Kyllä säälittää ne jotka havittäneet lasten koulukirjat.

Säälin ennemmin itseäni. Olin heittänyt ne pois jo 80-luvulla, mutta äiti kielsi. Äiti sitten hillosi niitä 25 vuotta ja 3 muuttoa. Ihan itse ne jouduin siirtolavalle kantamaan tuossa pari vuotta sitten. Aapista ja kaunokirjoitusvihkoa hetken selailin... pois vain.

Oletteko hävittäneet myös koulukuvat?

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 15:12"]

Oletteko hävittäneet myös koulukuvat?

[/quote]

En ole hävittänyt, mutta eivät ne minulla säilössäkään ole... Äiti meillä piti valokuva-arkistoa. Olisivatkohan hänellä vielä? Ei ole tullut kaivattua.

Siinä saiskin olla tilaa kun säästäisi kaikki kirjat, vihot, käsityöt, piiristukset yms mitä koulussa on tehty ekan ja lukion vikan luokan välillä.

Varmaan tosi ihana lukea jotain ruotsin vihkoa johon on kirjoitettu kukin kappaleen uudet sanat ja jotain 7-luokan matikan läksyvihkoja.

No ei ole ihanaa! Karmeeta rojua nurkissa, kukaan ei niitä jaksa katsella. Tavaran hamstraaminen se on joku psyykkinen häiriö. Jotkut nyt säilyttää kaiken maailman rojut.

oma aapinen on tallessa, muut meni roskiin. Oman lapsen kirjoja aion myös säästää joitakin.

No en tosiaan kaipaa sääliäsi.

Just oli vitoselle menevällä pojalla hauskaa kun tutki tokaluokan yllin vihkoa. Oli mm. kirjoittanut tulevansa isona agentiksi.

Äitini on säästänyt omia koulukirjojani jostain 30 vuoden takaa ja tyrkyttää niitä nyt minulle, kun vievät kuulemma tilaa kaapin nurkassa lojuessaan. En huoli. Ne ei kiinnosta minua pätkän vertaa. Vieköön lehtikeräykseen.

veikkaanpa että esikoisen kohdalla tulee "haastetta" kun muuttaa kotoa pois. On sen verran minimalisti että en usko haluavan koulukirjojaan ja -vihkojaan mukaan. Mutta minä en niitä halua hävittää. Tehköön sitten kuolemani jälkeen niille mitä haluaa.