Miksi jotkut ei halua kivunlievitystä synnytyksessä?

Ehkä niillä on päässä vikaa T: 3 vrk synnyttänyt

Epiduraalin vaikutus äitiin:

Hyöty:

Yleensä luotettava kivunlievitysmenetelmä, joka vie tunnon kokonaan alaruumiista.
Voi auttaa laskemaan korkeaa verenpainetta.
Mahdollistaa äidin tajuissaan olemisen keisarileikkauksen aikana.
Kivun lievitys saattaa rentouttaa äitiä ja nopeuttaa kohdun suun aukeamista.
Kivun lievittyminen saattaa lisätä äidin positiivisia tunteita synnytystä kohtaan. 

Haittavaikutukset:

Häiritsee kehon luonnollista hormonitoimintaa.
Äidin liikkuminen rajoittuu, eikä hän pysty enää liikkumaan vapaasti. Käytännössä vain noin 15% äideistä liikkuu tai on pystyasennossa.
10-15% tapauksista kipu lievittyy vain osasta kehoa.
Epiduraali pitkittää synnytystä ja oksitosiinitippaa tarvitaan yleensä ylläpitämään supistuksia.
Lantionpohjan lihakset rentoutuvat puudutteen ansiosta, ja niiden kyky ohjata vauvaa kääntymään oikeaan asentoon saattaa häiriintyä. Vauva saattaa jäädä virhetarjontaan ja imukuppisynnytys saattaa olla tarpeen. (Erityisesti, jos epiduraali laitetaan avautumisvaiheen alussa)
Äidin verenpaine saattaa tippua huomattavasti epiduraalin laiton jälkeen ja tätä käytetäänkin joskus syynä epiduraalin käyttöön. Suolaliuostippa laitetaan aina ennen epiduraalia siltä varalta, että alhaista verenpainetta joudutaan hoitamaan.
Äidin ruumiinlämpö saattaa nousta, mitä kauemmin epiduraali vaikuttaa. Jos näin tapahtuu, myös vauvan ruumiinlämpö nousee, mikä lisää riskiä vauvan sydänäänten häiriöille.
Äidin voi olla vaikea tyhjentää virtsarakkoa ja usein tuleekin tarpeelliseksi katetroida virtsarakko.
Selkäytimen ”dural tap” saattaa vaurioitua. Tämä johtaa selkäydinnesteen vuotamiseen, josta aiheutuu erittäin voimakas päänsärky (ehkä jopa useiden päivien ajan), kunnes vaurio paranee ja vuoto loppuu. Vuoto on mahdollista korjatata ruiskuttamalla pieni määrä naisen omaa verta selkäydin tilaan. Kun tämä hyytyy, se muodostaa paikan reiän päälle ja eristää sen enemmältä valumiselta. Jos tämä onnistuu, päänsärky saattaa loppua jopa välittömästi.
Lyhyaikainen paikallinen selkäsärky
Vapina
Äiti ei välttämättä tunne ponnistamisen tarvetta ollenkaan, tai tuntee sen vain osittain (ellei odoteta, että lääke lakkaa vaikuttamasta ennen ponnistusvaihetta). Saatetaan tarvita imukuppia, jotta vauva voidaan auttaa ulos.
Lisää pahojen välilihan repeämien riskiä (väliliha repeää peräaukkoon asti).
Lihakset, jotka tukevat selkärankaa ja häntäluuta saattavat menettää jäntevyytensä varsinkin jos käytetään täyttä epiduraaliannosta. Tästä aiheutuen ligamenttien toiminta häiriintyy ja äidin siirtäminen saattaa aiheuttaa niiden paikaltaan siirtymisen, joka johtaa krooniseen selkäsärkyyn, jota saattaa kestää viikkoja tai kuukausia synnytyksen jälkeen.
Saattaa lisätä keisarileikkauksen riskiä.
Saattaa lisätä äidin verenhukan riskiä synnytyksen jälkeen.
Jos käytetään lisänä Fentanyliä, suuret määrät lääkeainetta saattavat lamaannuttaa äidin hengitystä.
Koska epiduraali vaikuttaa kehon omaan hormonitoimintaan lamaannuttavasti, niiden aiheuttamat psykologiset tuntemukset jäävät kokematta.

