Kokemuksia nykyajan saamattomista vanhemmista?

Kyllä aika törkeesti teit yksinhuoltajalle. Varsinainen ystävä! :(

Onhan minulla. Kahdenkymmenen vuoden takaan, kun omat lapseni olivat vielä pieniä.

15-vuotiasta, pienikokoista poikaa ei saada mukaan risteilylle, koska "en mä voi pakottaa sitä, jossei se halua lähteä". Poika jäi kotiin, piti bileet ja päätyi sairaalaan. Äiti raivona kun "sossut sekaantuu asioihin".

On. Kerätään roinaa ja vaatteita ja sitten tuskastutaan kun tavaraa on joka paikassa ja sotkuista, leluröykkiötkin vievät koko lastenhuoneen. Sitten karjutaan lapsille kun eivät siivoa. Voi hyvää päivää.

Ei ole. Sekä minä että kaikki tuttavani olemme täydellisiä. Olisikohan tuossa joskus kyse ihan puhetavasta, liioittelusta tehokeinona?

Tulevat perheineen lomalle yli 80v isomummilaan täysihoitoon viikoksi. Mitään eivät tuo mukanaan, ei petivaatteita, pyyhkeitä, ruokia tms...yäk. Sanovat aina ennakkoon mitään ei tarvitse heidän takia alkaa laitella.

Aloittaja lienee lapseton, jolle lapsiperheiden keskinäisen taivastelun harmaan sävyt eivät oikein aukea. Maailma on täynnä 4-vuotiaita, jotka eivät tottele ja huutavat. Ja kymmenvuotiaita, jotka eivät halua mennä nukkumaan, eivät tottele ja huutavat. Ja 14 vuotiaita jotka eivät tottele ja huutavat....lapset ovat lapsia ja keskeneräisiä, lapsellisia, lyhytjänteisiä ja mielihyvähakuisia olentoja. Heidän kasvattamisensa on iso urakka. Ei sitä nuoruutta ja lapsellisuutta kitketä lapsesta millään kasvatuksella, vaan aika hoitaa tämänkin asian. 

Minä olen juuri menossa puistoon, ja siellä ei ilmeisesti ole sitten muita kuin epäonnistuneita äitejä, koska meidän kaikkien leikki-ikäisillä on tasaisesti hankalaia kausia, jolloin lapsi on ihan hukassa tunne-elämänsä kanssa. Meidän äitimme osaavat kertoa, että olemme olleet aikanaan ihan samanlaisia, vaikka nyt 35-vuotiaana osataankin mennä nukkumaan, ei huudeta ja syödään muutakin kuin leipää.

Joo, vastaan on tullut. Mietin aina, miten näihin valituksiin vastata. Voisin neuvoakin, mutta vastaan vaan jotain "jaa", kun epäilen, ettei neuvoja kuitenkaan haluta.

Nykyajan? Milloinkohan tämä nykyaika on mielestäsi alkanut? Onko kyse 80-luvun pullamössösukupolvesta ja heidän lepsuista vanhemmistaan? Sama virsi on jatkunut jo ainakin omasta teini-iästäni asti.

Mä itse herkästi liioittelen just noin - uhmaikäistä ei saa nukkumaan ja niin edelleen, kun se kiukkuaa, mutta kyllähän tuo joka ilta sänkyyn menee. Lähipiirini kyllä tietää, että kertomistavastani huolimatta mun silmille ei alaikäiset hypi. Työnkin puolesta mun täytyy pärjätä kaiken ikäisten lasten kanssa ja pysyä aikuisena auktoriteettina.

Mutta saamattomiakin vanhempia on oikeasti olemassa. Olen törmännyt lapsiin, jonka vanhemmat kertovat, että lapsi ei ole allerginen kalalle tai muillekaan ruoka-aineille, mutta ei syö kalakeittoa kun ei tykkää siitä. No, yllättäen söi kyllä kun ei ollut vaihtoehtoja. Ihmetellään, kun teinikin vielä komentelee ja passuuttaa vanhempia, mutta kun teini käskee lämmittämään hänelle ruokaa, jätetään kesken oleva työ siihen ja syöksytään laittamaan sitä ruokaa teinille. Pahimpia on alle kouluikäiset ja pikkukoululaiset, joihin vanhemmilla ei ole mitään kontrollia. Lasta kyllä käsketään, mutta lapsi ei reagoi/tottele, ja vanhempi vain antaa olla eikä edes yritä saada lasta tottelemaan. Sitten ihmetellään ja voivotellaan, kun lapsi ei tottele. Naapurissa kasvaa tällainen hirviömuksu.

Kyllä vain. Ystäväperheessä niin järkyttävä pian 7-vuotias, että tavataan perheiden kesken mahdollisimman harvoin. Lapsi dominoi vanhempiaan mennen tullen, puhuu lässytyksen ja huudon välimuotoa (ei puhehäiriötä tms, tuohonkaan päättömyyteen ei olla puututtu).

Pitää sanoa että harmittaa. Ollaan oltu vuosia ystäviä ja välillä aistin ystävissämme loukkaantuneisuuden kun niin vähän enää ollaan yhteydessä ja varsinkin yön yli reissuista kiemurrellaan pois.

Vastaavasta aiempi kokemus ja lopulta rohkaistuin äidille kauniisti kasvatustavoista sanomaan kun kipuili miksei hänen lastaan enää toiset lapset hae ulos (kyllä - kusipäistä käytöstä eivät lapsetkaan kestä..). No, äiti suuttui verisesti ja yh-kortti heilahti ("siis helppohan sun on kasvattaa kun teitä on kaksi").