Aina kun lähdetään reissuun, juhliin tms. mies valittaa kun lähtö viivästyy

Vierailija kirjoitti:

Uskon ja omasta kokemuksesta väitän, että miesten kohdalla melko yleistä tuo malttamattomuus. Moni mies vetäisee vaatteet päälleen ja on valmis lähtemään. Naisella keskimäärin menee kauemmin laittaa itsensä valmiiksi, ja huh jos vielä lapset päälle jotka täytyy yksin huolehtia valmiiksi lähtöön.

Mulla ja miesystävällä ei ole lapsia, mutta silti usein nämä lähdöt aiheuttavat kinaa. Mies on parissa minuutissa valmis, on muutenkin extempore-tyyppiä joka saattaa yhtäkkiä saada idean lähteä ulos. Minulla taas kestää vähintään puoli tuntia että pääsen ulostautumaan jos en ole siis mitenkään varautunut lähtöön. Tätä mies ei ymmärrä ja turhautuu, kun en olekaan yhtä nopeasti valmis kuin hän itse. Kerran tuli yllättävä idea lähteä kavereiden kanssa pihalle ja syntyi riita siitä, kun halusin laittautua kunnolla ja olisin tarvinnut siihen aikaa. Lopulta koko meno peruuntui kun miehellä "meni fiilis" kun ei heti päästy lähtemään. 🙄

Minun kaverilla oli tuollainen mies, joka keksi jotain hetken mielijohteesta ja halusi lähteä heti. Kun avovaimo ei ollut yhtä nopeaan valmis, mies kiukutteli, että pitääkö sitä aina laittautua. Kaveri lopetti sitten laittautumisen, että ehtii miehen mukaan. Sekään ei ollut sitten hyvä, kun mies alkoi valittaa, että miksei nainen koskaan viitsi meikata.

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsuudesta, kuinka lomalle tai sukulaisiin lähdettäessä äiti pakkasi ja huolehti kodin lähtökuntoon ja isä seisoi aivan hermona eteisessä huokailemassa ja hoputtamassa äitiä. Lopulta, kun äiti oli saanut kaikki pakattua ja meidät lapset turvavöihin istumaan niin isä lähti vessaan paskalle ja ajamaan partaa. Tämä toistui joka kerta.

Minä taas muistan, kuinka me lapset ja isä istuttiin autossa ja isä valitti kuinka äidillä aina kestää. Itselläkin oli sellainen ärsyynytynyt olo, että voi vitsit kun se äiti AINA kuhnailee ja AINA sitä pitää odottaa. Vasta aikuisena omien lasten myötä tajusin, että ei se äiti todellakaan tahallaan viivytellyt lähtöä.

Kerran olin omien lasten kanssa samassa tilanteessa ja isä kävi ovella napisemassa, että mikä täällä kestää. Kylläpä oli ihanaa päästä sanomaan että kun ei nämä lasten tavarat itsestään pakkaudu ja eväät tekeydy. Saatikka että pienet lapset itse itsensä hoitaisivat lähtövalmiiksi. Äiti ei koskaan sanonut.

Meilläkin oli tuo tilanne aikoinaan.

Sitten mun kuppi meni nurin. Kun seuraavan kerran mies hoputti ja kysyi, miksi kestää, nappasin pelkän käsilaukkuni ja ilmoitin, että valmis olen!

Kävelimme autolle ja mies kysyi, missä meidän tavarat ovat. Vastasin, että en minä vaan tiedä ja istuin autoon.

No, onneksi sattui fiksu mies, istuimme autossa ja keskustelimme, kuinka pakkaaminen olisi järkevintä hoitaa siten, että molemmat olisivat tilanteeseen tyytyväisiä. Nyt sujuu ongelmitta. Suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kaksi vaan ja silti naista saa aina odottaa ja aina vähintäänkin vartti myöhässä sovitusta.

Ja jos se lähtis meikkaamatta ja hiukset sotkussa, valittaisit siitäkin.

Niin sehän olisi mahdotonta meikata ajoissa. Omien kokemusten mukaan naisia saa melkein aina odottaa kun johonkin pitäisi mennä. 

Mun omien kokemusten mukaan useimpia miehiä saa aina odottaa.

Onko mun kokemukset väärempiä kuin sinun?

Sanoisin että on. Naisilla kohta voi olla jopa tunti. Kohta on max 15 minuuttia ja tunnin päästä voit jo unohtaa koko jutun.