Epiduraalin vaikutus vauvaan:

Hyöty:

Mahdollistaa äidin ja vauvan välittömän läheisyyden heti keisarileikkauksen jälkeen ja saattaa helpottaa imetyksen sujumista.
Vähentää vauvan stressitilaa, jos äidin korkea verenpaine saadaan laskemaan.
Äiti saattaa kokea synnytyksen ja vauvan positiivisempana, jos hän ei tunne kipua.
Vauva saattaa hyötyä lisääntyneestä istukkaverenkierrosta.  

Haittavaikutukset:

Lääkkeiden vaikutus menee vauvaan riippuen niiden vaikutuksesta ennen syntymää. Yleisiä reaktioita ovat ärtyneisyys, vaikeus rauhoittua, itkuherkkyys. Nämä oireet saattavat jatkua useita viikkoja.
Kaikki lääkeaineet häiritsevät vastasyntyneen refleksejä, ja saattavat aiheuttaa ongelmia imetyksen kanssa.
Kaikki toimenpiteet ja komplikaatiot lisäävät riskiä, että äiti ja vauva joutuvat olemaan erossa heti syntymän jälkeisenä aikana.

Itselle ei ehditty antaa, on sen verran haipakkaa aina synnytetty, kolme kertaa. Aqua-rakkulat annettu kaikilla kerroilla.

Koska halusin olla pöllyssä, muka tunne!

Eikö ilokaasua saa antaa jos on epiduraali?

En halunnut, pelkään piikkejä. Ja luin valtavasti tietoa esikoista odottaessa, uskoin kehoni osaavan homman. Esikoista synnyttäessä en edes harkinnut mitään kivunlievitystä, synnytys kesti 9h. Pienen pieni repeämä. Toinen synnytys oli rajumpi, kesto 6h, ja vain hetkeä ennen kuin tunsin ponnistamisen tarvetta, olisin voinut ottaa vaikka kaikki mahdolliset lääkkeet. Eipä ehditty antaa kun minuutti siitö ja lapsi oli pihalla :D

Olen ylpeä itsestäni kun olen pystynyt kaksi lasta saattaa maailmaan ilman mitöön kivunlievitystä, omaan varmaan korkean kipukynnyksen ;) en kuitenkaan missään nimessä vähättele synnyttäjiä, jotka haluavat kivunlievitystä, sattuuhan se synnytys aivan perkeleesti.

Lääkkeillä on AINA myös haittavaikutuksia.

Otin sitä mukaa kuin tuntui tarpeelliselta. Selvisin jokaisella kerralla pelkällä ilokaasulla. Myös kylpyammeessa köllöttely vei kipua hyvin pois.  Jotkut eivät tarvitse välttämättä edes noita. Synnytykset ja synnytyskivut ja niiden kokeminen on jokaisella erilaista ja jokainen oma synnytyskin voi olla erilainen. Sitä myös oppii matkan varrella, kolmas kerta tuntui jo siltä, että homma oli jotenkin hanskassa verrattuna ensimmäiseen, kun ei edes tiennyt, mitä oikein odottaa.

No, eka kerralla otin satsin epiduraalia kaikkien suosittelemana, mutta kun noin viiden tunnin kuluttua varsinaisesti synnytin, ja olin ihan et mahtavaa, eihän tää ponnistaminen satu yhtään, sain kuulla ettei se yksi annos enää vaikuttanut. Sitten tajusin, että ahaa, siispä tämä ei minua juuri satu.

Toisen lapsen sitten synnytin luomuna, eikä edelleenkään ponnistaminen tuntunut miltään, supistukset tuntuivat mutta paljon lievemmältä kuin vaikka migreeni. Joten helppo rasti.

