Everest, Annapurna: haluatko patikoimaan vai oletko jo käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Valtaruoka Nepalissa on Dhal bhat. (perunaa, kasviksia, linssejä, mausteita liemessä ja siihen riisi kylkeen) Suuri osa nepalilaisista ei syö käytännössä mitään muuta. Aamulla, päivällä ja illalla. Koko elämänsä. Se on perusruoka myös majataloissa, toki muutakin voi joissain paikoissa tilata. Jakkipihvi tirisevällä valurautapannulla ja pippurikastike päällä on hyvää esim. Namche Bazarin ravintoloissa.

Tuleeko tuohon mukaan mitään leipää, vai onko esim. naan-leipä vain Suomessa toimivien "nepalilaisten" ravintoloiden ilmiö?

Ruoka (Everestin) vaelluksella:

Dahl Baht ja tarkari eli linssikeitto ja riisi vihenneksin on nepalilaisten perusruoka, vaikka ei ole mitenkään alkuperäinen ruoka Khumbussa eli tiibettiläisillä alueilla. Elintason noustessa riisi on hienompana ruokana korvannut ohran, hirssin ja perunat myös siellä, missä se ei enää kasva. Se on valitettavaa, sillä alkuperäiset vuoriston viljakasvit ovat riisiä ravitsevimpia ja halvempia, mutta niitten syöminen on noloa.

Joka tapauksessa DB&T on perusruoka, jota saa joka paikassa halvalla, ja mitä parasta: saa santsata.

Trekkausalueilla on saatavissa muutakin, lähinnä länsimaisten ja itämaisten ruokien mukaelmia. Paistettuja perunoita munalla tai ilman, paistettu riisi tai nuudelit/spagetti samoin, ehkä tonnikalan kanssa, munakkaita, lettuja, pizzaa, nuudelikeittoa, momoja eli taikinanyyttejä joko vihannes- tai lihatäytteillä (ken uskaltaa), vihanneskeittoa, kanakeittoa, paistettua kanaa, vesipuhvelipihvejä (90% Namchen jakkipihveistä on vesipuhvelia), lammasta, vuohta, Naan-leipä ei ole kovin yleinen, mutta chapatti -kakkara on yleinen aamiais-välipala-lisuke. Jos sama kypsennetään öljyssä, saadaan n.s. tiibetinleipä, joka pullistuu ja on pinnalta öljyinen.

Namchessa ja parissa mussakin kylässä on leipomoita, jotka yrittävät saada aikaan leipiä ja leivonnaisia, mutta perinteen puuttuminen kyllä näkyy tuloksissa. Kyllä niitä syömään pystyy.

Summa summarum: reissuun ei kannata lähteä hakemaan mitään kulinaristisia elämyksiä, mutta kyllä siellä saa muutakin kuin Dahl Bahtia ja paistettuja pottuja. Intia on kaukana (unohtakaa tikka masalat ja palak paneerit) mutta valitettavasti valtakultturi on estänyt oikean paikallisen ruokakultturin tarjoamisen, ja turistit haluavat lähinnä (iva)mukaelmia länsimaisista ruoista.

_______________

Vanha Jeti

Onko ap.lla tietoa patikasta K2.n alueella Pakistanissa?

Voihan plöräys...kävelkää vaikka kuuhun, jotta saatte kehuskella tutuille, mutta älkää tuntemattomille🙄

Vierailija kirjoitti:

Voihan plöräys...kävelkää vaikka kuuhun, jotta saatte kehuskella tutuille, mutta älkää tuntemattomille🙄

Ootpa nolo. Otsikosta näkyy, mistä puhutaan, ei tarvitse tulla plöyräyttelemään, ellei aihe kiinnosta. Itseäni kiinnostaa kovasti, vaikka en ole ikinä vaelluksella (en laske Kolin karhunkierrosta, sitä lyhyempää:-) ollut, mutta jostain syystä nämä tarinat kiehtovat kovasti.

Miksi sitä ei voisi harrastuksista täällä puhua, olet käynyt varmaan kirja-ketjussakin plöyräyttämässä luetuista kirjoista?

Vierailija kirjoitti:

Onko ap.lla tietoa patikasta K2.n alueella Pakistanissa?

