Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Katkaisin toistaiseksi välit äitiini, en kestä sitä ihmistä
09.07.2014 |
Erosin kuukausi sitten miehestäni, ehdimme olla yhdessä nelisen vuotta, niistä puoli vuotta kihloissa. Molempien suvut ihannoivat meitä upeana parina, ja sitä olimmekin - kunnes petin miestäni ja erosin hänestä. erosimme hyvissä väleissä ja olen hänelle paljon velkaa, hän on ihanin ihminen jonka tiedän, ja olemme yhä ystäviä. Tein todella paskamaisesti, mutta kaksoiselämää en viettänyt. Kerroin miehelleni heti kiinnostuksestani toiseen mieheen ja toin pettämisenkin heti esille.
Kun kerroin asiasta äidilleni ensi kertaa, hän oli ymmärtäväinen ja kannustava. Viikko tämän jälkeen hän syyllisti, väheksyi ja epäili. Hän oli jo valmiiksi päättänyt, että minä olin se joka petti ja jätti ja huorasi ja pilasi hänen ja kaikkien läheisten elämän.
En tiedä kumpi oli pahempaa, se että hän osui naulankantaan vai se, että hän automaattisesti oletti juuri minun olleen se, joka pilasi kaiken. En kertonut hänelle eromme syytä, mutta hän syyllisti ja moitti minua silti kaikilla elämänaloilla; alanko nyt harrastaa irtosuhteita, miten pystyn elämään yksin kun palkkani on niin paska, milloin teen opintoni loppuun ja mitä muut ihmiset nyt kylillä puhuvat.
Ja juuuuu, tiedän että hän purkaa huoltaan tuolla tavoin, mutta olen lopen kyllästynyt miellyttämään ja elämään äitini toiveiden mukaan. Elämämme on ollut rankkaa lapsuudestani asti, kun isämme lähti ja äiti jäi minun ja sisarukseni yksinhuoltajaksi. Hän sanoi (tavalleen uskollisesti marttyyriutta äänessään), että eivät mitkään paykologit voi häntä auttaa. Miksi se ihminen ei oikeasti hae apua?! Ei kai se auta että minä ja mieheni olemme yhdessä vain äitini takia? Luoka mikä ihminen!
Emme asu samalla paikkakunnalla (onneksi), enkä totisesti halua mennä hänen luokseen kylään. Olen aina elänyt hänen (sanattoman) syyllistämisensä vallassa, enää en jaksa. rakastan häntä ja hän on tehnyt kaikkensa vuokseni, mutta nyt on aika elää itselleni.
Kiitos ja anteeksi Piiitkä vuodatukseni.
Olen valmis keskustelemaan aiheesta, jos jollakulla on samanlaisia fiiliksiä äitisuhteestaan.
Kommentit (11)
Mitä höliset? Sinähän se juuri pilasit kaiken. Ei kukaan muu. Mitä sitä täällä enää kitisemään. Äitisi oli oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten AP olisi pettämällä ja jättämällä miehensä voinut pilata äitinsä ja kaikkien läheistensä elämän? Jos näin niin outo äiti ja läheiset.
Ap viimeistään kun saat oman lapsen huomaat että kaipaat äitiäsi.
No minä en todellakaan kaivannut äitiäni kun sain lapsen. Olisi helpompaa ilman, mutta lasten takia ei voi katkaista välejäkään.
Kiitos kaikille kommenteista!
Kysyin mieheltäni, pilasinko meidän molempien elämän. Hän sanoi, että en - siinä tapauksessa olisin pilannut molempien elämän, jos olisimme eronneet riitaisissa ja katkerissa väleissä.
Olen valmis ottamaan niskaan kaiken ahdistuksen, syyllisyyden ja surun, jotka vyöryvät varmasti päälle jossain vaiheessa, kun tajuan että päästin maailman parhaan miehen menemään. Äitini sanoja, syyllistämistä ja vähättelyä en kuitenkaan ole valmis ottamaan vastaan. Tottahan se on, että petin ja jätin, mutta se että äitini oli jo valmiiksi päättänyt että minunhan se täytyi olla, joka tämän homman kämmäsi ja pilasi kaiken. Äitiäni en nyt toistaiseksi jaksa, tauko tehnee hyvää.
7, millainen äitisi on? Toivon, että saat elää eheää elämää - vain itsellesi :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*--etteivät mitkään psykologit voi häntä auttaa
Arvaan että tuo oli elämäsi suurin virhe. Palataan asiaan 20 vuoden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa, oma suhteeni äitiini on myös aika vaikea tällä hetkellä. Äitini on alkoholisti ja oletettavasti mt-ongelmainen, mutta mitään ei ole hänellä diagnosoitu. Äitini saattaa olla yhden illan aikana kannustava, ylitunteellinen, itkuinen, sitten marttyyri ja lopulta sähistä puhelimeen miten aikoo kieltää minut lapsenaan ja poistaa puhelinnumeroni.
Tämä kaikki tulee puhelinkeskustelusta ilman mitään suurempaa provosointia, mitä nyt olen saattanut mainita, että olen väsynyt isäni (vanhempani ovat eronneet) hautajaisjärjestelyistä.
Olen onneksi tässä vaiheessa elämää oppinut pitämään äitiini aika reilusti hajurakoa, mutta alkanut jo vakavasti harkitsemaan mahdollisuuksia äitini puhelinnumeron estämisestä, ettei hän voi ottaa minuun yhteyttä, tai oman puhelinnumeroni vaihtamisesta.
Kaikenkaikkiaan, olen itse vain pahuksen väsynyt äitini pelleilyyn ja siihen, ettei aikuinen ihminen osaa hakea itselleen apua.
Kiitos asiallisista vastauksista.
3, kuten ehkä huomasit otsikosta, välien katkaisu on väliaikainen. Annan tilanteen rauhoittua ja elämäni mennä eteenpäin, sitten voin poistaa äitini numeron estolistalta.
4, onpa todella ikävää että olet joutunut kestämään alkoholistiäitiä :( Sellainen äiti ei ansaitse lapsensa vilpitöntä jaksamista, vaan tarvitsee ammattiapua ja itsetutkiskelua. Tilanteemme ovat varsin erilaiset, koska meillä äiti ei koskaan käyttänyt alkoholia ja oli kaikin puolin rakastava ja upea äiti. Silti hänen negatiivinen suhtautumisensa oli liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi on oikeassa ja se sinua risoo. Sinulla oli kaikki hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on todella raskas suhde äitiini ja olen sen takia käynyt terapiassa. Siellä kuulin, että syyllistäviä martyyriäitejä on todella paljon. Sain myös neuvon, ajattella ensin itseäni ja sitten vasta äitiä, ei toisinpäin. Olen oppinut vaikean kautta suojelemaan itseäni, vasta 40-vuotiaana. Joten ap, mielestäni teet hyvin. 3, hyvä, suojeleva,kannustava ihana äiti on nykyään enemään myyti kuin todellisuus, sanoi terapeuttini. En ole kaivanut häntä päivääkään viimeiset 20 vuotta ja tuskin se muuttuu tulevien 20 vuoden jälkeen.