Kummankaan synnytyksen jälkeen en ole tarvinnut särkylääkettäkään. Ekan synnytyksen jälkeen kun illalla kävivät kysymässä lääkkeen tarvetta, sanoin kiitos ei, ja kelasin ihmeissäni, et miks ne luulee että mulla nyt on päänsärky (olin tietysti kirjoittanut migreenin papereihin). Tajusin vasta seuraavana päivänä et aijaa, joillain on alapää kipee...

Mä etukäteen en halunnut mitään kivunlievitystä. Aattelin että mulla on korkea kipukynnys ja eihän se nyt niiiiin kauan kestä ja vauvan paras jnejne. Mitään en kuitenkaan tiedostanut itse etukäteen, mutta jälkikäteen hormonihuuruissani angstasin KUUKAUSIA miten epäonnistuin synnytyksessä. Siis tiesin siinä angtatessani kyllä täysin miten naurettavaa se angsti oli, mutta huhhuh kun hormonit vei :D

Esikoinen syntyi niin nopeasti etten ehtinyt saada mitään kivunlievitystä. Toisen lapsen kohdalla sain ilokaasua, mutta vähän harmittaa se, että siitä meni pää niin sekaisin. En ymmärtänyt mitä kätilö puhui ja jankkasin asioita moneen kertaan. Jos vielä synnyttäisin, koittaisin varmaan olla ilman ilokaasua.

Halusin ólla läsnä siinä tilanteessa ja jotenkin näin asian luonnollisena. Ajattelin, että otan voimakasta kivunlievitystä, jos tarvitsen. En tarvinnut. Amme, pallo, yms pehmeät keinot riittivät. Seuraavassa synnytyksessä jo tiesin, että joillakin epiduraali oli ilmeisesti ollut yhtenä syynä synnytyksen pitkittymiseen ja nämä äitiystävät sanoivat, etteivät enää ottaisi sitä.

Ei ollut tarvetta, kun synnytys kesti alle kolme tuntia.

No mun mielestä synnytys ei edes ollut kivulias verrattuna kuukautiskipuihin. Ikinä ei tullut sellaista kipua, joka olisi ollut pahempi kuin kuukautiskivut.

Lisäksi kivunlievitys turruttaa niin, että luontainen ponnistusrytmi kärsii.

Mulla oli ilokaasu. Missään kolmessa ei muuta, tai ehkä liike kävellen tai keinutuolissa jos se lasketaan.

Esikoisen kohdalla meni niin, että kun tökättiin käteen oksitosiinitippa, kätilö suositteli odottamaan niin kauan että supistukset muuttuvat sietämättömiksi. Kun tuli sellainen olo tuntien päästä, olin auki vasta 3 cm eikä epiduraalia saanut vielä. Se oli niin suuri pettymys ja yllätys että sen voimin sitten loppuaika meni alistuneesti ja aikaa huomaamatta, supistus ja hetki kerrallaan. Ja mulla ainakin jokaisen raskauden ponnistusvaiheessa ei enää saanut ilokaasua käyttää, ja silloin nimenomaan kivut oli pahimmat.

Eli miksi en ottanut kivunlievitystä, pyysin sitä vääriin aikoihin ja oppi, että kipuakin voi sietää kun tietää että sillä on loppu hetki hetkeltä lähempänä.

Ja ajattelin kyllä sitäkin, ettei sitten ole vauvalla mitään kemikaaleja suonissaan elämän ensi hetkillä.

En ole synnyttänyt, mutta varmasti kelpaa jos morfiinia saa.. heh

Pelkäsin lääkkeiden haittavaikutuksia. Että hidastaisivat synnytystä tai vaikuttaisivat minuun tai vauvaan. Synnyttäminen sattuu oikeasti mutta siitä selviää kyllä ilmankin. Liikkumalla, hengittelemällä, mulla auttoi pystyasennot jne. Ehkä olisi omituista ajatella ettei se saisi tuntua missään. Ihan maratoni-fiilis kun huohottaa ja ääntelee jaksaa jaksaa...Ja sitten kun on kaikkeista tukalin olo ja ajattelee ettei jaksa enää yhtään tätä niin sitten vauvan syntymäkin on lähellä. Itse olen tehnyt tämän ilman kipulääkkeitä kolmesti ja suosittelen.