Tuo ei ole kyllä mitenkään sukupuolisidonnaista. Minulla on mies ja tytär, joita saa aina odottaa. Esim. mies istuu puolen tunnin ajomatkan päässä toimistolla tietokoneen ääressä, kun soitan hänelle, ja kysyn, milloin hän tulee kotiin. "Minä lähden just. Puolen tunnin päästä olen siellä." Tunnin päästä soitan. Hän on edelleen siinä tietokoneen ääressä. "Kun aloin sammuttamaan tätä konetta, täällä oli sitä sun tätä auki, ja yksi sähköpostikin piti vielä lähettää, mutta nyt lähden." Tunnin kuluttua hän soittaa pihasta, että olenko valmis. Pitää laittaa vielä itselle ja lapsille ulkovaatteet päälle, niin tullaan sitten. Ja taas valittaa, kun minua pitää odottaa. Kuvitteli varmaan, että odotan pienten lasten kanssa ulkovaatteissa eteisessä tai ulkona sen 1,5 tuntia, että milloin herra suvaitsee saapua.

Ja aikuinen tyttäreni, joka on myös em. henkilön tytär: Sovitaan, että menen hakemaan häntä tietyllä kellonlyömällä. Soitan pihasta, että olen nyt siinä. Odotan 10-30 minuuttia. Minä menen hänen aikataulujensa mukaan sinne häntä hakemaan, eikä minulla ole mitään henkilökohtaista syytä edes hakea häntä. Ja tämä on ihan sääntö, johon on yksi poikkeus; Kerran hänellä oli akku lopussa puhelimesta, ja laturi oli jäänyt meille, joten en voinut soittaa. Silloin hän oli vain 4 min myöhässä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on samanlainen. Okei meillä ei ole lapsia mutta koira.

Itse pakkaan reissuun aina kaiken. Mies ottaa  yhden t-paidan ja parit alushousut ja siinä se. Huokailee, kun esim. mietin otetaanko vaikkapa mökkireissulle mukaan jääkaapista ruuat jotka poissaolon aikana menis vanhaksi. Huolehdin mukaan vettä, koiran ruuat ja tarvikkeet. Katson poislähtiessä, että esim. sähkölaitteet pois päältä, kastelen kukat, käännän sälekaihtimet niin ettei aurinko porota sisään, ruuat (joita ei oteta mukaan) pakastimeen jnejne. Mietin myös tarkkaan mitä otan itselleni mukaan.

Sitten kun päästään matkaan, mies huomaa, että ei ottanut mukaan lompakkoa/kirjaa jota meinasi lukea/matkakaiutinta/puhelimen laturia ja kiukuttelee.

Meillä mies suuttuu MINULLE jos en ole pakannut hänelle jotain mukaan mitä itse suunnitteli päänsä sisällä ottavansa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsuudesta, kuinka lomalle tai sukulaisiin lähdettäessä äiti pakkasi ja huolehti kodin lähtökuntoon ja isä seisoi aivan hermona eteisessä huokailemassa ja hoputtamassa äitiä. Lopulta, kun äiti oli saanut kaikki pakattua ja meidät lapset turvavöihin istumaan niin isä lähti vessaan paskalle ja ajamaan partaa. Tämä toistui joka kerta.

Minä taas muistan, kuinka me lapset ja isä istuttiin autossa ja isä valitti kuinka äidillä aina kestää. Itselläkin oli sellainen ärsyynytynyt olo, että voi vitsit kun se äiti AINA kuhnailee ja AINA sitä pitää odottaa. Vasta aikuisena omien lasten myötä tajusin, että ei se äiti todellakaan tahallaan viivytellyt lähtöä.

Kerran olin omien lasten kanssa samassa tilanteessa ja isä kävi ovella napisemassa, että mikä täällä kestää. Kylläpä oli ihanaa päästä sanomaan että kun ei nämä lasten tavarat itsestään pakkaudu ja eväät tekeydy. Saatikka että pienet lapset itse itsensä hoitaisivat lähtövalmiiksi. Äiti ei koskaan sanonut.

Minä ymmärrän monessa asiassa äitiäni nyt kun olen itse äiti. Lapseni sitä oli jotenkin aina idän puolella ja äiti vaan valitti turhasta, esim siivoamisesta ja tavaroiden pakkaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kaksi vaan ja silti naista saa aina odottaa ja aina vähintäänkin vartti myöhässä sovitusta.

Ja jos se lähtis meikkaamatta ja hiukset sotkussa, valittaisit siitäkin.

Niin sehän olisi mahdotonta meikata ajoissa. Omien kokemusten mukaan naisia saa melkein aina odottaa kun johonkin pitäisi mennä. 

Mun omien kokemusten mukaan useimpia miehiä saa aina odottaa.