Haaveillut siitä olen, mutta toistaiseksi se on käymättä. Vuorien vaikuttavuuden kannalta katsottuna tuo Baltoro -jäätikköä seuraava Concordiaan menevä 2 viikon trekki lyö vissiin Everestin vaelluksenkin, koska siinä ollaan neljän yli 8 -tonnisen vuoren keskellä.

Se ei ole yhtä suosittu kuin EBC paristakin syystä. Ensinnäkin Pakistanissa on ollut turvallisuusongelmia länsimaisilla, juuri tuolla alueella jopa tapettiin kokonainen retkikunta joskus puolenkymmentä vuotta sitten. Turismin infrastruktuuri ei ole yhtä kehittynyt, ja kaikki trekit ovat camping trekkejä eli retkikuntamaisia telttailuoparaatioita, joille tulee hintaa. Yksin ja halvalla ei siis pääse tallustelemaan kuten Nepalissa majatalosta toiseen. Lisäksi reissu on pelkkää maisemien katselua, Nepalin vaellusten  (ainakin ennen) niin olennainen kultturiaspekti elävine kylineen ja luostareineen jää puuttumaan lähes kokonaan.

_______________

Vanha Jeti

Eikös suomalaisnainen evakuoitu hädissään Pakistanin vuoriltakin?

Annapurnan trekkaus kiinnostaa kovasti. Mielellään basecamppiin saakka. Epäilen kuitenkin, että migreenikkona korkeat paikat ja hapen väheneminen tuottaa päälle ongelmia. Tähän saakka on tullut patikoitua Suomessa ja ulkomailla, mutta ei kovin korkealla.

Missä olisi hyvä kokeilla kestääkö vuorilla saamatta vuoristotautia tai pahaa migreeniä? Euroopassa. Vielä parempi jos esim Norjassa, jonne pääsee jo tänä kesänä.

Vierailija kirjoitti:

Annapurnan trekkaus kiinnostaa kovasti. Mielellään basecamppiin saakka. Epäilen kuitenkin, että migreenikkona korkeat paikat ja hapen väheneminen tuottaa päälle ongelmia. Tähän saakka on tullut patikoitua Suomessa ja ulkomailla, mutta ei kovin korkealla.

Missä olisi hyvä kokeilla kestääkö vuorilla saamatta vuoristotautia tai pahaa migreeniä? Euroopassa. Vielä parempi jos esim Norjassa, jonne pääsee jo tänä kesänä.

Selvyyden vuoksi: Annapurnan alueella on kaksi suosittua kohdetta, Annapurnan kierros (A. Circuit eli AC) ja Annapurnan Pyhättö jota myös perusleiriksi mainitaan (A. Sanctuary eli ABC). Näistä ABC on edestakaisin kävelyä, kestää turvallisesti vähintään 8 päivää Pokhara - ABC - Pokhara, eikä sitä kukaan tee osittain ellei sairastu, koska ylösmenon aikana ei juurikaan näe maisemia ylös johtavan laakson pohjan metsistä.

Annapurna Circuit oli alunperin sekin Pokhara - Pokhara (kierros...), mutta käytännössä se on vuosien mittaan typistynyt typistymistään ja useimmat kävelevät enää 10-12 päivää, ennen se kesti yli kolme viikkoa. Pitempään AC:hen voi yhdistää Annapurnan perusleirissä käynnin, joka lisää pituutta, valmiiksi akklimatisoituneelle, noin 6 päivää. ABC:n korkeus on 4300m, AC:n korkein kohta Thorong La:n sola 5416m.

Sitä miten korkeaan ilmaan tottuu ei selviä ennen kuin on oleskellut riittävän kauan yli 3500m korkeudessa, joka on Euroopassa hankalaa. En tiedä, onko migreenillä ja ohuella ilmalla mitään tekemistä keskenään, eli laukaiseeko vähäinen happi migreenikohtauksia. Minulle joskus tulee näköhäiriöitä, en ole koskaan huomannut niitten ylhäällä lisääntyvän. Ehkä Google tietää jotain.

_______________

Vanha Jeti  

Miten on, onko reitit ruuhkaisia? Onko paikat täynnä instagram-hipstereitä? Entä roskia, eroosiota tai muuta turismin tuomia ongelmia?

Voi että olisi unelma päästä joskus valtamaan tuollaisiin maisemiin. Millaista kuntoa vaatii ja miten pidätte kunnostanne huolta täällä Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Miten on, onko reitit ruuhkaisia? Onko paikat täynnä instagram-hipstereitä? Entä roskia, eroosiota tai muuta turismin tuomia ongelmia?

