskaa, joita omalla elämäänväsymisellä aiheutan. En tiedä, olenko koskaan elämässäni ollut onnellinen. Ja olen kuitenkin aika nuori ihminen.

AP

 

[/quote]

 

Ap, jos yhtään osaisit ottaa tästä pientä ruohonkortta itsellesi:

 

minulla oli raskasta ja vaikeaa lapsena ja nuorena ja aikuisuuden kynnyksellä sairastuin mielenterveydellisesti tämän seurauksena, kahteenkin otteeseen. Halusin vaan kuolla, mutta en olisi uskaltanut itse tehdä sen eteen yhtään mitään toimenpiteitä. MUTTA, jotenkin sain rämmittyä sieltä kuivalle maalle ja elämä on nyt ollut viidentoista vuoden ajan jopa hyvää. Ja kun nyt sairastuin fyysisesti, ensimmäinen pelästykseni oli: toivottavasti ei ole mitään vakavaa, haluan ELÄÄ.

 

Jos elämäsi valottomuus johtuu lapsuudestasi tai ihmissuhteista, niistä pääsee yli, kun nuo asiat jäävät taakse ja siirryt elämään omaa elämääsi omalla tavallasi ja ilman näitä rasitteita. Surutyö niistä on tehtävä ja koottava itsensä palasista kasaan ja siihen työsarkaan toivon sinulle sydämestäni voimia ja parempaa loppuelämää. Nyt, jos koskaan, sinulta kysytään sisua olla antamatta lopullisesti periksi. Elämä on varmasti helpompaa myöhemmin, vaikka tällä hetkellä se tuntuu täysin mahdottomalta ja kaukaiselta. 

 

[/quote]

Olisipa minulla tällaisia ystäviä kuin Sinä ja Te muut vastaajat. Olen aivan poikki ja poden syyllisyyttä saamattomuudrstani, depressiostani ja niiden aiheuttamasta käpertyneisyydestä itseeni.

Vaikka luen ja koitan sisäistää, en vain näe mitään tulevaisuutta. Uskoisin ihmisten pääsevän yli kuolemastani, kunhan vain osaisin kirjoittaa sopivin sanoin valitun viestin.

Ja tiedän lääkkeiden aiheuttavan näitä tuntemuksia. Mutta niitä oli minulla jo aiemminkin, eikä mikään tunnu ratkeavan millään kun näin syvään suohon on itsensä upottanut. Inhoan olla näin turha. Tuntuu kuin tekisin maailmalle suuren palveluksen katoamalla pois.

AP

Vierailija
4/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei ap. Miehelläni on vähän samanlainen piirre, hän vähättelee tai kiertelee omia ongelmiaan. Oletko 'reipas' myös lääkärin luona? Minun on ollut pakko mennä mieheni kanssa lääkäriin kun jossain vaiheessa tajusin, ettei sielä oteta ongelmia todesta. Eikä ihme, kuuntelin hämmentyneenä kun mieheni puhui hymistellen jotain aivan ongelman vierestä! Mutta kun minä puhkesin itkuun ja kerroin minkälaista 'helvettiä' meillä kotona on, niin johan alkoi tapahtumaan. Nykyään mieheni osaa jo itse pyytää minua mukaansa.

 

Oletko lukenut sitä vielä eilen ollutta ketjua 40-luvun äideistä ja 70-luvun tyttäristä? Jos kuulut edes löyhästi samaan ikähaarukkaan, niin suosittelen lukemaan. Selventää kummasti omiakin toimintamekanismeja kuten juuri tuota "ulospäin reipas - sisäänpäin ahdistunut" tapaa. Mieheni kärsii selvästi edelleenkin isänsä jatkuvasta vähättelystä ja tunnekylmyydestä.

 

Voisitko ajatella jotakin läheistä uskottunasi ettet joutuisi pyörittelemään ahdistustasi yksinäsi pääsi sisällä. Kertoisit heti alusta, että kaipaat neutraalia kuuntelijaa joka ymmärtää, ei yritä parantaa ja joka tukisi myös käytännön asioissa, kuten tulisi mukaan lääkäriin. Saisit automaattisesti hieman perspektiiviä -tuputtamatta. Minun kokemukseni mukaan masennuksessa ja ahdistuksessa kaikki alkaa pyörimään oman navan ympärillä ja mittasuhteet vääristyvät. Se ei ainakaan auta siihen loputtomaan uupumukseen. 