Onko mun kokemukset väärempiä kuin sinun?

Sanoisin että on. Naisilla kohta voi olla jopa tunti. Kohta on max 15 minuuttia ja tunnin päästä voit jo unohtaa koko jutun.

Tuo ei ole kyllä mitenkään sukupuolisidonnaista. Minulla on mies ja tytär, joita saa aina odottaa. Esim. mies istuu puolen tunnin ajomatkan päässä toimistolla tietokoneen ääressä, kun soitan hänelle, ja kysyn, milloin hän tulee kotiin. "Minä lähden just. Puolen tunnin päästä olen siellä." Tunnin päästä soitan. Hän on edelleen siinä tietokoneen ääressä. "Kun aloin sammuttamaan tätä konetta, täällä oli sitä sun tätä auki, ja yksi sähköpostikin piti vielä lähettää, mutta nyt lähden." Tunnin kuluttua hän soittaa pihasta, että olenko valmis. Pitää laittaa vielä itselle ja lapsille ulkovaatteet päälle, niin tullaan sitten. Ja taas valittaa, kun minua pitää odottaa. Kuvitteli varmaan, että odotan pienten lasten kanssa ulkovaatteissa eteisessä tai ulkona sen 1,5 tuntia, että milloin herra suvaitsee saapua.

Ja aikuinen tyttäreni, joka on myös em. henkilön tytär: Sovitaan, että menen hakemaan häntä tietyllä kellonlyömällä. Soitan pihasta, että olen nyt siinä. Odotan 10-30 minuuttia. Minä menen hänen aikataulujensa mukaan sinne häntä hakemaan, eikä minulla ole mitään henkilökohtaista syytä edes hakea häntä. Ja tämä on ihan sääntö, johon on yksi poikkeus; Kerran hänellä oli akku lopussa puhelimesta, ja laturi oli jäänyt meille, joten en voinut soittaa. Silloin hän oli vain 4 min myöhässä.

Todistin itse vastaavaa tilannetta tuossa hetki sitten; miesystävä lähti käymään ulkona moikkaamassa kavereita, kun oli kaunis keli. Sanoin, että tulen perästä. Kuitenkin sain yllätyksenä soiton isovanhemmiltani, että tulisivat seuraavana päivänä käymään. Halusin tietysti kaiken olevan tiptop sitä vierailua varten, kun niin harvoin heitä tapaan ja kerrankin aikataulut menivät yksiin. Soitin miehelle, että tulisiko auttamaan minua, kun en yksin halunnut helteessä kaikkea hoitaa.

Kolme kertaa soitin perään, tunnin välein. Joka kerta vastaus oli, että tulee aivan pian. Kävelymatkaa sieltä oli 5 minuuttia. Siinä vaiheessa kun viimein saapui kotiin, olin jo melkein kaiken saanut tehtyä. Kiukutteli mulle sitten siitä, kuinka hyvä aurinkoinen päivä meni pilalle, kun oli kaveri tuonut kitarankin ja meno oli hyvä ja piti tulla kesken kaiken kotiin. Joo, mieluummin itsekin olisin istunut kivalla säällä pihalla kuin hiessä siivonnut kotona.

Mies on muuten ihana, mutta jos jotain muuttaisin niin juuri tuo äkkipikaisuus ja mukavuudenhaluisuus joka johtaa joskus näihin erimielisyyksiin, kun mies olisi aina valmiina menossa ja itse tarvitsen aikaa valmistautumiseen ja haluan ensin hoitaa velvollisuudet. Ensin työ, sitten huvi.

Ap:n tapauksessa kyse lienee aina hänen ideoimistaan reissuista hänen haluamaansa kohteisiin.

Miestä ei oikein kiinnostaisi mennä tapaamaan anoppia tms.

Ja se lähtö viivästyy aina, koska naisten täytyy käydä ennen lähtöä vessassa kymmenen kertaa.

Mikähän siinäkin on, meillä minä ja poika ajellaan vaikka koko päivä ilman vessataukoa, mutta vaimon ja tyttöjen takia pitää pysähdellä vähän väliä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kaksi vaan ja silti naista saa aina odottaa ja aina vähintäänkin vartti myöhässä sovitusta.

Ja jos se lähtis meikkaamatta ja hiukset sotkussa, valittaisit siitäkin.

Niin sehän olisi mahdotonta meikata ajoissa. Omien kokemusten mukaan naisia saa melkein aina odottaa kun johonkin pitäisi mennä. 

Mun omien kokemusten mukaan useimpia miehiä saa aina odottaa.

Onko mun kokemukset väärempiä kuin sinun?

