Onko tosiaan jollekin suhteessa ongelma, jos toinen on liian tasainen ja turvallinen?? =O

Vierailija kirjoitti:

Mein suhde ei toimis jos ei oltais vastakohdat, minä pälätän ja oon seikkailija (adhd), mies on rauhallinen kuin kallio, en oo saanut häntä ikinä vihaiseksi, suuttumaan tai ärsyyntymään.

Edellisissä suhteissa muhun on ärsyynnytty, suututtu yms.

Mun mies on ihana ja hänkin todennut, että me täydennetään toisiamme.

Kyllä mua välillä miehen hiljasuus ärsyttää, mutta en mä kestäis mitään hölösuuta joka ei anna mun hölöttää rauhassa.

Ps. Nro 5 kommentoijalle, adhd:ssa ei ole masiskausia, sekoitat kaksisuuntaiseen. Kannattaisi ottaa selvää sairauksista ennen kuin valittaa ja pätee asioilla mistä ei tiedä mitään.

Ja poiketen nro 19,

Mun mies nauraa mun jutuille, nauretaan yhdessä sydämemme pohjista ja itketään ja näytetään tunteemme, en kestäis ihmistä joka ei edes nauraisi tai näytä tunteita! Se ei olis kivaa!

Jos ollaan liian samanlaisia, tulee helpommin kilpailua. Jos taas on erilaisia ominaisuuksia, voi rauhassa vaan ihailla toista niiden osalta. 

Ei me olla samasta muotista. Mun kanssa ei pystyisi monikaan olemaan parisuhteessa, koska olen rauhallisen vastakohta. Mieheni on rauhallisempi, mutta tulisielu hänkin. Enkä tarkoita tällä mielivaltaista draamailua, vaan vahvaa eläytymiskykyä ja oikeudentuntoa.

Kumpikaan meistä ei pystyisi olemaan viileän ihmisen kanssa, eikä ne viileät pystyisi olemaan meidän kanssa. Ap:n muotoilema kysymys on mielestäni aika typerä.