 

Toivotan sinulle vielä paljon rakkautta elämääsi! 

 

-11

Vierailija
5/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos uhkaat itsetuholla, ne voi soittaa sulle ambulanssin ja poliisin ovellesi.

Vierailija
6/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei kukaan muu sua pelasta. Sun pitää tehdä se itse. Mene oikeasti sinne päivystykseen.

Kriisipuhelimessa höpinä helpottaa ehkä hetkeksi jos sattuu mukava ihminen linjalle. Mutta ei ratkase ongelmaa jos tilanne niin paha että mietit itsaria.

Eli päivystykseen ja sitä kautta ihan oikeaan hoitoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näköjään siitä oli apua kun vielä olet hengissä.

Vierailija
8/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis mitä sen olis pitäny sanoa? Eikö noi ole just oikeat vastaukset: älä tapa tseäsi, mene päivystykseen, älä aja kännissä, odota, että selviät.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:22"]

ei kukaan muu sua pelasta. Sun pitää tehdä se itse. Mene oikeasti sinne päivystykseen.

 

Kriisipuhelimessa höpinä helpottaa ehkä hetkeksi jos sattuu mukava ihminen linjalle. Mutta ei ratkase ongelmaa jos tilanne niin paha että mietit itsaria.

Eli päivystykseen ja sitä kautta ihan oikeaan hoitoon.

[/quote]

 

Mutta miten käy kun sosiaalinen paine on valtava, kynnys tuollaiseen sitäkin suurempi. Mieluummin kuolisin kuin antaisin ihmisten tietää, kuinka sekaisin olen. Ei kukaan tiedä.

AP

 

Vierailija
10/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lääkäritiedot on salaisia, jos niin päätät, kukaan muu ei saa tietää kuin hoitava lääkäri.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa pyytää lääkäriä tarkistamaan sopiiko siulle nuo lääkkeet mitä nyt syöt. Nimittäin joidenkin masennuslääkkeiden niis lapuissa haittavaikutusten kohdalla on että joillain lisää itsemurha alttiutta vaikka toi kuulostaakin niiiiin absurdilta!! Itselläni on ollut joskus sellainen lääke missä niin luki.

Se on kyllä totta että joskus tarvii vain kuuntelijaa eikä mitä patenttiratkaisuja sanovaa mukamas kuuntelijaa!!

Mitä tuohon itsemurhaan tulee niin elä tee itsellesi mitään!!

Itse olen joskus yrittänyt tappaa itseni. Ja epäonnistuin siinä onneksi!! Olin silloin teini. Enkä saanut kanssa itse kuuntelijaa vaan lääkkeet kouraan ja patentti papupata terapeutin.. Lopulta rupesin puhumaan tutkiperheen äidille ongelmistani JA HÄN KUUNTELI AIDOSTI! Ilman lupaa lopetin lääkkeet ja rupesin voimaan paremmin. Lopulta pääsin jaloilleni ja nyt elän ihanaa elämää!! Tottakai on huonoja päivijä mutta niitä on kaikilla.

Vierailija
12/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taikasanoja hokkus pokkus -ja kaikki on taas hyvin ei tuollaiseen tilanteeseen ole.Ovat auttaneet sen minkä toinen ihminen pystyy auttamaan,loput on tehtävä itse,vaikkei se helppoa olekaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap, ei kannata antaa itsensä olla niin sekaisin, että häpeä on suurempi kuin hätä omasta elämästä. Yritä nyt vaan löytää sieltä jostain kaiken kuohun ja epätoivon ja voimattomuuden alta se pieni elämän liekki, joku häive hetkestä, jolloin et ole halunnut kuolla ja sen voimalla raahaudu hoitoon. Ymmärrän, ettet halua puhua asiasta ystävillesi, mutta jos jaksaisit edes terveyskeskukseen mennä. Älä anna elämäsi päättyä liian varhain häpeän ja lievitettävissä olevan epätoivon vuoksi. 

 

Jos ja kun olet elossa kymmenen vuoden päästä, nämä tämän hetken tuntemukset ovat enää muisto menneestä elämästä. Usko minua. 