Annapurnan Pyhättö (eli perusleiri, ABC): erittäin pahasti ruuhkainen sesonkina syys-marraskuu ja maalis-huhtikuu.

Annapurnan kierros (AC): jonkin verran ruuhkaa tietyissä paikoissa (Thorong Phedi) sesonkeina.

Everestin perusleiri (EBC): ruuhkaa lokakuu - marraskuun puoliväli. Maaliskuu - toukokuun puoliväli ok, samoin marraskuun loppu - joulkuun alkuviikko.

Ruuhkia aiheuttavat lähinnä kiinalais-, korealais- ja singaporelaislaumat. Kaikki kuvaavat seikkailunsa ja sankaruutensa nykyään Youtubeen ja Instaan, jotka ovat täynnä asiantuntemattomia "Täydellisiä Everestin VaellusOppaita".

Kylissä näkyy roskia, sitä ongelmaa jonkin verran on, mutta enimmäkseen kyllä lokaalit niitä roskia heittävät maastoon, ei turistit. Retkeily ei sinänsä aiheuta eroosiota, teitten rakentaminen (Annapurnan alue) sitä aiheuttaa lähinnä. Khumbussa (Everest) kasvaa nykyään enemmän metsää kuin 50 vuotta sitten, kiitos turismin tuoman rahan, on siirrytty petrooliin ja nestekaasuun puitten polttamisen sijaan.

________________

Vanha Jeti

Vierailija kirjoitti:

Voi että olisi unelma päästä joskus valtamaan tuollaisiin maisemiin. Millaista kuntoa vaatii ja miten pidätte kunnostanne huolta täällä Suomessa?

Jos pystyy Suomessa tekemään muutaman yön retkiä, 15 km kävelee päivässä, niin sillä kunnolla se onnistuu Nepalissakin. Esimerkiksi Everestin trekillä päivämatkat ovat ylös mennessä varsin lyhyitä, alle 10 km/pv, alas tullaan tuplavauhtia mutta alamäkeen ja kävelykunto kohonneena. Tietysti mitä parempi kunto on lähtiessä, sitä vähemmän tarvitsee moiseen kiinnittää huomiota itse paikalla eikä kipeydy enää parin päivän jälkeen. Reissussa kunto kohoaa ja paino tavallisesti tippuu kilon kaksi viikossa. Eli mikään kuntohirmu ei tarvitse olla suinkaan.

En itse treenaa mitenkään erityisemmin, maalaispoika kun olen. Tennistä pelaan 4-6 tuntia viikossa ja kävelytän koiria. Se on riittänyt, perussitkeyttä näyttää riittävän vielä 70 lähestyessäkin.

_____________

Vanha Jeti

Kiitos Vanha Jeti hienosta ketjusta ja ystävällisistä, asiantuntevista vastauksista.

Itsellä ei uskallus eikä varmaan kuntokaan riittäisi tuollaisiin vaelluksiin mutta tätä ketjua on silti ilo lukea näin sivustaseuraajanakin.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Vanha Jeti hienosta ketjusta ja ystävällisistä, asiantuntevista vastauksista.

Itsellä ei uskallus eikä varmaan kuntokaan riittäisi tuollaisiin vaelluksiin mutta tätä ketjua on silti ilo lukea näin sivustaseuraajanakin.

Eipä kestä.

Vanha Jeti jää nyt viikoksi tauolle, erämaat kutsuvat! Kysymyksiä saa esittää, vastauksia etsitään sitten aikanaan.

______________

Vanha Jeti 

Löytyykö jostain lista niistä jotka ovat kiivenneet everestin huipulle?

Olen käynyt Annapurnan perusleirillä, enkä mene toiste. Liian saastunutta ja roskaista ja ruuhkaista. Vaikka maisemat ovat upeat, kaipaan enemmän puhdasta luontoa ja luonnonrauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Mukava kuulla, että reissu oli mieluinen ja mieleenjäävä. Joillain naisvaeltajilla on ollut ongelmia iholle pyrkivän oppaan kanssa, mutta kyllä se on joskus mennyt toisinkin päin. Lopputulos on ollut joko onnellinen, hämmentävä tai onneton, miten milloinkin. Ihmisiä sitä kuitenkin vain ollaan kaikki.

