Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen kaverin kuolemasta yli?
09.07.2014 |
Olen 14v tyttö. Kaverini kuoli kuoli kolarissa. Hänen ylitse ajettiin, pää murskautui ja ylävartalo liiskaantui. Minä näin kaiken. Siinä tilanteessa en voinut kuin itkeä, kiljua ja koittaa pysyä vähänkin järjissäni, olin shokissa enkä voinut tajuta että paras ystäväni jonka näen lähes joka päivä, oli juuri silmieni edessä kuollut. Olen käynyt terapiaa, syönyt masennuslääkkeitä yms mutta aina illalla nukkumaan mennessä kaikki sama paska tulvii mieleeni!! Hän oli minulle kaikkein tärkeintä koko maailmassa ikinä. Facebookkiin laitetut osanotot ja ryhmä johon kaverit ja sukulaiset liitettiin muistojen jakamiseksi oli mieleä raastavaa luettavaa. Kaikki tämä tapahtui viattomalle tytölle jolla oli vielä elämä edessä! Miten ja voiko tästä koskaan päästä yli?.. Muistakaa rakastaa läheisimpiänne, ei ikinä voi tietää koska he lähtevät.
Kommentit (31)
Ei siitä varmasti koskaan pääse yli. Suru ei koskaan katoa. Kun aikaa kuluu enemmän; vuosia ja vuosikymmeniä, niin asia tulee mieleen entistä harvemmin. Vuosikymmenienkin päästä minulle on tullut hetkiä, jolloin tirautan kyyneleen kymmeniä vuosia sitten kuolleen läheisen vuoksi, kun yhä ikävöin. Minä uskon, että tapaan vielä kerran nuo kuolleet läheiseni. (siis taivaassa). Se toivo kantaa ja helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan kanssa. Juttele vanhemmille, sukulaisille, ystäville. Älä jää yksin. Voimia, ap.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 23:09"]
"Iltasanomien haastattelema silminnäkijä" - tuskinpa ap on ollut haastattelukunnossa heti tapahtuman jälkeen.
[/quote]
Aika harvoin lapsia haastatellaan. Joku roti sentään lehdistölläkin pitää olla.
Jos aloituksen lukisi ajatuksella eikä heti huutelisi provoksi.... Liikaa pyydetty varmaan.
Lapsia ei haastatella lehtiin näistä jutuista, eikä heidän sanomaansa julkaista muualla kuin poliisien ja murhaa/rikosta tutkivien henkilöiden keskuudessa. Ette siis löydä mistään onko ap:ta haastateltu ja mitä hän on sanonut. Jokaisella on oikeus päättää antaako haastatteluita tai silminnäkijä lausuntoja lehtiin, mutta ikää ja nimeä hyvin harvoin paljastetaan ja luulen että 12v tyttöä ei paljoa tuossa kohtaa haastateltu.
Ap minä olin silloin 50m päässä ja näin miten ambulanssit ym. Tulivat paikalle. Tuntui niin pahalta, kun luin mitä oli tapahtunut. Kävelen siitä risteyksestä päivittäin ja aina tuo pieni tyttö on mielessä. Mutta sinulla on vielä elämä edessäsi. Olet nähnyt vasta pienen osan. Toivon kaikkea hyvää sinulle jatkossa ja elä tuon tytönkin puolesta <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 23:31"]Ap minä olin silloin 50m päässä ja näin miten ambulanssit ym. Tulivat paikalle. Tuntui niin pahalta, kun luin mitä oli tapahtunut. Kävelen siitä risteyksestä päivittäin ja aina tuo pieni tyttö on mielessä. Mutta sinulla on vielä elämä edessäsi. Olet nähnyt vasta pienen osan. Toivon kaikkea hyvää sinulle jatkossa ja elä tuon tytönkin puolesta <3
[/quote]
Kiitos! <3
Hyvän ystävän menettäminen ei ole koskaan helppoa, varsinkaan jos on ollut paikanpäällä. Muista että sinä et olisi voinut muuttaa asiaa ja tämä hirveä onnetomuus ei ole sinun syytä.
Menetin itse ystäväni vuosi sitten ja minua on auttanut vain puhuminen, muistella hyviä hetkiä ja tehdä asioita hänen 'kunniaksi.'
Voimia ja jaksamista <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika auttaa. Jatka terapiaa ja yritä vaikka meditoimista (joitakin auttaa). Keskity omiin juttuihisi ja mieti tulevaisuuttasi. Tee päivärutiini ja yritä nauttia elämästä.
Ei mulla oikeastaan ole mitään ihmekikkaa. Kuolema tulee joskus, vaikka kamalalta se onkin.
Arvelin että kaverisi joka kuoli, toivoisi sinun kuten kaikkien muidenkin läheistensä olevan elämässä onnellinen eikä surevan häntä loputtomiin. Jos siis häneltä asiaa voitaisiin kysyä.
Aina tasapainon takaisin saaminen menetyksen jälkeen ei ole tahdon asia, jos käy niin että suru ja järkytys muuttuvat monimutkaisemmaksi traumaksi. Silloin sitä kuuluu hoidattaa vaikkei edistystä tuntuisi tapahtuvankaan. Koska olet ilmeisesti samaa ikäluokkaa kuin uhri niin nuoren ikäsi takia trauman pitkittymisen riski on vähäsen korkeampi kuin vaikkapa aikuisella. Pyydä ja ota vastaan apua. Ja hyviä neuvoja arjessa jaksamiseen on jo tullut paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanha viesti etkä varmaan vastaa, mutta olin eskarissa ja samassa koulussa kuin kuollut tyttö silloin. jos siis on sama, hän kuoli vitosluokalla autokolariin naantaliin
Oletko ap päässyt kokeilemaan EMDR-terapiaa? Sillä on ilmeisesti hyviä tuloksia saatu post-traumaattisen stressin hoidossa.