Vierailija
14/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oikeasti, kiitos ap aloituksestasi! Olen tosi usein miettinyt näitä erilaisia tukipalveluja, joita tarjotaan, on auttavia puhelimia ja tukihenkilöitä ym järjestöjä, niin ja kunnalliset palvelut mukaan lukien. Onko näillä ihmisillä oikeasti ymmärrys, osaaminen ja koulutus vakaviin tilanteisiin liittyen? Monasti ovat vain asiasta kiinnostuneita maallikkoja. Entä kun itsemurhariskissä oleva henkilö soittaa henkensä kaupalla ja vastassa on henkilö, joka ei ymmärrä eikä osaa riittävästi? Onneksi olet vielä hengissä ap. Ja kiitos kun virität tästä aiheesta keskustelun, sitä tarvitaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä minusta voi odottaa, että kriisipuhelimessa osattaisiin kuunneella ja antaa tukea. Ei ap varmaan mitään ratkaisua sieltä odottanut, vaan juuri sitä että joku kuulisi että nyt on todellinen hätä. Usein jo pelkästään se, että tajuaa, että joku oikeasti kuuntelee ja ymmärtää on se suurin apu. Kyllä kriisipuhelimessa tällainen pitäisi ymmärtää. Ja oikeasti, yksi siideri, "mutkistaa asioita"?! Kyllä sielä on ollut joku ihan tollo, todella ikävää soittajien kannalta.

 

Olen pahoillani puolestasi ap. Todella raskasta varmaan kun hakee apua hätäänsä eikä mikään auta. Mieheni on kärvistellyt vastaavanlaisten ongelmien kanssa melkein 10vuotta. Kaikkissa lääkeissä joita on kokeillut on ollut rankat sivuvaikutukset tai eivät ole vaikuttaneet lainkaan. Psykologien tai psykiatrien kanssa jutteleminen auttaa hetken, mutta pidemmälllä välillä taas ei... Hänellä on kuitenkin onneksi minut. Olen tukenut ja ollut läsnä ja keventänyt hänen taakkaansa niin paljon kuin vain olen voinut. Onko sinulla ketään ap? Meillä on nyt ilmeisesti positiivinen käännös tapahtumassa kun miehelläni todettiin (minun aloitteestani) paha kilpirauhasen vajaatoiminta. Hänen mielensä on selvästi kirkastunut ja muutenkin on eläväisempi -jopa kehui minua spontaanisti!

 

Todella usein ns. mielen ongelmien taustalla voi olla jotain fyysistä tai neurologista häikkää kuten esim. kilpirauhasongelmia, keliakiaa, adhd jne. Jos sinulla ap ei ole ketään joka voisi sinun puolestasi ottaa selvää niin yritä ite löytää esim tietoa hyvästä lääkäristä, joka tutkisi oikeasti kokonaisvaltaisesti, veriarvot ja kaikki. Voi olle, että mitään ei löydy, mutta sittenpähän tiedät senkin, on hyvä kuitenkin jaksaa yrittää ja uskoa siihen että apua löytyy (lähi)tulevaisuudessa, joskus jonkun hyvinkin yllättävän kiven alta. Toivottavasti saat jostain tukea siihen että jaksaisit luottaa tähän ap. Voimia sinne!

Vierailija
16/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:41"]

ap, ei kannata antaa itsensä olla niin sekaisin, että häpeä on suurempi kuin hätä omasta elämästä. Yritä nyt vaan löytää sieltä jostain kaiken kuohun ja epätoivon ja voimattomuuden alta se pieni elämän liekki, joku häive hetkestä, jolloin et ole halunnut kuolla ja sen voimalla raahaudu hoitoon. Ymmärrän, ettet halua puhua asiasta ystävillesi, mutta jos jaksaisit edes terveyskeskukseen mennä. Älä anna elämäsi päättyä liian varhain häpeän ja lievitettävissä olevan epätoivon vuoksi. 

 

Jos ja kun olet elossa kymmenen vuoden päästä, nämä tämän hetken tuntemukset ovat enää muisto menneestä elämästä. Usko minua. 

[/quote]

 

Kiitos sinulle. Kuten myös aiemmille vastaajille. En vaan näe edessäni mitään muuta kuin ongelmia, kärsimystä ja tuskaa, joita omalla elämäänväsymisellä aiheutan. En tiedä, olenko koskaan elämässäni ollut onnellinen. Ja olen kuitenkin aika nuori ihminen.