Sanoisin että on. Naisilla kohta voi olla jopa tunti. Kohta on max 15 minuuttia ja tunnin päästä voit jo unohtaa koko jutun.

Tuo ei ole kyllä mitenkään sukupuolisidonnaista. Minulla on mies ja tytär, joita saa aina odottaa. Esim. mies istuu puolen tunnin ajomatkan päässä toimistolla tietokoneen ääressä, kun soitan hänelle, ja kysyn, milloin hän tulee kotiin. "Minä lähden just. Puolen tunnin päästä olen siellä." Tunnin päästä soitan. Hän on edelleen siinä tietokoneen ääressä. "Kun aloin sammuttamaan tätä konetta, täällä oli sitä sun tätä auki, ja yksi sähköpostikin piti vielä lähettää, mutta nyt lähden." Tunnin kuluttua hän soittaa pihasta, että olenko valmis. Pitää laittaa vielä itselle ja lapsille ulkovaatteet päälle, niin tullaan sitten. Ja taas valittaa, kun minua pitää odottaa. Kuvitteli varmaan, että odotan pienten lasten kanssa ulkovaatteissa eteisessä tai ulkona sen 1,5 tuntia, että milloin herra suvaitsee saapua.

Ja aikuinen tyttäreni, joka on myös em. henkilön tytär: Sovitaan, että menen hakemaan häntä tietyllä kellonlyömällä. Soitan pihasta, että olen nyt siinä. Odotan 10-30 minuuttia. Minä menen hänen aikataulujensa mukaan sinne häntä hakemaan, eikä minulla ole mitään henkilökohtaista syytä edes hakea häntä. Ja tämä on ihan sääntö, johon on yksi poikkeus; Kerran hänellä oli akku lopussa puhelimesta, ja laturi oli jäänyt meille, joten en voinut soittaa. Silloin hän oli vain 4 min myöhässä.

Todistin itse vastaavaa tilannetta tuossa hetki sitten; miesystävä lähti käymään ulkona moikkaamassa kavereita, kun oli kaunis keli. Sanoin, että tulen perästä. Kuitenkin sain yllätyksenä soiton isovanhemmiltani, että tulisivat seuraavana päivänä käymään. Halusin tietysti kaiken olevan tiptop sitä vierailua varten, kun niin harvoin heitä tapaan ja kerrankin aikataulut menivät yksiin. Soitin miehelle, että tulisiko auttamaan minua, kun en yksin halunnut helteessä kaikkea hoitaa.

Kolme kertaa soitin perään, tunnin välein. Joka kerta vastaus oli, että tulee aivan pian. Kävelymatkaa sieltä oli 5 minuuttia. Siinä vaiheessa kun viimein saapui kotiin, olin jo melkein kaiken saanut tehtyä. Kiukutteli mulle sitten siitä, kuinka hyvä aurinkoinen päivä meni pilalle, kun oli kaveri tuonut kitarankin ja meno oli hyvä ja piti tulla kesken kaiken kotiin. Joo, mieluummin itsekin olisin istunut kivalla säällä pihalla kuin hiessä siivonnut kotona.

Mies on muuten ihana, mutta jos jotain muuttaisin niin juuri tuo äkkipikaisuus ja mukavuudenhaluisuus joka johtaa joskus näihin erimielisyyksiin, kun mies olisi aina valmiina menossa ja itse tarvitsen aikaa valmistautumiseen ja haluan ensin hoitaa velvollisuudet. Ensin työ, sitten huvi.

Ja tämä paljastui keksityksi jutuksi heti, miehet eivät soittele keskenään kitaroita ja laulele kivoja biisejä.

Tuossa vaiheessa kannattaa sanoa, että jos ette ole huomanneet niin en ole itse vielä edes aamupalaa syönyt, kun olen teitä valmistellut lähtöön. Eli ovi kiinni, mukavaa päivää vaan ja sitten itselle kahvia keittämään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama. Pakkaan omat, lasten ja lemmikkien kamat autoon ja sit ootellaan. Miehellä on hukassa sukat, lompakko, puhelimet ja oma pää. Sitten kun on löytänyt kaiken, menee kakalle. Joka ikinen kerta! Jos vielä vähän tulis. Lasten ja elukoiden kans ootellaan autossa ja herra istuu pöntöllä. Tästä on jo 12 vuoden kokemus, ja aina sama kaava!

Siis jos hän on paskaa vääntänyt jo 12 vuotta, niin miksi ihmeessä te menette aina sinne autoon etukäteen odottamaan?