Tässä kuvashow siitä, millainen Annapurnan kierros oli alkuperäisessä asussaan 80-luvulla, ilman teitä, puhelimia, majataloja. 340 km ja 25 päivää: https://www.youtube.com/watch?v=wxXPsO0Zuzo

______________

Vanha Jeti

Kiitos tästä videosta. En muista milloin viimeksi olen katsonut mitään youtubevideota normaalinopeudella, mutta nyt se tapahtui. Lukittauduin tuijottamaan tietokoneen näyttöä ja liikutuin. Valokuvat olivat suorastaan vangitsevia ja taas kerran hyvää tekstiä/hyvä käsikirjoitus. En ole koskaan noissa maisemissa käynyt, paitsi ehkä jossain edellisessä elämässäni, jos sellaista on olemassa. Kuvat olivat 1980-luvun puolesta välistä: varmasti suuri kontrasti, jos ajattelee viimeaikaisia uutisia ilmastonmuutoksesta. Mahtaako noilla seuduin enää olla yhtä tiheää metsää ja yhtä autenttista elämää kuin tuolloin, jäin miettimään. Sieluni liikahti monta kertaa, kun katslein kuvia paikallisista ihmisistä ja miten niistä kuvista onnistuikaan välittymään normaali läsnäoleva hetki. Ei poseerauksia kameralle, ihan vain kuva siitä hetkestä, mikä kameran laukaisijaa painettaessa oli. Kerrassaan kaunista.

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö jostain lista niistä jotka ovat kiivenneet everestin huipulle?

Netistä löytyy imuroitavaksi Himalayan Database tietokanta, jossa on listattuna jok'ikinen tunnettu kiipeilyretkikunta viime vuosisadan alusta asti kaikille Himalajan huipuille.

Tietokannasta voi tehdä hakuja käytännössä kaikilla kriteereillä ja niitten yhdistelmillä: huippu, vuosi, kansallisuus, nimi jne. Sieltä löytyy jopa meikäläinen kertamainintana!

Toimii vain Windows -käyttiksillä, myös ikivanhoilla (minulla Vista Pro vuodelta -99). 

Googlettamalla saattaisi löytyä erillinen lista Everestin kävijöistä.

https://www.himalayandatabase.com

______________

Vanha Jeti

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä videosta. En muista milloin viimeksi olen katsonut mitään youtubevideota normaalinopeudella, mutta nyt se tapahtui. Lukittauduin tuijottamaan tietokoneen näyttöä ja liikutuin. Valokuvat olivat suorastaan vangitsevia ja taas kerran hyvää tekstiä/hyvä käsikirjoitus. En ole koskaan noissa maisemissa käynyt, paitsi ehkä jossain edellisessä elämässäni, jos sellaista on olemassa. Kuvat olivat 1980-luvun puolesta välistä: varmasti suuri kontrasti, jos ajattelee viimeaikaisia uutisia ilmastonmuutoksesta. Mahtaako noilla seuduin enää olla yhtä tiheää metsää ja yhtä autenttista elämää kuin tuolloin, jäin miettimään. Sieluni liikahti monta kertaa, kun katslein kuvia paikallisista ihmisistä ja miten niistä kuvista onnistuikaan välittymään normaali läsnäoleva hetki. Ei poseerauksia kameralle, ihan vain kuva siitä hetkestä, mikä kameran laukaisijaa painettaessa oli. Kerrassaan kaunista.

Kiitos kiittämästä.

Seutu on asutuilta osiltaan muuttunut lähes tunnistamattomaksi meille, joilla oli onni käydä siellä ennen teitten ja sähkön tuloa. Maisemat sinänsä ovat lähes samat, mitä nyt jäätiköt ovat silminnähden vetäytyneet. Vaeltajien asenne vaati myös aivan toisenlaista sitoutumista, koska reitiltä ei ollut poispääsyä kesken matkan. Matkaa tehtiin koko ajan useita viikkoja kiehtovan kulttuurin keskellä, ei suhteellisen lyhyenä fyysisenä suorituksena josta pukataan minäminä -video instaan ja youtubeen.

Kaiken kaikkiaan suurin ero nykyisen "trekkauksen" ja muinaisen trekkauksen välillä on se, että ennen reissu oli 80% kultturia ja 20% fyysistä suoritusta, nyt ne ovat 20 % kultturia, 30% fyysistä suoritusta (ihmisten kunto on huonontunut) ja 50% itsehypetystä.

_____________

Vanha Jeti