AP

 

Vierailija
17/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko sulla lapsia, miestä?

Vierailija
18/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo edellä sanottu joidenkin lääkkeiden aiheuttamista itsemurha-ajatuksista on totta. Juuri tuollaiset pakkoajatukset voivat johtua lääkkeestä. En siis  ole lääkevastainen, syön niitä itsekin mutta joillakin masennuslääkkeillä on havaittu tällainen kummallinen sivuoire. Tsekkaa lääkepakkauksen sivuvaikutuslista. Ota yhteyttä lääkäriin.

Vierailija
19/27 |
11.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 11:43"]

Kyllä minusta voi odottaa, että kriisipuhelimessa osattaisiin kuunneella ja antaa tukea. Ei ap varmaan mitään ratkaisua sieltä odottanut, vaan juuri sitä että joku kuulisi että nyt on todellinen hätä. Usein jo pelkästään se, että tajuaa, että joku oikeasti kuuntelee ja ymmärtää on se suurin apu. Kyllä kriisipuhelimessa tällainen pitäisi ymmärtää. Ja oikeasti, yksi siideri, "mutkistaa asioita"?! Kyllä sielä on ollut joku ihan tollo, todella ikävää soittajien kannalta.

 

Olen pahoillani puolestasi ap. Todella raskasta varmaan kun hakee apua hätäänsä eikä mikään auta. Mieheni on kärvistellyt vastaavanlaisten ongelmien kanssa melkein 10vuotta. Kaikkissa lääkeissä joita on kokeillut on ollut rankat sivuvaikutukset tai eivät ole vaikuttaneet lainkaan. Psykologien tai psykiatrien kanssa jutteleminen auttaa hetken, mutta pidemmälllä välillä taas ei... Hänellä on kuitenkin onneksi minut. Olen tukenut ja ollut läsnä ja keventänyt hänen taakkaansa niin paljon kuin vain olen voinut. Onko sinulla ketään ap? Meillä on nyt ilmeisesti positiivinen käännös tapahtumassa kun miehelläni todettiin (minun aloitteestani) paha kilpirauhasen vajaatoiminta. Hänen mielensä on selvästi kirkastunut ja muutenkin on eläväisempi -jopa kehui minua spontaanisti!

 

Todella usein ns. mielen ongelmien taustalla voi olla jotain fyysistä tai neurologista häikkää kuten esim. kilpirauhasongelmia, keliakiaa, adhd jne. Jos sinulla ap ei ole ketään joka voisi sinun puolestasi ottaa selvää niin yritä ite löytää esim tietoa hyvästä lääkäristä, joka tutkisi oikeasti kokonaisvaltaisesti, veriarvot ja kaikki. Voi olle, että mitään ei löydy, mutta sittenpähän tiedät senkin, on hyvä kuitenkin jaksaa yrittää ja uskoa siihen että apua löytyy (lähi)tulevaisuudessa, joskus jonkun hyvinkin yllättävän kiven alta. Toivottavasti saat jostain tukea siihen että jaksaisit luottaa tähän ap. Voimia sinne!

[/quote]

 

Kiitos sinä mahtava, rakas ihminen! Tallensin jopa tämän viestisi, sillä luulen tarvitsevani laajan verenkuvan, jotta voidaan nämä kilpirauhashormonihäiröt ja muut sulkea pois.

 

Minulla on muutama ihminen. Mutta olen hyvin sulkeutunut ja esimerkillinen "ulospäin reipas - sisäänpäin ahdistunut" tapaus.

 

Toivottavasti sinulla ja miehelläsi jatkuu tasaisempana ja parempivointisena yhteiselonne!

 

On vaan niin niin niin kovin suuri halu saada reseptilääkkeet, joilla nukahtaa ja olla heräämättä.. Tuntuu kuin ei auttaisi nukkuminen tähän elämänväsymykseen. :(

AP

 

Vierailija
20/27 |
02.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä vastaus tulee 3,5v  myöhässä. Miten voit nyt??

Minä soitin kerran johonkin jeesipuhelimeen myös, itkin että menetän kohta perheenikin alkoholin takia. Tympeä naisääni sanoi, että "Mitäs jos lopettaisit?" 

Jep, hyvä vinkki mutta ei ahdistuneelle riippuvaiselle.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kuusi yhdeksän