Vierailija kirjoitti:

No itse mahdollistatte tuollaisen. Luottakaa mieheenne ja antakaa vastuuta. Mä ainakin sanon, että mä teen ton, teetkö sä ton toisen asian tms.

Niin, mutta työnjohdon joudut kuitenkin hoitamaan jakaessasi tehtäviä. Eli ette tekään ihan tasavahvoja aikuisia suhteessanne ole. Ja se on yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tapauksessa kyse lienee aina hänen ideoimistaan reissuista hänen haluamaansa kohteisiin.

Miestä ei oikein kiinnostaisi mennä tapaamaan anoppia tms.

Ja se lähtö viivästyy aina, koska naisten täytyy käydä ennen lähtöä vessassa kymmenen kertaa.

Mikähän siinäkin on, meillä minä ja poika ajellaan vaikka koko päivä ilman vessataukoa, mutta vaimon ja tyttöjen takia pitää pysähdellä vähän väliä? 

Varmaan miesten isompi rakko. Ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kaksi vaan ja silti naista saa aina odottaa ja aina vähintäänkin vartti myöhässä sovitusta.

Ja jos se lähtis meikkaamatta ja hiukset sotkussa, valittaisit siitäkin.

Niin sehän olisi mahdotonta meikata ajoissa. Omien kokemusten mukaan naisia saa melkein aina odottaa kun johonkin pitäisi mennä. 

Mun omien kokemusten mukaan useimpia miehiä saa aina odottaa.

Onko mun kokemukset väärempiä kuin sinun?

Sanoisin että on. Naisilla kohta voi olla jopa tunti. Kohta on max 15 minuuttia ja tunnin päästä voit jo unohtaa koko jutun.

Tuo ei ole kyllä mitenkään sukupuolisidonnaista. Minulla on mies ja tytär, joita saa aina odottaa. Esim. mies istuu puolen tunnin ajomatkan päässä toimistolla tietokoneen ääressä, kun soitan hänelle, ja kysyn, milloin hän tulee kotiin. "Minä lähden just. Puolen tunnin päästä olen siellä." Tunnin päästä soitan. Hän on edelleen siinä tietokoneen ääressä. "Kun aloin sammuttamaan tätä konetta, täällä oli sitä sun tätä auki, ja yksi sähköpostikin piti vielä lähettää, mutta nyt lähden." Tunnin kuluttua hän soittaa pihasta, että olenko valmis. Pitää laittaa vielä itselle ja lapsille ulkovaatteet päälle, niin tullaan sitten. Ja taas valittaa, kun minua pitää odottaa. Kuvitteli varmaan, että odotan pienten lasten kanssa ulkovaatteissa eteisessä tai ulkona sen 1,5 tuntia, että milloin herra suvaitsee saapua.

Ja aikuinen tyttäreni, joka on myös em. henkilön tytär: Sovitaan, että menen hakemaan häntä tietyllä kellonlyömällä. Soitan pihasta, että olen nyt siinä. Odotan 10-30 minuuttia. Minä menen hänen aikataulujensa mukaan sinne häntä hakemaan, eikä minulla ole mitään henkilökohtaista syytä edes hakea häntä. Ja tämä on ihan sääntö, johon on yksi poikkeus; Kerran hänellä oli akku lopussa puhelimesta, ja laturi oli jäänyt meille, joten en voinut soittaa. Silloin hän oli vain 4 min myöhässä.

Todistin itse vastaavaa tilannetta tuossa hetki sitten; miesystävä lähti käymään ulkona moikkaamassa kavereita, kun oli kaunis keli. Sanoin, että tulen perästä. Kuitenkin sain yllätyksenä soiton isovanhemmiltani, että tulisivat seuraavana päivänä käymään. Halusin tietysti kaiken olevan tiptop sitä vierailua varten, kun niin harvoin heitä tapaan ja kerrankin aikataulut menivät yksiin. Soitin miehelle, että tulisiko auttamaan minua, kun en yksin halunnut helteessä kaikkea hoitaa.

Kolme kertaa soitin perään, tunnin välein. Joka kerta vastaus oli, että tulee aivan pian. Kävelymatkaa sieltä oli 5 minuuttia. Siinä vaiheessa kun viimein saapui kotiin, olin jo melkein kaiken saanut tehtyä. Kiukutteli mulle sitten siitä, kuinka hyvä aurinkoinen päivä meni pilalle, kun oli kaveri tuonut kitarankin ja meno oli hyvä ja piti tulla kesken kaiken kotiin. Joo, mieluummin itsekin olisin istunut kivalla säällä pihalla kuin hiessä siivonnut kotona.

Mies on muuten ihana, mutta jos jotain muuttaisin niin juuri tuo äkkipikaisuus ja mukavuudenhaluisuus joka johtaa joskus näihin erimielisyyksiin, kun mies olisi aina valmiina menossa ja itse tarvitsen aikaa valmistautumiseen ja haluan ensin hoitaa velvollisuudet. Ensin työ, sitten huvi.

Ja tämä paljastui keksityksi jutuksi heti, miehet eivät soittele keskenään kitaroita ja laulele kivoja biisejä.

Ja jos koti on siinä kunnossa että sitä pitää kolme tuntia hiessä siivota vieraita varten, on aika epätodennäköistä että he yleensäkään haluaisivatko tulla.

No mä olen kyllä valmiina kun sovitaan tarkka aika,mutta en välttämättä niin että lähdetään "huomenna" niin voi jonkun minuutin joutua odottamaan, kun laitan ihan viime minuuteilla mukaan otettavat pakasteet, jos reissuun mennään.

Mutta varaudun kyllä vähän kaikkeen aina. Nytkin kun oltiin viikonloppu kahdestaan vaunulla isännällä ei ollut pitkähihaisia vaatteita mukana kun niin lämpimät ilmat, minullapa oli hänellekin villatakin. Välillä nuo miehet on kuin lapsia, joiden puolesta pitää pakata "salaa".

Mutta mikäpäs siinä kun ollaan oltu tarpeeksi kauan yhdessä niin jo tiedän tuon...

N41

Jos oma ukko menisi vain autoon odottamaan, niin keittäisin itselle vain kahvit ja odottaisin, että tulee avuksi hoitamaan kesken jääneet asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kaksi vaan ja silti naista saa aina odottaa ja aina vähintäänkin vartti myöhässä sovitusta.

Ja jos se lähtis meikkaamatta ja hiukset sotkussa, valittaisit siitäkin.

Niin sehän olisi mahdotonta meikata ajoissa. Omien kokemusten mukaan naisia saa melkein aina odottaa kun johonkin pitäisi mennä. 

Mun omien kokemusten mukaan useimpia miehiä saa aina odottaa.

Onko mun kokemukset väärempiä kuin sinun?

Sanoisin että on. Naisilla kohta voi olla jopa tunti. Kohta on max 15 minuuttia ja tunnin päästä voit jo unohtaa koko jutun.

Tuo ei ole kyllä mitenkään sukupuolisidonnaista. Minulla on mies ja tytär, joita saa aina odottaa. Esim. mies istuu puolen tunnin ajomatkan päässä toimistolla tietokoneen ääressä, kun soitan hänelle, ja kysyn, milloin hän tulee kotiin. "Minä lähden just. Puolen tunnin päästä olen siellä." Tunnin päästä soitan. Hän on edelleen siinä tietokoneen ääressä. "Kun aloin sammuttamaan tätä konetta, täällä oli sitä sun tätä auki, ja yksi sähköpostikin piti vielä lähettää, mutta nyt lähden." Tunnin kuluttua hän soittaa pihasta, että olenko valmis. Pitää laittaa vielä itselle ja lapsille ulkovaatteet päälle, niin tullaan sitten. Ja taas valittaa, kun minua pitää odottaa. Kuvitteli varmaan, että odotan pienten lasten kanssa ulkovaatteissa eteisessä tai ulkona sen 1,5 tuntia, että milloin herra suvaitsee saapua.

Ja aikuinen tyttäreni, joka on myös em. henkilön tytär: Sovitaan, että menen hakemaan häntä tietyllä kellonlyömällä. Soitan pihasta, että olen nyt siinä. Odotan 10-30 minuuttia. Minä menen hänen aikataulujensa mukaan sinne häntä hakemaan, eikä minulla ole mitään henkilökohtaista syytä edes hakea häntä. Ja tämä on ihan sääntö, johon on yksi poikkeus; Kerran hänellä oli akku lopussa puhelimesta, ja laturi oli jäänyt meille, joten en voinut soittaa. Silloin hän oli vain 4 min myöhässä.

Todistin itse vastaavaa tilannetta tuossa hetki sitten; miesystävä lähti käymään ulkona moikkaamassa kavereita, kun oli kaunis keli. Sanoin, että tulen perästä. Kuitenkin sain yllätyksenä soiton isovanhemmiltani, että tulisivat seuraavana päivänä käymään. Halusin tietysti kaiken olevan tiptop sitä vierailua varten, kun niin harvoin heitä tapaan ja kerrankin aikataulut menivät yksiin. Soitin miehelle, että tulisiko auttamaan minua, kun en yksin halunnut helteessä kaikkea hoitaa.

Kolme kertaa soitin perään, tunnin välein. Joka kerta vastaus oli, että tulee aivan pian. Kävelymatkaa sieltä oli 5 minuuttia. Siinä vaiheessa kun viimein saapui kotiin, olin jo melkein kaiken saanut tehtyä. Kiukutteli mulle sitten siitä, kuinka hyvä aurinkoinen päivä meni pilalle, kun oli kaveri tuonut kitarankin ja meno oli hyvä ja piti tulla kesken kaiken kotiin. Joo, mieluummin itsekin olisin istunut kivalla säällä pihalla kuin hiessä siivonnut kotona.

Mies on muuten ihana, mutta jos jotain muuttaisin niin juuri tuo äkkipikaisuus ja mukavuudenhaluisuus joka johtaa joskus näihin erimielisyyksiin, kun mies olisi aina valmiina menossa ja itse tarvitsen aikaa valmistautumiseen ja haluan ensin hoitaa velvollisuudet. Ensin työ, sitten huvi.

Ärsyttäisi minuakin jos on sovittu, että nyt on huvi ja sitten poiketaan sovitusta. Jos olen sopinut kavereiden kanssa, että nähdään niin en kyllä seuraavan päivän yllätysvieraiden vuoksi muuta suunnitelmiani. Ärsyttäisi myös jos kumppani soittaisi tunnin välin, että nyt siivoamaan. Anteeksi mitä, me olemme sopineet ihan toisin - miten sovittu asia, minun suunnitelmani ja kaverini olisivat vähäpätöisempi asia kuin siivous ja seuraavan päivän isovanhempien vierailu?

Ärsyttäisi myös se, ettei olisi kumppanuudessa joustavuutta. Jos kumppani olisi malttanut odottaa kun tulen takaisin niin siivota olisi voinut illallakin kun on vähän viileämpää, kaikki olisi saatu sujumaan. Siivoukseen olisi voinut käyttää vain tunnin, niin että kylään voi tulla ja kaiken ei tarvitse olla tip top. Kumppanin siisteyskäsitys on ilmeisesti tasoa perfektionisti eikä hän kunnioita sovittuja asioita vaan pompottaisi minua mennen tullen. Ei mieti hetkeäkään miten voisi saada asiat sujumaan molempien kannalta hyvin. Tai mieti että ok, nyt tuli tilanne ja kumppani on jo sovitulla menollansa, siispä siivoan itse välttämättömänät asiat ja sillä siisti. Ei vaan perutaan heti kaikki sovittu ja nyt huusholli tip top - käytetään tämä päivä siivoukseen.

Jos tuo on tyyli koko ajan niin lähtisin menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama. Pakkaan omat, lasten ja lemmikkien kamat autoon ja sit ootellaan. Miehellä on hukassa sukat, lompakko, puhelimet ja oma pää. Sitten kun on löytänyt kaiken, menee kakalle. Joka ikinen kerta! Jos vielä vähän tulis. Lasten ja elukoiden kans ootellaan autossa ja herra istuu pöntöllä. Tästä on jo 12 vuoden kokemus, ja aina sama kaava!

Siis jos hän on paskaa vääntänyt jo 12 vuotta, niin miksi ihmeessä te menette aina sinne autoon etukäteen odottamaan?

Varmaan siks että sinne vessaan ei mennä ennenkun se perhe oottaa siellä autossa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kaksi vaan ja silti naista saa aina odottaa ja aina vähintäänkin vartti myöhässä sovitusta.

Ja jos se lähtis meikkaamatta ja hiukset sotkussa, valittaisit siitäkin.

Niin sehän olisi mahdotonta meikata ajoissa. Omien kokemusten mukaan naisia saa melkein aina odottaa kun johonkin pitäisi mennä. 

Mun omien kokemusten mukaan useimpia miehiä saa aina odottaa.

Onko mun kokemukset väärempiä kuin sinun?

Sanoisin että on. Naisilla kohta voi olla jopa tunti. Kohta on max 15 minuuttia ja tunnin päästä voit jo unohtaa koko jutun.

Tuo ei ole kyllä mitenkään sukupuolisidonnaista. Minulla on mies ja tytär, joita saa aina odottaa. Esim. mies istuu puolen tunnin ajomatkan päässä toimistolla tietokoneen ääressä, kun soitan hänelle, ja kysyn, milloin hän tulee kotiin. "Minä lähden just. Puolen tunnin päästä olen siellä." Tunnin päästä soitan. Hän on edelleen siinä tietokoneen ääressä. "Kun aloin sammuttamaan tätä konetta, täällä oli sitä sun tätä auki, ja yksi sähköpostikin piti vielä lähettää, mutta nyt lähden." Tunnin kuluttua hän soittaa pihasta, että olenko valmis. Pitää laittaa vielä itselle ja lapsille ulkovaatteet päälle, niin tullaan sitten. Ja taas valittaa, kun minua pitää odottaa. Kuvitteli varmaan, että odotan pienten lasten kanssa ulkovaatteissa eteisessä tai ulkona sen 1,5 tuntia, että milloin herra suvaitsee saapua.

Ja aikuinen tyttäreni, joka on myös em. henkilön tytär: Sovitaan, että menen hakemaan häntä tietyllä kellonlyömällä. Soitan pihasta, että olen nyt siinä. Odotan 10-30 minuuttia. Minä menen hänen aikataulujensa mukaan sinne häntä hakemaan, eikä minulla ole mitään henkilökohtaista syytä edes hakea häntä. Ja tämä on ihan sääntö, johon on yksi poikkeus; Kerran hänellä oli akku lopussa puhelimesta, ja laturi oli jäänyt meille, joten en voinut soittaa. Silloin hän oli vain 4 min myöhässä.

Todistin itse vastaavaa tilannetta tuossa hetki sitten; miesystävä lähti käymään ulkona moikkaamassa kavereita, kun oli kaunis keli. Sanoin, että tulen perästä. Kuitenkin sain yllätyksenä soiton isovanhemmiltani, että tulisivat seuraavana päivänä käymään. Halusin tietysti kaiken olevan tiptop sitä vierailua varten, kun niin harvoin heitä tapaan ja kerrankin aikataulut menivät yksiin. Soitin miehelle, että tulisiko auttamaan minua, kun en yksin halunnut helteessä kaikkea hoitaa.

Kolme kertaa soitin perään, tunnin välein. Joka kerta vastaus oli, että tulee aivan pian. Kävelymatkaa sieltä oli 5 minuuttia. Siinä vaiheessa kun viimein saapui kotiin, olin jo melkein kaiken saanut tehtyä. Kiukutteli mulle sitten siitä, kuinka hyvä aurinkoinen päivä meni pilalle, kun oli kaveri tuonut kitarankin ja meno oli hyvä ja piti tulla kesken kaiken kotiin. Joo, mieluummin itsekin olisin istunut kivalla säällä pihalla kuin hiessä siivonnut kotona.

Mies on muuten ihana, mutta jos jotain muuttaisin niin juuri tuo äkkipikaisuus ja mukavuudenhaluisuus joka johtaa joskus näihin erimielisyyksiin, kun mies olisi aina valmiina menossa ja itse tarvitsen aikaa valmistautumiseen ja haluan ensin hoitaa velvollisuudet. Ensin työ, sitten huvi.

Miksi helvetissä sen puolison pitää tulla menoiltaan kotiin siivoomaan kun sinun isovanhemmat ovat tulossa käymään? Jos minun puolisoni soittaisi minua kotiin siivoomaan, koska joku sukulainen tuleekin yllättäen seuraavana päivänä kylään, sanoisin, että herra on hyvä ja siivoaa ihan itse. Ei tulisi mieleenkään soittaa puolisolleni, että hopi hopi tulepas kotiin siivoomaan koska minun vanhemmat tulevat huomenna. Jeesus. Ei näin, ei. Olisin laittanut viestin miehelleni, että tulen hieman myöhässä, koska pikasiistin paikat, koska isovanhemmat tulossa huomenna. Nähdään kohta!

Saneletko ja määräiletkö kaikessa muussakin? Kannattaa varautua, että tuollaista ei kukaan vuosia jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset pakkaatte "yhteiset" tavarat? Kerran kun jättää pakkaamatta miehelle lakanat, pyyhkeet, eväät, pesuaineet, hyttysmyrkyt yms. niin seuraavaan reissuun ehkä osaa jo ukko panostaa. Jos aina vaan paapoo, niin ei se toinen opi.

Toinen on vistintä. Oma puolisoni on myöhästelijä. Jos meidän pitää lähteä esim. Klo 10, ehdotan että lähtö klo 9.00. Silloin päästään liikkeelle noin klo 9.45, eli on varaa vielä käydä vaikka tankkaamassa/pikaisesti kaupassa tms.

Kerran jätin pakkaamatta miehelle pyyhkeen. Se pösilö varasti ensimmäisen kohteen hotellista pyyhkeen loppuloman ajaksi.

(postitin pyyhkeen myöhemmin ko. hotelliin takaisin kun vitutti niin paljon)